VETOOMUS JYRKI KATAISEN EROTTAMISESTA

Sauli Niinistön tekemän megaluokan harhautuksen ydin: Varatuomari Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994.

Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä - vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.

Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen.

Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö - tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa - sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta.

Tämän Niinistön tekemän järkyttävän teon vahingot nousevat Suomen kansalle tässä vaiheessa mahdollisesti jopa kymmeniin miljardeihin euroihin, tulevaisuudessa jopa satoihin miljardeihin euroihin.



Dokumentit Niinistön toiminnasta ennen EU-äänestyksiä v. 1994

Niinistö toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana eduskuntakaudella 1991-1995. Valiokunnan puheenjohtajana Niinistö tietoisesti johti harhaan eduskuntaa ja suomalaisia kirjaamalla valiokunnan viralliseen pöytäkirjaan (PeVL 14/1994):

”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja raha-liiton kolmanteen vaiheeseen.”

Eli Niinistö totesi yksiselitteisesti sen, että markasta luopuminen ja euroon siirtyminen ei sisälly EU-liittymislakiäänestykseen. Niinistö toimi näin, vaikka tiesi, että asia oli toisin - kuten jäljempänä ilmenee.

Erikoiseksi asian tekee myös se, että erään valiokunnan jäsenen mukaan perustuslakivaliokunnan saamasta selvityksestä ei saanut sitä käsitystä, että joku varauma olisi annettu, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian omalla tavallaan.

Harhautukseen kuului myös, että tietoisesti väärennettiin tiedote, joka lähetettiin jokaiselle äänioikeutetulle ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä v. 1994. Kyseisessä ”tiedotteessa” väitettiin mm. että Euroopan Unioni on itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestö. Lisäksi tiedotteessa väitettiin, että yhteinen valuutta on tulevaisuuden tavoite, vaikka Niinistö ja muu poliittinen sisäpiiri tiesi, että asia ei ollut näin.

Äänestäjiä johdettiin harhaan - harkitusti ja tietoisesti. Vaalituloksen vääristämisestä rikoslaki määrää jopa kahden vuoden vankeusrangaistuksen.

Tämän tiedotteen ja muidenkin julkisuudessa esitettyjen valheellisten väitteiden pohjalta suomalaiset erehtyivät äänestämään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta 16.10.1994. Tulos olisi ollut toinen, jos äänestäjät olisivat tienneet äänestävänsä myös markan kohtalosta ja omasta talouspolitiikasta luopumisesta sekä siitä, että he joutuvat tulevaisuudessa maksamaan muidenkin EU-maiden velkoja.

Niinistö jatkoi harhautuksien sarjaansa EU-liittymislakiäänestyksessä 18.11.1994. EU-liittymislain yhteydessä äänestettiin Esko Seppäsen tekemästä ponnesta:

"Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä Rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella…”

Eduskunta hyväksyi tämän ponnen äänin 151 jaa - 43 ei. Niinistö, ja myös Paavo Lipponen, äänestivät ponnen puolesta, eli siitä että eduskuntaan tuodaan erillinen lakiesitys kun euroon liittymisestä päätetään. Tätä eduskunnan EU-liittymislaissa tekemää päätöstä - kuten jäljempänä ilmenee - ei noudatettu.



Dokumentit Niinistön toiminnasta EU-jäsenyys-päätösten jälkeen

Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995 ja uuden eduskunnan tuli aika päättää markan kohtalosta ja euroon liittymisestä.

Sauli Niinistö, joka oli ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä ilmoittanut perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, että markasta luopumisesta päätetään myöhemmin ja että siitä tehdään erillinen lakialoite, perui oikeusministerin (13.04.1995 - 01.02.1996) ominaisuudessa päätösten jälkeen kaikki aikaisemmat lausuntonsa ja eduskunnassa itse tekemänsä päätöksen - ja ilmoitti, että euroon liittyminen hyväksyttiinkin jo EU-liittymislaki äänestyksessä.

Niinistö toimi näin, vaikka hän ilmoitti 2012 presidentinvaalitentissä, että hänellä on tapana pitää sopimuksista kiinni.

