#4758: Turrikka - susiviha

Onko teillä Taddeuksen kans kaikki kamarit lämpööösellä?OHO,KU TULI ÖÖÖITÄ LIIKAA....

#4758: Turrikka - susiviha

Kuulema?

Vai niin! Huijanneet ovat sinua ne, jotka noin sanoneet.

Olen metsästäjä, minulla on kaksi suomenajokoiraa ja yksi sekarotunen  (puolet ajokoiraa), Sisäkoiria koirani ovat, sängyssä saavat nukkua, eläinlääkärissä käytän aina kun tarve, rokotan, madotan, laadukkaat ruuat ostan ja metällä käytän toteuttamassa viettiään ja se on niiden intohimo, AJOKOIRAT RAKASTAVAT METSÄSTYSTÄ.Sekarotuinen koirani ei koskaan innostunut metsästyksestä, mutta reissuilla on aina mukana ja juoksee onnellisena ympäri metikköä. Minulle koira ei ole työväline, se on paras ystävä ja on mahtavaa saada harrastaa sen kanssa yhdessä metsästystä, nähdä sen palava into ja kehitys sen ajaessa jänistä. se rakastaa sitä hommaa.

VAI EI VÄLITETÄ TOISEN HENGESTÄ! MIKÄHÄN TÄMÄN ADRESSIN TARKOITUS ON? OLISIKO JUURI SE, ETTÄ METSÄSTÄJÄT VÄLITTÄVÄT KOIRISTAAN ja haluavat oikeutta harrastaa koirien kanssa turvallisesti metsästystä, jotta koira ei kuolisi metsästysreissulla suden suuhun!

Tunnen paljon metsästäjiä ja yhdelläkään näkemälläni ajokoiralla ei ole lämmitetty koppi puuttunut(katsos tarkenee talvellakin nukkua) ja en tunnista yhtään tuollaista tapausta, mitä väität.

Voi hyvä lapsi, kasva aikuiseksi ja katso totuutta, se on se, että susi on peto eläin ja sen ei kuulu tulla lähellekkään ihmistä tai tappaa ajokoiraa 100m päästä omistajasta, se ei ole normaalia käytöstä.

#4758: Turrikka - susiviha

Enpä tiedä, mitä koiranpidolla ymmärrät. Sinulle se voi olla kullinjatke tai klitoriksenviritin, mutta minulle metsästyskaveri. Jokaisella on ja on ollut nimi sekä omat mielipiteet - viimeksi eilen, kun sovittiin, että jätetään hirvi, kun kello oli jo vartin yli kolme enkä jaksanut enää sateessa rämpiä. Poika olisi kyllä jaksanut, mutta armahti minua. Kotiin tultua haukkasi ensinälkään kylmän kananreiden ja meni armeijan viltille kuivattelemaan siksi aikaa kunnes sain itselleni suppilovahverokeiton valmiiksi ja hänen hunajamaridoidut kananfileensä haudutetuksi padassa. Kuivateltuaan ja syötyään meni verannalle kuuntelemaan kaupungin ääniä. Iltapalaksi vaimo laittoi hänelle vielä grillattuja kalkkunanfileitä kaksi kappaletta, joista puolet näkyy vieläkin olevan kupissa. Tuli äsken sisälle ja kuorsaa keittiön pöydän alla rakkaalla räsymatollaan kuin höyryjyrä ollakseen taas huomenaamulla valmiina komentamaan itseään moninkerroin suurempia riistaeläimiä. Tällaista tässä talossa on nk. koiranpito ollut jo yli sata vuotta eli viidennessä polvessa vaikka kaupungissa asutaankin. Olen kyllä nähnyt muunkinlaista koiranpitoa, mutta eipä niillä sitten metsässä ole juuri mitään tehnytkään.