Pyssyjen pauketta rakastava upseeristo on järkyttynyt, kun Helsingin kaupunginvaltuutettujen enemmistön mielestä Santahamina tulee ottaa asutuskäyttöön (HS 4.10.). En halua ottaa kantaa siihen, tuleeko alue asuttaa vai säilyttää ympäristönsuojelualueena. Kannanottoni liittyy pelkästään Santahaminan lisääntyvien ammuntojen aiheuttamaan kohtuuttomaan melurasitukseen ja ympäritön saastuttamiseen.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja (upseeri) paheksuu normaaliin demokraattiseen käytäntöön perustuvaa valtuuston aloitetta. Hän haluaa erityisesti säilyttää Santahaminassa Maanpuolustuskorkeakoulun, koska se on Itä-Helsingin ainoa korkeakoulu. Miksei laitos voisi olla nykyisellä paikallaan, mutta uuden asutuksen keskellä?

Puolustusvoimat (upseerit) vastustaa aloitetta, koska toimintojen siirtäminen tulisi kalliiksi. Puolustusvoimilla on sisämaassa lakkautusuhan alaisia varuskuntia, joissa on riittävät maa-alueet ja rakennukset. Kustannus ei voi olla suuri suhteessa todellisiin ympäristövaurioihin, joita Santahamina nyt aiheuttaa ammunnoillaan.

Santahaminaseuran puheenjohtajan (upseeri?) mielestä saarelle ei voi rakentaa, koska se on pohjavesialutta. Puolustusvoimat on oman ilmoituksensa ja Ely-keskuksen selvityksen mukaan kylvänyt viime vuosina saaren maaperään ja mereen noin 1,5 miljoonaa ammusta ja 1300 kiloa tulenkuvauspanoksia.

Tämä toiminta on tapahtunut nimenomaan pohjavesialueella, jonka ympäristölaki yksiselitteisesti kieltää. Ammuksista liukenee luonnolle ja ihmiselle erittäin vaarallisia raskasmetalleja. Ne säilyvät ehkä satoja vuosia, eikä niitä voida kerätä pois merestä. Rahaa siis riittää mereen ja taivaalle räiskittäväksi. Miten tämän toiminnan voisi kääntää luonnon suojelemiseksi?

Se että luonto on kyennyt monimuotoisuudessaan sopeutumaan tuohonkin saastutukseen, on hämmästyttävää. Mutta siitä ei voida Puolustusvoimille antaa ensimmäistäkään ansiota. Voidaan vain unelmoida millainen tuo saari olisi nyt, jos sinne ei olisi kylvetty lyijyä ja aiheutettu eläimille sietämätöntä melustressiä.

Valtuustoaloitteen vastustajat eivät ehkä tiedä, että Santahaminan toiminta on laitonta, sille ei ole ympäristölupaa. Eikä sille voitaisi sellaista ilmeistesti myöntääkään edellä kerrotuista syistä.

Ensisijaista on lopettaa sellaiset toiminnat, jotka rasittavat vakavasti sekä luontoa että ympärillä asuvia ihmisiä. Santahamina on vain noin 3×3 neliökilometrin kokoinen saari. Vesi kantaa ääntä estettä, joten pääkaupungin keskellä se ei nykyiseen toimintaan.

Etenkin raskasase-ammuntojen impulssimelu saa naapureiden seinät tärisemään ja ikkunat helisemään. Melurasitus on Ely-keskuksen tilastojen mukaan moninkertaistunut vuodesta 2008.

Kuluvan lokakuun aikana on vain viisi arkipäivää, ja kaksi lauantaita, joina asukkaiden kotirauhaa ei häiritä. Ammunnat kestävät Puolustusvoimien varoilmoitusten mukaan usein klo 8:sta klo 23:een. Tämän lisäksi poikkeusluvilla räiskitään yli puolena vuoden viikonlopuista. Niinä päivinä ja iltoina, jolloin Puolustusvoimat ei itse ammu, saaren valtaavat ampumaharrastajat.

Monet Laajasalon lapset joutuvat kasvamaan terveyttä vaarantavan melurasituksen keskellä, lähimmät päiväkodit ovat vain kilometrin päässä ammunnoista. Myös ihmiset ovat osa luontoa, ja heitä – etenkin tulevaa sukupolvea, tulee suojella sekä ympäristömyrkyiltä että melulta.

Upseeriston nautintaoikeutena Santahaminasta on tullut suomalainen datsha. Meren äärelle kutsutaan korkea-arvoisia vieraita saunomaan ja ihailemaan, millaisia sotatilan lavastuksia uusilla asehankinnoilla saadaan aikaan. Vieraanvaraisuus ja kohteliaisuus ovat toki hyveitä, mutta ensisijaisena kohteliaisuutena tulisi olla naapureiden kotirauha. Pääkaupunkia ei voida siirtää sisämaahan. Ammunnat voidaan.

#6: Järki käteen -  

 Saaren luontohan ei tule kärsimään siitä, että rikkaat rakentavat sen täyteen huviloita? Harvinaisen surkea adressi.