#156: norpannahka-asunainen - turkis on in 

Tiedän monia ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään kunnostautuneet ympäristöetiikan, "viherpiiperryksen" suhteen, mutta jotka silti vastustavat turkistarhausta, koska tietävät tarhaeläinten olosuhteiden olevan täysin sopimattomia kehittyneille eläimille. Kuka hyväksyisi, että koiraa pidettäisi pikkuruisessa häkissä koko koiran eliniän?! Mikä tahansa vähänkin kehittyneempi eläin on muutakin kuin solujensa ja elintensä summa ja tarvitsee fysiologisten tarpeidensa tyydyttämisen lisäksi elämäänsä muutakin. Nyt voimaan tulleet uudet säädökset tarhoilla eivät takaa eläimille alkuunkaan mahdollisuuksia Suomen eläinsuojelulain säätämään oikeuteen lajityypilliseen käyttäytymiseen. Uudet säädökset eivät anna tarhaeläimille yhtään luonnonmukaisempia olosuhteita, joita olisi esimerkiksi supikoirille mahdollisuus olla kuumuutta tai kylmyyttä tai päivänvaloa paossa (supikoira on yöeläin), tai olla jopa talvihorroksessa tai poikasineen luolan suojissa (esim. kettueläimillä saattaa luonnossa olla neliökilometrien suuruisilla reviireillään pelkästään 30 neliömetrin pesäluolasto, jossa on yli 200 sisäänkäyntiä). Minkeillä ei myöskään ole edelleenkään mahdollisuutta tehdä pesää, pyydystää ja syödä ruokansa veden äärellä. Tarhaeläimillä ei edelleenkään ole mahdollisuutta opettaa poikasilleen saalistusta, vihollisten pakenemista, taistelutaitoja ym. ja poikastappeluissa häviölle joutuneella ei ole mahdollisuutta päästä pakoon vaan joutuu häkissä vahvemman runtelemaksi raajarikoksi, silmäpuoleksi tai hännättömäksi. Jos koira vammautuisi samoin niin olisi eläinrääkkäystä olla viemättä koira eläinlääkäriin, mutta tarhoilla eläinlääkärit käyvät yleensä vain kerran pari vuodessa ja eläinten sairauksien diagnosointi ja hoito tai pikainen lopetus on tarhaajien vastuulla. Sitä vastuuta taidetaan laiminlyödä oikein olan takaa, koska ainakin julkisuuteen tulleissa kuvissa näkyi eläimiä, joita ei tarhauksen omien ohjeistusten mukaan saisi edes yrittää hoitaa, koska niitä ei voi hoitaa (perinnöllisyys tai virukset), joten eläin olisi lopetettava mahdollisimman pian. Jos siis joitakin kuvissa olleita sairaita eläimiä oli pidetty jossain karanteeni- tai sairasosastoilla niin tarhaajan rikkomus on sitä suurempi.
Häkki-uudistusten jälkeen tarhaeläimillä ei edelleenkään ole mahdollisuutta muodostaa parisuhdetta tai vetäytyä omaan rauhaan (esim. minkki ei siedä lähimaillakaan edes omia perheenjäseniä parittelu- ja poikasaikaa lukuunottamatta ja mm. supikoira ei ole laumaeläin). Tarhaeläimillä ei ole mahdollisuutta jäljittää ja haistaa saaliin hajuja, eikä ilmeisesti mahdollisuutta haistella muuta kuin jatkuvaa toistenkin eläinten jätteiden ja ammoniakin löyhkää; esimerkiksi kettueläimet ovat siistejä, eivätkä luonnossa pasko pesäänsä tai sen välittömään läheisyyteen. Tarhaeläimillä ei ole mahdollisuutta tallata muoviverkon sijaan maata, juosta, kiipeillä maastossa ym. ym...ja lisäksi luonnon oloissa elämä ei välttämättä pääty ennen aikojaan noin yhdeksän kuukauden häkkihelvetin jälkeen kaasukammioon tai sähköiskulla anukseen. Siitoseläimiksi valituilla kidutusaika on vielä pidempi ja hallikasvatus tuskin toisi suurtakaan apua tilanteeseen.

#156: norpannahka-asunainen - turkis on in 

Se, että miksi huomio kohdistuu tällä hetkellä paljolti luonnon hyvinvointiin, johtuu siitä, että on havahduttu huomaamaan ihmisen rällästävän maapallolla yli maapallon ekologisen sietokyvyn. Ihminen on maapallon "loinen", mutta mikään muu loinen ei tuhoa isäntäänsä vaan "ymmärtää", että jos tuhoaisi, tuhoutuisi myös itse. Turhista asioista on hyvä luopua. Turkikset luetaan ylellisyystuotteiksi, eivätkä ne ole välttämättömiä eli tuskin kukaan tietää yhtäkään ihmistä, joka olisi kuollut turkin puutteeseen. Ympäristöetiikan kannalta turkistarhat ovat turhia saastuttajia ja jotkut kunnat ovatkin kieltäytyneet antamasta lupaa rakentaa turkistarhoja alueilleen ja yleensä pohjavesialueilla tarhaus on kiellettyä kaikkialla. Eläinten jätteistä pääsee edelleen pinta- ja pohjavesiin ja maaperään haitallisia aineita (typpi- ja fosforipäästöt) ja parhaimpienkaan tulevaisuuden ympäristölupajärjestelyjen avulla tuskin saadaan estetyksi, ettei jätteistä leviäisi ammoniakkia luontoon ja ettei puusto kärsi merkittäviä tuhoja. Myös turkisten käsittelyssä ja muokkauksessa käytetyt kemikaalit ja raskasmetallit ovat ympäristölle erittäin haitallisia. Turkistarhojen ylläpito, rehun tuotanto, lannan käsittely, kuljetukset, ruhojen poltto, turkisten käsittely ym. kuluttavat paljon energiaa ja vettä. Turkiseläinten ruhot syötettiin ennen takaisin tarhaeläimille, kunnes eläimet tietenkin sairastuivat ja onkohan ruho-ongelmalle löytynyt edelleenkään kunnollista ekologista ratkaisumahdollisuuttakaan. Ympäristölainsäädännön vaatimusten takia on tehty ja tullaan tekemään valtavasti uudistuksia tarhoilla ja tarhauksen investoinnit ovat jo nyt, saatikka tulevaisuudessa niin suuri menoerä, että kuka yhtäänkään järkevä ihminen ottaisi niin suurta riskiä rakentaakseen ja ylläpitääkseen tarhausta, varsinkin kun kyse on erittäin suhdanneherkästä alasta ja kun yleensä kyse on vain sivuelinkeinosta, jota joudutaan tukemaan verovaroilla.