Luin kommentit. Arvomaailma näyttäisi olevan osalla sairaankuljetushenkilökuntaa
joutunut täydelleen hukkaan. Työsokeutta....? Ammattitaidottomuutta...?
Onko koulutusta tarpeeksi...? Vai ovatko kirjoittajat ko. alalla lainkaan...?
Jotain on kuitenkin pahasti pielessä.

Kirjoitin nimeni adressiin, joka vastustaa ihmisoikeuksien polkemista ja
puolustaa välittömän avun saamista ambulanssia vaativissa tilanteissa.
Kuinka ollakaan, saan lukea kommenteista vihaa, peliä, pelleilyä ihmishengillä.
Koko hoitoketju on vaarassa välinpitämättömien asenteiden vuoksi.

#61: RitvaT -

Hyvä RitvaT. En välttämättä näkisi arvomaailman olevan hukassa, enemmänkin ehkä kyse on siitä, että asia joka on 20-vuotta tiedetty vääräksi jää edelleen sellaiseksi. Mielestäni voitaisiin kysyä, että missä se päättäjien arvomaailma on, ei ainakaan ihmisten hoitamisessa ja avun välittömässä lähettämisessä. Koulutuksesta sanoisin, että nykyään tarvitsee suorittaa 2-vuoden välein testaukset ja uudet sairaanhoitajat joutuvat käymään vielä oman tutkintonsa päälle 30op erikoistumisopinnot päästäkseen ambulanssiin töihin. Mikäli aiot esimieheksi niin suotavaa olisi käydä vielä johtamisopinnotkin. Tällä kaavalla opintoja kertyy se 5 vuotta, joten en usko, että siitäkään on kyse. Nykyisin käytössä olevassa järjestelmässä jossa työtunnit ovat tyypillisimmillään 08.00-16.00 välillä kertyy työtunteja tuolta ajalta 8h/vuorokausi. Vuorokaudesta jää siis varallaolotunteja 16 tuntia. Tyypillisin työvuoron pituus taitaa olla nykyisin 3 vuorokautta eli 72 tuntia. Tuosta kolmesta vuorokaudesta sinulle maksetaan 24 tuntia täyttä palkkaa ja 48 tunnilta saat 28% perustuntipalkastasi. Ensihoidon työntekijät eivät useasti asu paikkakunnalla, joten pakon edessä joudut päivystämään keskimäärin 10 neliön "kopissa", koska kotiin ei ole mahdollista mennä. Tätä voisi kokeilla jokainen, kolme vuorokautta omalla työpisteellä, mutta maksettaisiin siitä vain 24 tunnin edestä... Miltä kuulostaa? Ja koska varallaolo ei ole työaikaa niin sitä voidaan teettää työntenkijän suostumuksella lähes kuinka paljon vaan. Itselläni joskus 2000-luvun alussa kokonaistuntimäärä sisältäen aktiivit ja varallaolot yhteensä oli vuodessa yli 3300 tuntia. Siinä on jonkin verran eroa tuohon normaaliin 8.00-16.00 tehtävään toimistotyöaikaan vuositasolla, josta useimmat saavat elämiseen tarvittavan elantonsa. Tuolla 3300 tunnilla vuodessa (sisältäen edelleen ne varallaolot) tienasi silloin pienellä paikkakunnalla noin 60% sairaanhoitajan keskimääräisestä vuosiansioista vaikka työsidonnaisuus oli kaksin kertainen verrattuna normaaliin sairaanhoitajan työtä tekevään hoitajaan. Lisäksi meni terveys. Tähän toki myös vaikutti se, että ensihoitajan palkka ei ollut tuolloin lähelläkään sairaalassa työskentelevän palkkaa eikä se ole kyllä sitä vieläkään.

Ei keneltäkään voi pyytää enempää kuin mistä sopimus on tehty. Jos tälläinen järjestelmä edelleen halutaan niin vaikka asia on perusteltu moneen kertaan niin ei sille sitten mitään mahda. Veikkaan kuitenkin, että jos rakennuttaa taloa ja vetoaa rakentajaan, että "ei se kolmas kerroskin tulisi samaan rahaan kuin kaksi aiempaa" niin luulen, että ei tule. Jos taas alan syyllistämään rakentajaa tästä niin veikkaampa, että jää aiemmat kaksikin kerrosta rakentamatta ja rakentaja vaihtaa työmaata.

