Hoitohenkilökunnalle myönnettävä omantunnonvapaus

Niin. Kuten monista tässäkin ketjussa esiintulleista asioista ja saman aiheen ympärillä pyörivästä keskustelusta muualla, ollaan jatkuvasti samanlaisen asettelun ympärillä. Toisille kehittävän vauvan ruumiin tuhoaminen on hoitotoimenpide, toisille se on ihmisen tappamista. Tämä tulkinta jakaa mielipiteitä. Hoitotoimenpiteenhän saa tehdä silloin kun se sopiia ja haluua, luomen poiston ja poskiontelopunktion. Ihmisen surmaaminen taas on lähtökohtaisesti kielletty, ja se on vakava asia, tietenkin. Ollaan syvän ja tärkeän arvokeskustelun äärellä. On kyse arvovalinnoista. Ilman sen erityistä pyrkimystä lähtökohtaiseen hengellistämiseen, kyse on kuitenkin ja tietenkin lopulta hyvin metafyysisitä koko elämänkatsomusta koskevista tasoista. Onko ihminen sattumalta kehittynyt "lihanpala" vai jotakin muuta? Avaruuspölyä vai luotu Jumalan kuvaksi? Pitääkö ja saako omaantunnon ääntä kuunnella? Vai saako sen sammuttaa - halutessaan toisiltakin, sellaisilta jotka näkevät asioita eri tavalla kuin sinä? Onko ihmisellä ja ihmisyydellä omaa arvoa sinänsä, muutenkin kuin tuottavana yksilönä, ihan oikeasti ja konkreettisesti, muutenkin kuin sanoissa ja juhlapuheissa? Vai jääkö ihmisarvo muiten arvojen jalkoihin...ainakin tarvittaessa...tuottavuuden, mukavuuden, sopivuuden? Siinäpä meille pohdittavaa.