MITÄ SUURPETOJEN SUOJELEMINEN MAKSAA - JA VOISIKO RAHAT KÄYTTÄÄ TÄRKEIMPIIN KOHTEISIIN?

Suomen metsästäjäliitto tiedotteessaan sivustolla http://www.metsastajaliitto.com/?q=node%2F779 tuo esille, että maksettavaa on kertynyt vuoden aikana valtiolle yhteensä 3,9 miljoonaa euroa. Erityisesti susien aiheuttamat porovahingot ja karhujen tekemät mehiläispesätuhot nousivat.

Tähän summaan ei tietenkään kuulu niiden viranomaisten palkkakorvaukset, jotka pääasiallisesti ajavat suomeen suurempaa suurpetokantaa. Lisäksi tähän ei luonnollisestikaan kuulu pelon aiheuttamien kärsimysten hoitokulut (masennus, paniikkihäiriöt jne.) joita lukemattomat ihmiset ovat joutuneet kokemaan ylisuuren susikannan takia. Myöskään taloudelliset tappiot koskien koirankasvattajia eivät näy suurpetojen aiheuttamassa taloudellisessa merkityksessä - yhä harvempi tahtoo enää ostaa itselleen koiraa alueilla joissa on ylisuuri susikanta. Tässä laskelmassa ei myöskään näy kuntien lisäkulut, joita on aiheutunut mm. lapsien koulukyydeistä alueilla joissa ylisuuri susikanta on luonut ihmisten keskuuteen pelon ilmapiirin. Itseasiassa luku on huomattavasti suurempi kuin 3,9 miljoonaa euroa kun laskelmaan otetaan mukaan kaikki ylisuuresta petokannasta johtuvat taloudelliset menetykset - joita on toki paljon muitakin kuin mitä edellä on lueteltu.

Suurpetojen suojeleminen siis maksaa - rahat menevät veronmaksajien kukkarosta tavalla tai toisella. Jo pelkästään susitutkimus nielee uskomattomat euromäärät; herää väkisinkin hyvin oleellinen kysymys - mitä sellaista tietoa susista voisi enää saada mitä ei jo tiedettäisi? Miksi maksaa jostakin sellaisesta joka jo tiedetään - ja ketä tällainen tutkimus palvelee?

RAHAT JOTKA MENEVÄT SUURPETOJEN JÄRJETTÖMÄÄN SUOJELUUN VOITAISIIN KÄYTTÄÄ JÄRKEVÄMMIN:
* mm. vanhustenhuoltoon (vink)


LISÄKSI:
Luonnonsuojelu on kansainvälinen bisnesmäisesti ajatteleva organisaatio! Luonnonsuojelun ympärillä pyörii kansainvälisesti miljardeja! Se saa tulonsa jäsenmaksuista joita tehdään hyvin organisoidulla järjestötoiminnalla suurin massapostituksin vedoten hellyttävien elukoiden kuviin ja epäasiallisiin vetoomuksiin. Ihminen on aina tuntenut sympatiaa koiraa kohtaan (jalostettu sudesta ja sakaalista) ja usein luonnonsuojeluaktivistit vetoavat koiraa näyttävään hellyttävään sudenpentuun, jolla kerätään sympatiaa susiensuojelua kohtaan ja tätä kautta rahaa organisaation pyörittämiseen!

Bisnesmäinen luonnonsuojeluorganisaatio tuottamaa myös julkisia virkoja mm. ympäristöministeriössä ja EU:n mpäristökomissariaatissa. Tietysti virat täytetään luonnonsuojelun aktivisteilla. Lienee sanomattakin selvää, että tällöin EU:n ympäristökomissariaatti suhtautuu täysin välinpitämättömästi sudensuojelun aiheuttamiin vahinkoihin ja vaaroihin! Koska virat täytetään liikkeeseen sidoksissa olevilla aktivisteilla, ei todellisuudessa nämä ns. julkiset virat ole puolueettomia tahoja arvioimaan susipolitiikkaa, vaan täysin sidoksissa kansainväliseen bisnesmäisesti ajattelevaan luonnonsuojeluorganisaatioon!

#503: NYT RIITTÄÄ - projekti - KUINKA PALJON SUSIENSUOJELU MAKSAA?

Hienoa oikeisto-populismia. Otetaan luonnonsuojelusta ne rahat vanhuksille ja vähäosaisille, jotka kuuluisi repiä yritysjohtajien, sijoittajien ja pörssihuijareitten lompakosta. Onnea teille idiootit!