Edellä kirjoitettu teksti on ehkä hivenen turhakin, mutta toivottavasti se auttaa ymmärtämään ensihoitajan näkökulmaa asiaan. Nyt ollaan tekemässä hallinnollista päätöstä joka sotii täysin ensihoitajien arvomaailmaa vastaan, päättäjät hyväksyvät sen, että avun tuojien ei tarvitse lähteä matkaan ennekuin 15 minuuttia on kulunut. Ja ne jotka asuvat paikkakunnalla voivat päivystää kotona jolloin siihen lähtöön menee kun haet sen työkaverin kyytiin todellisuudessakin se 15-minuuttia. Tämä ei ole oikein, mutta se ei ole ensihoitajien käsissä tämä asia vaan edelleen päättäjien.

 

#61: RitvaT -

Nimenomaan arvomaailman takia en voinut jäädä varallaoloa harjoittavaan paikkaan. Lisäksi työvälineet olivat niin ala-arvoisia (kun halvalla piti palvelua tuottaa ja voittoakin tehdä) ettei siitäkään syystä kelvollisen hoidon tarjoaminen potilaalle ollut aina mahdollista. Mutta tämä olisikin jo toisen keskustelun aihe.. Varallaolossa meni työparin hakuun/ siihen, että työpari haki minut kotoa, n. 15 minuuttia. Eli nopeampi lähtö ei ollut edes mahdollinen. Asemapaikalla ei ollut edes mahdollista päivystää koko henkilökunnan, koska kaikille ei ollut tiloja. Joku ulkopaikkakuntalainen siellä majoittui, mutta koska oletus oli, että henkilökunta on varallaoloaikanaan kotona, ei työnantajalla ollut paikkaakaan kaikille, niin että olisi voinut työparin kanssa olla samassa paikassa ja lähteä välittömästi tehtäville. Kun päättäjät ostavat ambulanssi palvelun 15 minuutin lähtövalmiudella, tehdään kirjallinen sopimus, että lähtö 15 minuutin viiveellä riittää. Jos lähtövalmius on sopimuksen mukaan välitön, jokaisella työntekijällä on velvollisuus lähteä välittömästi. Nuorena hankin muutaman vuoden kokemusta varallaolopaikasta, kun jostain piti aloittaa. Heti kun tilaisuus tuli, siirryin kunnalliselle työnantajalle, jossa varallaoloa ei ole ja hoitovälineet ovat asianmukaiset. Rikastumaan ei nykyisinkään pääse, palkka kun on sairaanhoitajan palkka ja valtavan pitkä työmatka vie rahaa, mutta mahdollisuus tehdä töitä oman arvomaailman mukaisesti palkitsee edelleen joka vuorossa.

Hoitajapulasta vielä. Ensihoitoon ja sairaankuljetukseen perusvaatimuksena on samat tutkinnot joilla voi työllistyä myös sairaalaan. Lisäksi ensihoitoon vaaditaan nykyään erikoistumisopinnot. Sairaaloissa on hoitajapulan takia koko ajan avoimia työpaikkoja (ilman varallaoloa). Lisäksi ensihoidossa on suurimmassa osassa Suomea alettu varallaoloa karsia ja työpaikkoja, joissa ei tarvitse varalla olla, on jatkuvasti avoimena. Miten ihmeessä Pirkanmaalle meinataan rekrytoida pätevää henkilökuntaa varallaoloon? Suurena riskinä on, että näihin paikkoihin työllistyvät ne, jotka eivät syystä tai toisesta pääse muualle. En nyt millään muotoa halua haukkua kollegoitani, jokaisella on tietysti hyvin moninaiset syyt työpaikan valintaan ja joka paikassa on myös pätevää ja kokenutta henkilökuntaa. Mutta jokainen tietää, että vähiten houkuttelevat työpaikat toimivat vasta-valmistuneiden läpikulkupaikkoina ja "loppusijoituspaikkana" alalle sopimattomille. Potilasta ei paljon lohduta, että firmassa on muutama kokenut ja osaava työntekijä, jos suurimpaan osaan vuoroista työpariksi on sijoitettu kaksi vasta-valmistunutta. Kaikkiin paikkoihin kun pitäisi saada houkuteltua henkilökuntaa, joka kykenee laadukkaasti perehdyttämään myös uudet hoitajat alalle.