VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#3683: - Re: 3670-3674:lle 

3683:n kommentoinnin halu näköjään ylittää asiasta olevan tiedon määrän, näinhän se usein on, että parhaat "hämmentäjät" eivät tiedä puhumastaan asiasta höykäsen pöläystä. 

Ensinnäkin tapetun koiran tilanteen käy toteamassa poliisi, jonka kirjallinen lausunto on edellytys minkään korvauksen saannille.  Toisekseen koiranomistaja ei useimmiten löydä kadonnutta koiraansa, joten poliisin lausuntoa ei luonnollisesti tällöin voida saada, toki koira voidaan kirjata kadonneeksi, mutta se ei kyllä koiranomistajaa tuo yhtään lähemmäs korvausta.  Kolmannekseen jos koira löytyy, niin vielä on mutkana sekin, että asiassa on olemassa omavastuun käsite ja sitten se valtion ikuinen rahapula, korvauksia tältä momentilta on saamatta - ja pysyy - asiasta tietävät mm. poromiehet tarkemmin.

Ei siis ole - ihan järjellä ajatellen - mahdollista laittaa koiraa mullan alle ja vierittää yhtään mitään susien piikkiin, koska koiran jäännökset ovat edellytys poliisin asiasta tekemään tutkintaan.

Ette ehkä muutoinkaan ole sellainen osapuolitaho, joka on yhtään mitään sanomaan metsästäjien epärehellisyydestä.  Tähän on kaksi syytä: rehellisellä ihmisellä on oikeus puolustaa omaisuuttaan (tämä on laillinen oikeus eikä tee ihmistä epärehelliseksi), mutta suojelupuolella on siitäkin edestä laitonta epärehellisyyttä: esimerkkinä vaikkapa laittomat hyökkäykset elinkeinonharjoittajia vastaan ja tunkeutumiset kotirauhan piirissä oleville alueille vastoin lakia.

Paksumpaa en olekaan aikoihin kuullutkaan, että metsästäjä sitoisi koiransa suden syötiksi, koiran joka metsästäjälle on perheenjäsen. Sen sijaan suojelupuolella lasketaan surutta mm. tarhaminkkejä luontoon tekemään suunnatonta tuhoa alkuperäisluonnolle, mutta suojelupuolella sopiva kuolema ja kärsimys on näköjään hyväksyttävissä, tarkoitus siis pyhittää keinot.

Suosittelen kirjoittajaa menemään peilin eteen ja tutkimaan, että mikä meedio sieltä vastaan tuijottaa.