Hän ilmoitti, että kun eduskunta hyväksyi Maastrichtin sopimuksen EU-liittymislakiäänestyksessä, niin se hyväksyi samalla myös markasta luopumisen ja euron käyttöönoton (HS 22.10.1995). Samassa artikkelissa Niinistö väittää, että kun äänestettiin EU-liittymissopimuksesta niin perustuslakiin tuli aukko, josta mahtuu sisälle EMU:n kolmas vaihe eli euro ja että markasta luopuminen on enää ainoastaan hallitusmuodon sanamuodon korjaus.

Niinistö totesi myös, että EU:n perussopimuksen hyväksyminen kahden kolmasosan enemmistöllä avasi ovat kaikelle siitä sopimuksesta seuraavalle, kuten yhteiselle talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Myös perustuslakivaliokunta Niinistön vanavedessä (PeVL 18/1997) otti päinvastaisen kannan euro-asiassa EU-äänestyksien jälkeen - kanta oli perustuslakivaliokunnassa päinvastainen ennen EU-äänestyksiä. EU-päätösten jälkeen valiokunta totesi, että:

”Suomi ei ole tehnyt Euroopan Unioniin liittyessään oikeudellisia varaumia, jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta Suomeen nähden, voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus siten tullut voimaan saatetuksi Suomessa lainsäädännönalaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin Unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin”. Perustuslakivaliokunta jatkoi toteamalla, että: ”… talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla.”

Kuinka vauras ja hyvinvoiva maa Suomi nyt olisikaan, jos Sauli Niinistö olisi ratkaisevilla hetkillä noudattanut perustuslakia ja eduskunnan päätöstä? Suomalaiset joutuvat nyt maksamaan tästä laittomuudesta kovan hinnan.



Perustuslakivaliokunta paljastaa luonteensa

Perustuslakivaliokunta totesi myös PeVL18/1997 mm.

”Tämän mukaisesti markka voisi lakata olemasta Suomen rahayksikkönä Suomen liityttyä euro-alueeseen, vaikka 72§:ää ei olisikaan muutettu. Siltä osin kuin nämä määräykset ovat ristiriidassa perustuslain kanssa, on perustuslakiongelma tullut ratkaistuksi jo voimaansaattamislailla.”

Tällä lausunnolla perustuslakivaliokunta, jonka on ylin perustuslakia tulkitseva elin, paljastaa todellisen luonteensa. Kansalaisten turvaksi tehty perustuslaki ei olekaan heille noudattamista varten, vaan se on ongelma perustuslakivaliokunnan jäsenten ja heidän edustamiensa tahojen poliittisille ja taloudellisille päämäärille.

Euroon liittymisestä ei tehty eduskunnan edellyttämää lakialoitetta.

Kun Lipposen 1. hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei asiaa käsitelty perustuslain muutosesityksenä markasta luopumisesta vaan Lipposen hallitus toi euroasian eduskuntaan pelkästään hallituksen tiedonantona. Tätä tapaa oli Niinistö vaatinut (Satakunnan Kansa 21.2.1998). Hän on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet.

Niinistö teki näin, vaikka oli ministeriksi ryhtyessään käsi Raamatulla vannonut noudattavansa perustuslakia. Niinistön mukaan tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä - tiedonantoäänestys meni Niinistön mielestä perustuslain yläpuolelle. Tässä tiedonantoäänestyksessä 17.4.1998 ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassaolevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan hallituksen luottamuksesta.

Lipposen hallitus totesi v. 1998 eduskunnan aikaisemmin päättämästä erillisestä EMU:n kolmatta vaihetta koskevasta lakiesityksestä seuraavasti: ”Tällaisen esityksen antaminen olisi kuitenkin euro-alueeseen liittymisestä päätettäessä ongelmallista, koska päätöksenteko kohdistuisi jo hyväksyttyihin ja voimaansaatettuihin Maastrichtin sopimuksen talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeviin määräyksiin.” Lipposen hallitus käytännössä toteaa, että lait ovat jo tulleet voimaan, vaikka eduskunta ei ollut asiaa päättänyt.



