Tiedän, että päälleni ajetaan paljon kritiikkiä tämän vuoksi. Silti tahdon vapaassa maassa lausua vapaasti mielipiteeni. En halua kiistää myöskään niiden mielipiteenvapautta, ketkä ajattelevat toisin kuin minä, ts. samojen sukupuolten välisiä avioliittoja kannattavien. – Itse vastustan samaa sukupuolta olevien pariskuntien vihkimistä eritoten kirkossa, eikä siviilirekisterissäkään solmittua sukupuolineutraalia avioliittoa omasta mielestäni tulisi Suomessa laillistaa. Jo säädettyä lakia rekisteröidyistä parisuhteista en kuitenkaan pidä vääränä, koska se on saattanut homoseksuaalisuuden – ihmisten keskuudessa jo kauan, kenties aina, olemassa olleen ilmiön – ainakin jonkinlaiseen yhteiskunnan kontrolliin. Siitä, ettei homoparien pitäisi sallia adoptoida lapsia, olen lähtökohtaisesti samaa mieltä kuin vasta valittu Rooman paavi Franciscus I: tällainen adoptio polkee aina lapsen luonnollista oikeutta kahteen eri sukupuolta olevan aikuisen ihmisen malliin. Allekirjoittamalla tämän adressin en kuitenkaan tahdo yrittääkään tuomita ketään ihmistä yksilönä, enkä sen paremmin hänen tekojensakaan suhteen: Olen itsekin syntinen ihminen ja tarvitsen Jeesusta Kristusta Nasaretilaista, Jumalan ainosyntyistä Poikaa, omaksi Vapahtajakseni. Minunkaan tähteni ei hänen sovitustyönsä ole ollut turha. – Homoseksuaalisuus taikka sen toteuttaminen eivät mielestäni sinänsä ole syntiä, ts. ihmisen etääntymistä Jumalasta. Ongelmana vain on se, että kirkossa solmittu sukupuolineutraali avioliitto oikeastaan on minusta käsitteellinen mahdottomuus. Rekisteröity parisuhde siviilissä sen sijaan on aivan eri asia, ja sellaisille saattaisi itse asiassa olla olemassa kirkkohistoriallistakin tukea, nimittäin idän kirkossa ennen v. 1000 harrastetuissa, jopa piispojen keskenään solmimissa, "veljesliitoissa". Kukaan ei vain satu varmasti tietämään, millainen noiden veljien keskinäinen suhde oikeastaan oli. – Kristillinen ja yleishumaani lähimmäisenrakkaus tulisi ehdottomasti kuvaan esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jos heteropari aikoisi abortoida jo alulle panemansa sikiön, mutta homopari päättäisi estää abortin tarjoutumalla adoptoimaan lapsen tämän synnyttyä. Tällainen ratkaisu olisi toki ilman muuta parempi kuin raskaudenkeskeytys missään olosuhteissa, ja mikäli joku tahtoisi siten toimia, niin se täytyisi ilman muuta sallia yhtä hyvin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

#212: Kimmo E. Laine, FM, vapaa historiantutkija, Joensuu - Ei ainakaan varsinaista kirkollista vihkimistä samaa sukupuolta oleville pareille

Kaksi miestä adoptoisi tyttövauvan, jo on aikoihin eletty! Kun niin kovasti miesparit haluavat täyttä adoptio-oikeutta, niin kumpi laittaa hameen päälle? Täytyyhän lapsella olla myös oikeus kasvaa normaalissa kasvuympäristössä, saada isän/äidin malli.

Puolustajat käyttävät esimerkkeinä naisparin lapsia, mutta yleensä toinen heistä on synnyttänyt lapsen eli on 100%:sti äiti, joten sen voi hyväksyä paremmin. Ei ole vielä todistettu yhtään miesparin lasta, joista kumpikaan ei ole lapsen isä, mitä siitä kehittyy.

