Työmarkkinatuen tarveharkinta poistettava

Työmarkkinatuen tarveharkinta loukkaa ihmisoikeuksia, aiheuttaa työttömän täysi-ikäisen ihmisen joutumista puolison hyväntahtoisuuden armoille ja heikentää näin täysi-ikäisen ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Työmarkkinatuen tarveharkinta lisää avioeroja, perheväkivaltaa, henkistä pahoinvointia ja heikentää naisen tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa.

Työmarkkinatuen tarveharkintaa ei tule perustella avio- tai avopuolisoiden keskinäisellä elatusvelvollisuudella toisiinsa nähden.


*Puolison tulot vaikuttavat työmarkkinatuen määrään
Työmarkkinatuessa otetaan huomioon avio- ja avopuolison tulot. Avopariksi katsotaan mies ja nainen, jotka elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutenkin avioliitonomaisissa olosuhteissa. Rekisteröity parisuhde rinnastetaan avioliittoon.


Puolison tuloista otetaan huomion bruttotulot, joista on ensin tehty tulojen hankkimiseen liittyvät vähennykset, esim. työttömyyskassan jäsenmaksut ja verottajan omavastuuosuuden ylittävät työmatkakulut. Avio- tai avoliitossa asuvan työmarkkinatukea vähentävät tulot, jotka ylittävät 848 e/kk.Tulorajaa korotetaan 106 eurolla jokaista huollettavaa lasta kohden. Lisäksi puolison tulolle on asetettu 536 euron suojaosuus, joka on suojattu tarveharkinnalta. Kun tuloraja ylittyy, tuki pienenee siten, että täydestä työmarkkinatuesta vähennetään 50 % tulorajan ylittävistä tuloista. Vähennys lasketaan kuukausitasolla.

Käytännössä lapsettomalla hakijalla työmarkkinatuki alkaa pienentyä, jos puolison tulot ovat yli 1 384 e/kk (848+536). Tarveharkinnan takia työmarkkinatukea ei makseta lainkaan, jos puolison kuukausitulot ylittävät 2 414 e/kk.*