#191: Kysymyksiä herää - Re:

Kuolemantuomion kannalla ainoastaan niissä tapauksissa, joissa syytetty itse myöntää syyllistyneensä ja teko on rangaistukseltaan elinikäisen tuomion luokkaa. Ja siis jotain poikkeuksellisen hirveää, kuten tämäkin tapaus. Onhan moni pyytänyt sitä itsekin, kuten esimerkiksi Aileen Wuornos, vaikkakin hän oli sarjamurhaaja, mutta kuitenkin. Siis en todellakaan ole kuolemantuomion kannalla nyt minkään sosiaalitoimen kanssa, että jos joltain on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Sen kannalla kuitenkin olen että ilmiselvissä tapauksissa jossa syyllinen itse myöntää tekonsa voitaisiin tätäkin vaihtoehtoa Suomessakin harkita. Nykyisellään systeemi ei kovin toimiva ole. Mikä esimerkiksi on tämän parantumattomasti sairaan miehen ja hänen tyttöystävänsä jatko? Elinikäinen tuomio, hyvällä käytöksellä ei moniakaan vuosia ja sen jälkeen joko johonkin muuhun valtion laitokseen tai kadulle hakattavaksi, kuka tästä hyötyy, ei ketään. Maalaisjärkeä voitaisiin soveltaa monessakin asiassa. Mutta jos nyt haluat minusta väkivaltaisen tai väkivallan kannattajan tehdä tämän mielipiteen perusteella tee se. Olen eutanasiankin kannalla. Sekin on väkivaltaa, vaikkakin itse pyydettyä. Enkä minä ole täydellinen, enkä ole missään kohtaa niin väittänyt, ei kukaan ole. Itselläni on niin rankka lapsuus takana, että tiedän varsin hyvä mistä puhut, kun viittasit siihen et oma sisar tai läheinen kokisi jotain tällaista. Mutta voit ihan itse tehdä omat päätöksesi, meillä kaikilla on siihen oikeus.

#195: Henna Wessman - Re: Re:

Ja vielä liseeksi, tämä adressi liity koko kuolemantuomioon millään tavalla, kuhan nyt kerroin omankin mielipiteeni, kun siitä oli keskustelua.

#195: Henna Wessman - Re: Re:

Hennalle:

Et ole Henna ainoa, jolla on rankka lapsuus?  Ja juuri se selittänee sen, että toimit kovasti affektioiden aktivoimana. Ja sillä linjalla saatta mopo karata käsistä, ja sitten meneekin överiksi, ja sitten hyvä idea kaatuu omaan kuoppaansa!

Kirjoitat:  "Itselläni on niin rankka lapsuus takana, että tiedän varsin hyvä mistä puhut,.."

Niinhän oli - on myös Enkeli-Elisaan liittyen Minttu Vettenterä. Itsellä rankat kokemukset kiusaamisasioissa. Ja kirjoitti, koetti auttaa toisia kisuattuja, mihin se mureni?

On niin suuri vaara siinä, että kun toimii tunnetason motivaatiolla, tunteet sanelevat jatkoa, sitten eivät resurssit riitä, kun nimittäin tunnetasolla asiaa vieden tulevat ankarat faktatkin vastaan? Entä sitten?

Nuorena on idealismi, sitten tulee myöhemmin realismi. Joka kyllä sisältää sen nuoruudenkin idealismin, mutta se on jo monessa liemessä testattu.

En pidä kovinkaan ajateltuna, että julistaa adressinsa ohessa olevansa kuolemantuomion kannattaja? Jos et ole lainoppinut, jos et tunne oikeusjärjestelmää, sen voi antaa anteeksi. Mutta nuori ihminen, vain omien "rankkojen kokemusten" pohjalta?

Hyvien asioiden edsitäminen on oikein, se on hyvää, mutta mitä suurempi vauhti, sen paremmat jarrut pitää autossa olla. Ei pidä antaa vauhdin huumata, vaikka olisi lähes 9000 nimeä adressissa muutaman päivän sisällä.

Nuoruuden idealismilla ja intoilulla ei voida saada ratkaistua vaikeita ja monimutkaisia asioita. Eikä tämä ole pisteenkään vertaa joidenkin julmureiden puolustelua. Kuka tahansa voisi julistaa: hirteen se ja se! Nyt heti! Se ei paljoa älyäkään vaadi, ja sellainen kiihko nousee aivan helposti ihmisen kuin ihmisen sisuskomeroista!   Mutta...

Kun tämän maailman pahuus ei siihen lopu!  Eikä se lopu vaikka kaikki tapettaisiin.... Eli Jotakin aivan konkreettista pitää tapahtua. Ihmisissä. Itsessään. Jokaisessa.

Eli, olet vapaa vaatimaan kuolemantuomioita. Eutanasiaa. Mitä vain?  Voit koettaa parantaa sossujen "puurot ja vellit", voit koettaa parantaa tämän yhteiskunnan kaikki väkivalta-ja kiusaamisongelmat. Et ole ensimmäinen yrittäjä. Et ede kymmenes, et edes sadas, joka olettaa että nimiä keräämällä saadaan jokin ratas liikahtamaan. Joskus saadaan, useimmiten ei.

Mutta hyvä on se, että herätään toimimaan. Toiminnan laatu ja taso ja tavat taas ovat moninaisia.