Kysymys on ainoastaan aikuisten mielihyvän tyydyttämisestä ja siinä lapsen etu on hyvin kaukana. Kurjissa ja köyhissä oloissa kasvanut lapsi voi olla tasapainoisempi ja onnellisempi kuin lapsi, joka revitään juuriltaan täysin erilaisista kulttuureista ja vielä homo ympäristöön. Jokainen lapsi alkaa etsiä omaa identiteettiään aluksi vertailemalla yhteisiä piirteitä vanhempiinsa, aika hankalaa ja repivää lapsen kehityksen kannalta, jos ulkonäkö poikkeaa täysin ympäristöstä.

Ihmetellään lasten pahoinvointia, mutta ei osattu ajatella, minkälaisen myllerryksen keskelle lapsi joutuu, kun yksistään sukunimiä voi olla perheessä useampia, lapsi kun miettii ankarasti oppiakseen ja toiset lapset tekevät hankalia kysymyksiä. Äiti ja Isä kuuluvat jokaiselle lapselle, enkä näe adoptio-oikeuden myöntämistä homopareille, joista kumpikaan ei ole biologinen vanhempi, oikeutettuna ja lapsen parhaaksi. Tällainen roolimalli pitäisi lailla kieltää.

#212: Kimmo E. Laine, FM, vapaa historiantutkija, Joensuu - Ei ainakaan varsinaista kirkollista vihkimistä samaa sukupuolta oleville pareille

Luterilaisuudessahan avioliitto ei ole sakramentti, koska meillä niitä on ainoastaan kaksi tai kolme; nimittäin ne, mitkä Raamattu meidän tulkintamme mukaan suoranaisesti mainitsee, eli siis: kaste, ehtoollinen ja ehkä rippi. Tiedän, että vanhassa katolisessa eli 'yleiskirkollisessa' perinteessä niin idässä kuin lännessäkin, asia on jo varhain ollut toisin. Martin Luther kuitenkin jopa jossakin vaiheessa oli sitä mieltä, ettei avioliitto kuuluisi ollenkaan taivaallisen vaan maallisen regimentin piiriin, eli siis että se kuuluisi sekulaarisen yhteiskunnan, eikä lainkaan kirkkoinstituution, moraaliseen valvontaan. Siksi tahdon korostaa, että en yllä kirjoittamallani tarkoita avioliiton statuksen epäämisellä homoseksuaalisilta suhteilta, luterilaisen kristillisyyden näkökulmasta, mitään arvottavaa verrattuna heteroseksuaalisiin suhteisiin. Mielestäni kyse nyt vain on ikään kuin kvalitatiivisesta, eikä kvantitatiivisesta erosta: Sukupuolineutraalia kirkollista, ja Lutherin avioliittokäsityksestä lähtien kenties samaa sukupuolta olevien henkilöiden solmimaa siviiliavioliittoakin, pidän käsitteenä sisäisesti ristiriitaisena, koska avioliitto perinteisesti ja vähintään lähes kaikkialla maailmassa on merkinnyt naisen ja miehen välistä julkista liittoa. Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön rekisteröity parisuhde sitä vastoin ei ole ainakaan siviilissä mikään mahdottomuus, eikä millään tavoin huonompi, vaan ainoastaan erilainen liitto kuin avioliitto. Oikeuteen adoptoida lapsia liittyisi mielestäni kuitenkin niitä luonnonoikeudesta sekä lapsen oikeuksista lähteviä rajoituksia, mistä aikaisemmin olen kirjoittanut. Yleensäkin olen henkilökohtaisesti noin–niin–kuin kärjistetysti sitä mieltä, että aikuiset ihmiset "sählätkööt keskenään, mitä sähläävät, ja kantakoot siitä vastuun", mutta lapset tulisi niin pitkälle kuin mahdollista myös tulevaisuuden Suomessa kasvattaa perinteisen ydinperheen piirissä, joka kuitenkin voi olla esimerkiksi monikielinen, -kulttuurinen taikka -uskontoinen.