Euro-äänestys halveksi demokratiaa ja laillisuutta

”Euro-äänestys” v. 1998 oli siinäkin mielessä erikoinen, että se kohdistui hallituksen luottamukseen, eikä siihen, astuuko jokin laki äänestyksessä voimaan vai ei. Molemmilla äänestystuloksilla lopputulos olisi euroasiassa ollut sama. Suomi menetti oman valuutan, siihen liittyvän talouspolitiikan, sekä kulta- ja valuuttavarantonsa ilman eduskunnan päätöstä.

Maastrichtin sopimuksen mukaiset EU-lait olisivat jääneet voimaan, vaikka hallitus olisi saanut epäluottamuslauseen. Voidaanko tätä sanoa demokraattiseksi päätökseksi?

Tällaista ”päätöstä” Niinistö oli ajamassa ja siitä on seurannut valtavat vahingot suomalaisille. Kokoomus, RKP, SDP ja Vasemmistoliitto äänestivät tuossa äänestyksessä hallituksen luottamuksen puolesta, eli ne antoivat luottamuslauseen hallitusmuodon kumoamisen tehneelle hallitukselle.

Hallitusmuodon kumoamisesta rikoslaki määrääsi tuolla hetkellä ankarat rangaistukset. Hallitusmuodon usean säännöksen kumoamisen vahvisti myös perustuslakivaliokunta lausunnossaan PeVL18/1997, joskin valiokunta käyttää kumoamisesta sanamuotoa ”teki poikkeuksen”.

Emun kolmatta vaihetta eli eurovaluuttaa koskevat EU-lait tulivat voimaan ilman eduskunnan päätöstä, vaikka hallitusmuodossa (72-73 §), joka oli tuolloin voimassaoleva perustuslaki, luki edelleen, että ”Suomen rahayksikkö on markka… Suomen pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemien pankkivaltuutettujen valvomana.”



ERM-kytkentä pääministerin ilmoituksella

Suomen Markan arvo kytkettiin peruttamattomasti Euroopan valuuttajärjestelmään (ERM) 14.10. 1996, jolloin Suomen Pankilta poistettiin tärkeä osa perustuslaillisesta vallasta. Pääministeri Lipponen antoi asiasta eduskunnalle ainoastaan pääministerinilmoituksen, jota seuranneesta eduskunnan keskustelusta tuli yksi kovasanaisimmista. Keskustan silloinen puheenjohtaja Esko Aho arvosteli pääministeri Lipposen menettelyä ankarasti.



Niinistön harhautus onnistui - Salolainen vahvisti

Niinistön harhautus onnistui niin perusteellisesti, että myös silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi, ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta. Hän kertoi asiasta Suomen Kuvalehden haastattelussa (15/1997). Puhemiehen tehtävänä on valvoa käsiteltävien asioiden perustuslainmukaisuutta.

Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) Pertti Salolainen, joka osallistui merkittävällä tavalla EU-jäsenyysneuvotteluihin, kertoi markasta luopumisesta:

”Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu... Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen, Salolainen uskoo. Hän pitää myös valtioviisautena sitä, ettei euroa alistettu kansan-äänestykseen…”

Salolaisen lisäksi myös SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja paljasti 18.12.1996 TV1:n ohjelmassa ”K Tervo”, että ”jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa antanutta kansanäänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli.”

Asian vahvisti myös Ilta-Sanomien tekemä, 14.6.1997 julkaistu mielipidetutkimus, jonka mukaan EU-jäsenyys ei olisi toteutunut, jos kansalaisille olisi kerrottu, että euro sisältyy neuvoa-antavaan kansanäänestykseen.

Edelliset dokumentit paljastavat, että Niinistön harhautus onnistui täydellisesti ja sen seurauksena Suomi joutui valtavaan velka- ja takausvastuuseen.

Paljonko sinä olet valmis tästä laittomuudesta maksamaan?



Laajempi teksti asiaan liittyen:
http://www.seppohauta-aho.net/Voiko%20Sauli%20Niinistoon%20nyt%20luottaa...



[nostin aikaisemman blogitekstini keskusteluun, koska asiaan liittyvää keskustelua on käyty viime päivinä runsaasti]



Blogi: Seppo Hauta-aho
5.12.2012, Verkkomedia.org