#1769: -  

 Hyvä ratkaisu voi olla näinkin yksinkertainen!  Kannatan!  Siis ei vapaata metsästysoikeutta (lyhyempääkään aikaa), vaan alueellisesti sovittuun kiintiöön perustuva määrä.  T'ämä vähentää ehdottomasti paikalliseen väestöön kohdistuvia haittoja, paitsi pitämällä kantaa järkevän yhteiskuntasopimuksen mukaisella tasolla, niin myös opettamalla susiyksilöitä kunnioittamaan ihmisen reviiriä, asia mennee perille tehokkaasti, koska suden tiedetään olevan oppivaisen eläimen senkin suhteen, kannattaako ihmistä pelätä vai ei.  Kysytäänpä, miltä tämä asia näyttää siellä, missä mitään haittoja ei realisoidu, eli siis kaupunkilaisnäkökulmaa?

#1769: -  

Reaalimaailmassa (toisin kuin saduissa)  ihminen ja susi eivät kuulu olla vihollisia tai kavereita.  Tämän ehdotuksen pohjalta voisikin löytyä hyvä ratkaisu eli peruslähtökohtana olisi säännölliset kaatokiintiöt, joilla ohjataan susikannan kokoa hyvän yhteiskuntasopimuksen rajoissa, mutta ennen kaikkea menettely toimii HAITTOJEN ENNALTAEHKÄISIJÄNÄ, koska näin kyetään säilyttämään SUSIKANNAN LUONNOLLINEN IHMISPELKO, joka näyttää olevan katoamassa.  Järkevällä ajattelulla lienee kaikkien ymmärrettävissä, että suden ihmispelon säilyttäminen on aivan välttämätöntä.  Kiintiöity luvanvarainen metsästys siis olisi perusratkaisu asiaan.  Hätä- ja pakkoratkaisuja olisivat sitten haittayksilöiden poisto riistahallinnon erikoisluvin ja akuuteissa tapauksissa poliisin luvalla ja poliisilain nojalla.  Tärkeää siis olisi, että suden ihmispelko säilyy, kanta on paikallisestikin siedettävän kokoinen ja nykyinen nurinkurinen asetelma, jossa ihmisen sudenpelko kasvaa hallitsemattomiin mittoihin, saadaan oikaistuksi.  Luotaisiin siis uusi perusohjausväline eli kaatokiintiöt ja nykyisen menettelyn (eli haittalupien) tarve samalla vähenisi ja jäisi ongelmatilanteita varten.