LASTENSUOJELU KURIIN
Me allekirjoittaneet olemme syvästi huolissamme lastensuojelun nykytilasta Suomessa. Kiireellisiä sijoituksia tehdään joka toinen tunti. Vuonna 2022 lastensuojeluilmoitus tehtiin 98 634 lapsesta. Ilmoituksia siis tehtiin noin 9,1 prosentista lapsia. Määrä on kasvanut tasaisesti jo vuosia. Huostaanottojen määrä, niiden pysyvyys ja sijoitettujen lasten hyvinvointiin liittyvät epäkohdat vaativat pikaisia toimenpiteitä. Erittäin useassa tapauksessa sijoitukseen vaadittavat lainkohdat eivät todellakaan täyty. Mm.. välitön vaara. Lastensuojelu saa huostaanottaa lapsia melkein mistä tahansa syystä, pelkkien epäilyjen tai huolien verukkeilla. Sosiaaliviranomaiset tekevät päätöksiä hätiköiden ja erittäin vähäisen selvityksen perusteella ilman todellista kokonaiskuvaa.
Lain mukaan lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti vain, jos hän on välittömässä vaarassa. Vaaran käsitettä venytellään lastensuojelussa yli normaalimerkityksen. Vaaran sijaan keskitytään sosiaalityöntekijän subjektiiviseen huoleen ja uhkatuntemuksiin.
Vaaran pitää olla paitsi välitöntä myös vakavaa. Monissa sijoituksia koskevissa ratkaisuissa ja perusteluissa ei tule ilmi lastensuojelulain vaatimaa vakavaa vaaraa. Esimerkiksi eräässä tapauksessa "ikävään sävyyn" puhuminen oli tulkittu akuuttina vaaratilanteena. Tämä on kyllä kaukaa haettua.
Vaadimme seuraavia muutoksia lastensuojelujärjestelmään:
Säännölliset haastattelut: Sijoitetuille lapsille tulee järjestää säännöllisiä haastatteluja sosiaalityöntekijän kanssa, joissa käsitellään lapsen kokemuksia sijoituspaikastaan avoimesti ja luottamuksellisesti.
Tehokas puuttuminen epäkohtiin: Sosiaaliviranomaisen on puututtava vakaviin epäkohtiin, joita lapset kertovat, viipymättä ja asianmukaisesti, viimeistään kahden viikon kuluessa tiedon saamisesta.
Lapsen oikeus yhteydenpitoon: Sijoitetun lapsen on voitava soittaa sosiaalityöntekijälle (tai tukihenkilölle) milloin tahansa, myös virka-ajan ulkopuolella, ilman sijoituspaikan henkilökunnan/sijaisvanhempien esteitä.
Ilmoitusvelvollisuus henkilökunnan vaihdoksista: Lastensuojelulaitosten on ilmoitettava sosiaalitoimeen henkilökunnan vaihdoksista ja toimitettava uusien työntekijöiden työ- ja muut todistukset sosiaalityöntekijälle.
Tehokkaat tarkastukset: On tehtävä säännöllisiä "pistokokeita" ns. yllätystarkastuksia varmistaakseen laitosten yleiset olosuhteet ja nuorten hyvinvoinnin.
Lastensuojeluasiat pitää saada hallinto-oikeudesta käräjäoikeuden puolelle.
Sosiaalityöntekijöiden toimivaltaa pitää rajata. Sosiaalityöntekijät, jotka eivät hallitse lainsäädäntöä, eivät saa enään mielivaltaisesti tehdä perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavia toimia.
Vaadimme näitä toimenpiteitä lastensuojelun parantamiseksi ja varmistamme, että verorahoille saadaan vastinetta. Jokaisen lapsen oikeus turvalliseen ja tukevaan ympäristöön on taattava.
On syytä käynnistää sijaishuollon nykytilaselvitys ja aloitettava sijoitettujen lasten palauttaminen takaisin kotiin välittömästi.
Lastensuojeluviranomaisten toimintaa tulisi muuttaa perhettä tukevaksi, ei hajottavaksi.
Lastensuojelun tulee noudattaa lievimmän riittävän keinon periaatetta, hienovaraisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.
Päätöksentekijän lastensuojellusissa toimissa pitää samalla pystyä ennakoimaan päätöksen mahdollisia seurauksia ja vaikutuksia myös sen päätöksenteon jälkeen.
Kiireellisellä sijoittamisella on lapseen suuriakin psyykkisiä vaikutuksia kuten järkytystä, on kiireellisen sijoituksen yhteydessä pohdittava kiireellisen sijoituksen lapselle aiheuttamien negatiivisten vaikutusten suhdetta lapseen välittömästi kohdistuvan vaaraan vakavuutta.
Lastensuojelutoiminnassa on noudatettava yksityiskohtaista lainsäädäntöä lastensuojelun järjestämisestä, sekä lisäksi yleisempiä lakeja mm. perus- ja ihmisoikeuksista.
Hyödynnän nyt ensimmäiseksi Suomen perustuslakia. Se on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön perusta. Perustuslaista löytyvät suomalaisen kansanvallan keskeisimmät pelisäännöt, arvot ja periaatteet.
Perustuslaissa on lueteltu joukko kaikille kuuluvia perus- ja ihmisoikeuksia, jotka tulee ottaa huomioon myös lastensuojelutyössä. Näitä oikeuksia ovat mm. yhdenvertaisuus sekä oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Lisäksi perustuslaki takaa kaikille oikeuden hyvään hallintoon. Perustuslaissa säädetään erikseen, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
11.6.1999/731
Suomen perustuslaki
2 luku
Perusoikeudet
6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
7 §
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.
Seuraavaksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle.
2 artikla
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.
3 artikla
1. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
9 artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista.
Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.
2. Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1 kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.
12 artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
13 artikla
1. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.
2. Tämän oikeuden käytölle voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä:
a) muiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi; tai
b) kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public), tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
14 artikla
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.
16 artikla
1. Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa.
2. Lapsella on oikeus lain suojaan tällaiselta puuttumiselta ja halventamiselta.
18 artikla
1. Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa.
27 artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
2. Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet.
1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;
”Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.”
Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava.
1 luku
5 §
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.
Lapsen sijoittaminen kajoaa lapsen vapauteen ja perhe-elämään. Aikuisen ihmisen kohdalla vapauteen kajoaminen ei ole mahdollista ilman, että tuomioistuin tutkii asian.
Vahvasti totean, että lastensuojelutoimenpiteiden lasta koskevassa sijoituksessa tulee perustua erittäin vahvaan näyttöön vakavasta ja välittömästä vaarasta.
Toivomme, että tämä adressi auttaa tuomaan esille huolenaiheita ja edistämään keskustelua lastensuojelun kehittämisestä Suomessa.
Miro Koskenoja Ota yhteyttä adressin tekijään