Myöhäisen raskaudenkeskeytyksen viikkoraja alennettava 20 rv:n

#5: -

Demokraattisessa yhteiskunnassa emme voi toimia kaikki tai ei mitään periaatteella. Lainsäädännön perusteista on käytävä avointa ja pohtivaa keskustelua. Tällä hetkellä hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite miettiä, onko tarvetta muuttaa raskaudenkeskeytyksen myöhäisintä aborttirajaa. Toisin sanoen tällä hallituskaudella vastakkain ovat näkökulmat: "ei muutosta, raja on hyvä näin (tai sitä pitää vielä myöhäistää)" ja esittämämme kanta, että "rajaa tulisi alentaa". Tässä kysymyksessä puolet ovat nyt nämä ja uskon, että myös abortin täyskieltoa kannattavat voivat tukea ajatusta, että 20.-24. raskausviikoilla ei tulisi tehdä abortteja. Adressia voi myös kannattaa muutkin, jotka joka tapauksessa kokevat, että oikea suhde vammaisuuteen/ sairauteen ei ole aborttien tarjoaminen vaan todellinen myötätunto, joka ajattelee koko perheen parasta.

Meidän tehtävämme on siis pohtia, mikä on oikea vastine ihmisten hätään ja kipuun, kun he saavat tietää odottavansa sairasta/ vammaista lasta. Minkälaista tukea me ja tämä yhteiskunta voisi heille tarjota? Mikä olisi oikea asenne? Jopa niissä vaikeissa tapauksissa, kun sikiön elinkyky on todella heikko, niin että kuolema tulisi jo kohdussa tai pian syntymän jälkeen on huomattu, että keskenmenoon tai lapsen luonnolliseen kuolemaan liittyvä suru on kuitenkin terveempi ja helpommin työstettävä tunne kuin myöhäiseen raskaudenkeskeytykseen usein liittyvä salailtava suru, häpeä ja jopa katumus. Jos meillä vain on tahtoa, ei perheitä tarvitse jättää pulaan, vaan voimme tavoitella ja kehittää mm. vastasyntyneiden oireita lievittävää saattohoitoa, perheen konkreettista tukemista ja parempaa hoitoa niille lapsille, joita voidaan auttaa elämään.

Myötätuntoni on kaikkien niiden puolella, jotka ovat menettäneet lapsensa abortin, keskenmenon tai muun kuoleman kautta.