Lastensuojelu on muutettava täysin

http://muruja.pikakirjakauppa.fi/tuote/a/9789525907087

"Äidin kirjoittama, omakohtaiseen kokemukseen perustuva kirja tuo vahvan, kantaaottavan ja kriittisen asiakasnäkökulman lasten ja nuorten palvelujärjestelmään, joka on tarkoitettu perheiden tueksi. Palvelujärjestelmän palaverijuoksutus ja tiukasti eri sektoreille jakautuneet palvelut avautuvat asiakkaalle kaaoksena, joka lamaannuttaa ja syrjäyttää avun hakijan."

Tämän kirjan luettuaan ehkä nekin, jotka työnsä puolesta silmänsä sulkevat todellisuudelta saattavat havahtuvat todellisuuteen.. Tämä on arkipäivää.

Soisin kyllä, että kaikkien halukkaiden huostaanotot tutkittaisiin perinpohjin ja sellaiset perheet, jotka ovat saaneet liian vähän avohuollon tukitoimia, tai ne ovat olleet haitallisia tai niitä ei ole tarjottu lainkaan saisivat korvauksen menetetyistä vuosista lapsensa kanssa.

Lisäksi toivoisin sosiaalityöntekijöille rangaistusta tekemistään virheistään; sosiaalityöntekijät erityisasemassa; heillä ei ole vastuuta tekemästään työstään. Mutta valtaa on ja sitä käytetään häikäilemättömästi. Jos esim lapsi haetaan KIIREELLISESTI huostaan suoraan koulusta tai kotoa, tulee viranomaisilla olla todelliset perusteet, miten lapsi on ollut hengen vaarassa. Nyt SUomessa tapahtuu tällaista ilman todellista vaaraa. Ja toisaalta taas esim Erikan tapauksessa ei kyetty arvioimaan sitäkään, miten pahassa tilanteessa lapsi joutui elämään pitkiä aikoja.

Ehdottomasti aina sosiaalityöntekijän työpariksi perheneuvolasta tai vastaavasta ammattitaitoinen työntekijä, joka osaa arvioida myös lapsen etua esim tarjottujen tukien puolesta. Sosiaalityöntekijöillä ei riitä ammattitaito juurikaan näkemään lapsen etua missään muotoa. Heidän työnsä voisi keskittyä enempi paperityöhön ja ehkä opiskelemaan lakia ja sen soveltamista eri tilanteisiin? Työpari osaisi myös kuulla asiakkaita  ja olisi vuorovaikutustaitoja, joita ei sosiaalityöntekijöiltä kovinkaan monelta löydy (ja taas viittaan myös Erikan tapaukseen, jossa näillä taidoilla olisi voitu pelastaa lapsen henki).

Lakiin pitäis myös tulla muutos, että vanhempi ei joudu todistamaan perättömiä syytöksiä, koskee se sitten mielenterveyttä tai sanomisia tms, vaan viranomaisen pitää todistaa itse todeksi asia faktana; ei huolena, luulona, valheena tms.. Myös lasten tai vanhempien mielenterveyden tms arviointi pitäisi tehdä rangaistavaksi teoksi, koska sosiaalityöntekijöillä tai perhetyöntekijöillä ei ole riittävää koulutusta moiseen.

Kun viranomainen kirjaa vääriä tietoja papereihin, tulisi hänen ehdottomasti lain mukaan ne korjata itse eikä niin, että asiakas joutuu korjaamaan pahimmassa tapauksessa mielettömän määrän väärää tietoa. Jos on aikaa kirjoittaa potaskaa ja luuloja, pitää olla myös aikaa ne korjata.

Perin kummallista todellakin on se, että useille perheille tarjotaan sijoitusta tai huostaanottoa, koska normaalijärjellä varustettu ihminen osaa laskea helposti, että yhden lapsen sijoituspvä maksaa n250-600e / vkr, itselläni olis kaksi lasta sijoitettu koska vaan, mutta rahaa ei löytynyt avohuollon tukitoimiin. Laskutoimitukset ovatkin sen verran monimutkaisia, että normaalijärjellä niitä ei kykene ymmärtämään. Valtio nimittäin jostain syystä pitää kodin ulkopuolelle tehtyä sijoitusta niin hyvänä ratkaisuna, että sitä tuetaan ja niinpä kunta saa jokaisesti sijoituksesta vuoden lopulla rahaa. Sen tähden se on kannattavampaa kuin tukitoimien järjestäminen kotiin, vaikka lain mukaan huostaanoton tulisi olla äärimmäinen ja viimesijaisin keino, vain jos lapsi on vaarassa tai vaaraksi. Ikävä kyllä ne vaarassa olevat lapset saavat helposti olla rauhassa, koska sosiaalityöntekijät istuvat turhanpäiväisissä neuvotteluissa ja pohtimassa, miten EI tarvitsisi myöntää avohuollon tukitoimia, vaan saataisiin hyvänkin perheen lapset huostaan.

Lisäksi Suomessa vielä ajatellaan naivisti, ettei lapsia oteta turhaan huostaan, koska "eihän sellaista saa tehdä! sehän on väärin!"

Niin se onkin ja siihen pitää tulla muutos. Perhettä ja vanhempia pitää arvostaa ja kunnioittaa sitä, että vielä on uskallettu pyytää apua, kun omat voimat ei ole riittänyt. Laissa myös puhutaan vanhempien ja vanhemmuuden tukemisesta; sellainen on nyt "hieman" hukassa.

Lisäksi hyvä veli -järjestelmään pitäisi saada pikaisesti ulkopuolisia valvojia. Nyt kaikki viranomaiset suojelevat toisiaan ja jos joku uskaltaa sanoa perheen puolesta puoltavan sanan, voi seurauksena olla varoitus. Kaikki pidetään ruodussa ja joukossa tyhmyys tiivistyy; ei enää eroteta todellisia syitä ja seurauksia.