Stop eläinsuojeluterrorismille.

Itse olen kasvanut tavallaan maaseudulla, mutta vanhempani olivat keskiluokkaisia jotka ajoivat jokapäivä lähikaupunkiin töihin. Kunnalla oli meille tarjolla vain ala-aste ja yläasteelle piti mennä kaupunkiin. Ympäristö ja seura lopulta vierotti minua maaseudusta vaikka muistan aina että sen rauha kiehtoi minua ja myös maatalousmenetelmät kiinnostivat minua, mutta kasvoin sellaisessa seurassa ettei kukaan niistä osannut minulle puolueettomasti kertoa. Kuulin juttua että jyväjemmarit saa melkein joka vuosi ilmaseksi traktorin meidän verorahoila tai jotain sellaista. Myöhemmin hevosharrastuksen kautta ajauduin maatalousoppilaitokseen. Ensin olin päättänyt että tuota lehmä ym. hommaa en opettele että tulin sinne hevosten takia. Toisin kävi, hevoset on jääneet pois ja lehmät tulleet tilalle (samalla löytyi mieskin). Opiskelujen aloittamisesta on yli 15 vuotta ja olen ollut maatalousyrittäjän ammatissa pian 10 vuotta. Hyvin pian tajusin että jyväjemmarit eivät todellakaan millään verorahoilla saa uusia traktoreita vaan traktorit ostetaan JOS on varaa ostaa niin omilla rahoilla ja sillä rahalla minkä on itse tehnyt omalla työllä. Toki veroilmoituksessa kuluja pystyy laittamaan vähennyksiin niinkuin kaikki muutkin minkä tahansa alan YRITTÄJÄT. Eli tässä suhteessa olemme samalla viivalla kaikkien yrittäjien kanssa.

Tällä tarinalla koitan kertoa nyt niille ihmisille jotka eivät ole ollut läheisessä sidoksissa maatilanelämään ja vastustavat silti sitä kovasti että jos minä en olisi päätynyt tälle alalle niin luultavasti myös olisin maatalouden vastustajien puolella. Usein nimittäin on niin että ihminen vastustaa varmuuden vuoksi kaikkea mikä ei ole hänelle tuttua (ikiaikainen selviytymiskeino). Siksi pyydän teitä tarkistamaan vielä motiivinne että mitkä ne oikeasti ovat; luulot, oletukset vai todelliset tiedot?