#503: NYT RIITTÄÄ - projekti - KUINKA PALJON SUSIENSUOJELU MAKSAA?

Kuinka luontoa suojeltaisiin, jos siitä ei saisi tehdä organisoitua toimintaa? Olkaa iloisia, että jotkut yrittävät tehdä maailmasta elinkelpoista paikkaa.

#503: NYT RIITTÄÄ - projekti - KUINKA PALJON SUSIENSUOJELU MAKSAA?

Huutokaupasta joukkomurhan suunnitteluun.

 

Tässä aloitteessa on huomattavan paljon yhtäläisyyksiä populistisiin kannanottoihin. Vihapuheilla etsitään syntipukkia milloin mihinkin ongelmaan. Adressilla on pyrkimys saada muutosta susipolitiikkaan tarjoamatta mitään vaihtoehtoa tilalle, vaikka osa allekirjottaneista kuvittelee aloitteen olevan hyväksi susille itselleenkin. Aloite pohjautuu tunteiden ohjaamaan järjenkäyttöön, jossa järjen ohjauksella ei ole mitään tekemistä loogisen ajattelun kanssa. Järki ei keskustele aivojen kanssa, vaan tunne.

Susikannan koon arvioimisesta käydään huutokauppaa, jossa suurimman tarjouksen ilmoittaneella oletetaan olevan totuudesta realistisin käsitys. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen puolueettomia laskelmia pidetään jopa valheellisina, silti samalla unohdetaan esimerkiksi Sirkka-Liisa Anttilan arvioivan susien lukumäärän täysin mututuntumalta.

Susiin kohdistuva vihanpito on sallittua ja rajoittamatonta, sillä on aivan erilainen legitiimiys, kuin ihmisiin kohdistetuilla vihapuheilla. Populistinen vihapuhe tavoittelee aina oikotietä onneen, siinä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun unohdetaan se, ettei tämä hyvän asian tavoittelu ulotu kaikille. Joukkomurhassa on vain näennäisiä voittajia ja todellisia häviäjiä, eikä koskaan yleistä oikeudenmukaisuutta. Populistit eivät kykene pitkäjänteisiin ja kestäviin ratkaisuihin. He eivät myöskään kykene loogiseen ajatteluun, koska järjenkäyttö ei etene omaa nenää pidemmälle.

Miten ihmeessä me voidaan väittää luonnonsuojelun olevan liian kallista touhua? Luonnon, ihmisten ja eläinten hyvinvointia tulee jakaa oikeudenmukaisesti, niistä ei pidä tinkiä tukeakseen ihmisten taloudellisia intressejä. Luonnon tarpeellisuus ei ole mitattavissa rahassa, koska se on korvaamaton. Ilman luonnonsuojelua meidän elinkeinoelämällä ei ole tulevaisuutta.

Oikeistopopulistit haluavat aina syyttää yhteiskunnan epäkohdista tukea ja avustuksia saavia ryhmiä. Tässä tapauksessa tämä hyysättävä ryhmä on sudet. Vanhustenhoito saataisiin kyllä kuntoon, jos siihen vain riittäisi poliittista tahtoa, ilman viattomien kärsimyksiäkin. Milloinhan yhteiskuntamme varakkaimmat jäsenet alkavat tässä(kin) asiassa kantamaan oman kortensa kekoon? Verojen olematon progressiivisuus tuottaa suurimman taakan köyhimmälle ja syrjityimmälle väestönosalle ja lisäksi laittaa ne vielä toimimaan toisiaan vastaan.

Silloin, kun metsässämme riittäisi luonnonvaroja kaikille, niin meidän ei tarvitsisi niistä keskenään taistella. Ihminen haluaa kuitenkin jostain syystä omia kaiken itselleen, ei ihme että se synnyttää ongelmia. Ehdotukseni on, että ihmiset alkaisivat toimimaan eläinten hyvinvoinnin puolesta. Tavoiteltaisiin niin suurta riistakantaa, että siitä riittäisi ravintoa niin ihmisille, kuin pedoillekin. Tähän päästäisiin luonnonvarojen yhteisomistuksella, joka laittaisi meidän kulutuksen kestävälle tasolle. Ihminen voisi luopua massiivisesta maataloustehotuotannostaan, jossa kotieläimillä ei ole mitään muuta arvoa, kuin taloudellinen arvo. Ruokaympyrä tulisi laittaa uusiksi, koska nykyistä lihankulutusta luonto ei kestä.