Osa mielipiteen kirjoittajista miettii, että Arvo saa yhteiskunnalta enemmän kuin muut lapset jos pääsee yksityiskouluun taksilla. Terveiden tai terveempien lapsien vamhempien on varmaan vaikea ymmärtää, että erityislapsille ja heidän vanhemmille taksimatka ei ole mikään luksus, vaan sairauden sanelema pakko. Luksusta olisi yhteinen metromatka lapsen kanssa, muiden ihmisten seurassa normaalissa arjessa, eikä mikään eristyksessä eläminen.
Myöskään yksityiskoulu ei ole luksus, vaan sairauden sanelema pakko.
Mikä voisi olla tällaisen lapsen vanhemmasta onnellisempaa kuin oma lapsi, joka kävelee lähikouluun? Tai kelaa pyörätuolilla esteettömään lähikouluun. Arvon kohdalla kyse ei ole esteettömyydestä, vaan kyse on monien asian summasta. Lukekaa äidin perustelut tässä viestiketjussa aiemmin, miksi hänen poikansa ei voi käydä lähikoulua.

Kuka jättää työelämän, oman elämän ja jää omaishoitajaksi 730 eurolla/brutto? Kuka ottaa lapsen pois koulusta, lapsen omista kavereista ja elämästä, luovuttaa oman päivällä saaneen hengähdysaikansa jos ei ole pakko? Kuka taistelee tällaisesta asiasta jos ei ole pakko? Tässä on kyseessä lapsen henki, ei mikään taksimatka luksus yksityiskouluun. Se ei ei ole tälle perheelle luksusta.

Voimia Arvo ja äiti.

#102: Meri - mietiskelyä kateudesta.

Kiitos Meri. Tekstisi oli niin osuvaa, että aloin itkeä.

Kiitos.

#102: Meri - mietiskelyä kateudesta.

Olet Meri niin oikeassa. Monet pelkäävät että; Eihän-tuo-vammainen-vain-saa-ny-yhtään-mitään-enemmän-kuin-minun-oma-lapseni... KATEUS ON kamala asia..

Mutta monille ei ehkä ole vielä auennut se, että oikeasti pienikin infektio voisi olla Arvolle kohtalokas, ei vain sitä että ollaan ny muutama päivä kuumeessa.. Eikä sekään, että Arvo kävisi todellakin varmasti mieluummin omaa lähikouluaan, perusterveenä lapsena, joka voi altistua ihan rauhassa kaikille pöpöille ja olosuhteille pelkäämättä että henki menee..

Moni ei vielä ehkä ole oivaltanut, että taustalla on todella vakavat perustelut sille, ettei sitä isoa lähikoulua voi todellakaan käydä.. Ettei äiti sitä erikoisuuden tavoitteluaan tee, vaan pitääkseen poikansa hengissä jotta hän voisi oppia ja elää päivän kerrallaan..