Mielenilmaus 4.6.2013 lainmukaisen lastensuojelun puolesta

- on myös lääkäreitä ja mahdollisesti psykologejakin, jotka tekevät lausuntoja tapaamatta asiakasta, sosiaaliviranomaisen tilauksesta.
- sosiaaliviranomainen voi käyttää huostaan saamisen tueksi vuosia vanhoja tietoja, tässä kohtaa tulisi olla aikaraja. Me emme voi valittaa oikeusasiamiehelle kahta vuotta vanhemmista asioista. Viranomaiselle tulee asettaa myös joku aikaraja, mikä on vielä ajankohtaista ja -mukaista tietoa.
- huostaanottoja ei pureta, vaikka lain mukaan sen tulisi olla tilapäinen ratkaisu. Vain 7% puretaan hallinto-oikeudessa. Kiireellinen sijoitus johtaa lähes aina huostaanottoon, perusteet voi matkan varrella muuttua useaan otteeseen, aina tarpeen mukaan.
- tapaamisrajoitukset ovat mielivaltaisia ja pyrkivät lain vastaisesti vieroittamaan sijoitetun lapsen lähiverkostostaan. Rajoituksia käytetään sanktioina vanhemmille ja kokemuksemme mukaan lähes 100% väärin. KHO:lle riittää selitykseksi, että on vaaraksi oman lapsensa terveydelle ja kehitykselle.
- lähiverkostoa ei kartoiteta ennen sijoitusta, kuten laki vaatii.
- epäpätevät työntekijät
- sosiaaliviranomaisella tulisi olla työparina vanhemman/lapsen tukihenkilö, muun alan koulutuksen saanut ihminen; vaikkapa perheneuvolasta.
- huostaanoton tulisi olla viimesijaisin keino, mutta yhä useammin se on ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto.
- huostaanottoa käytetään uhkauskeinona, jotta saadaan perhe toimimaan viranomaisen haluamalla tavalla.
- erityislasten huostaanotto, kun tarpeena olisi hoito ja kuntoutus, vanhemmuuden tukeminen.
- sijoituspaikat usein voittoa tavoittelevia yksiköitä, joissa ei ole niitä palveluja, mitä luvataan.
- käsittämätön tarve suojella lapsia omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan
- ne lapset, jotka oikeasti tarvitsisivat apua, jäävät ilman, kun voimavarat menevät virheiden etsimisiin perheistä, joissa tarvittaisiin vain tukea arkeen.
- muilla viranomaisilla tulisi olla lain edellyttämä velvollisuus tehdä ilmoitus oikeusasiamiehelle, kun he näkevät perhettä tai lasta kohdeltavan lain vastaisesti.
- kaikki neuvottelut tulisi äänittää / kuvata, niin turhat tulkinnat jäisivät pois.
- mikään taho ei valvo lastensuojelun toimintaa. Pitkälle viranomaiset valvovat itse itseään. Kanteluita tehdään lukuisia, mutta harvassa tapauksessa laittomaan toimintaan tai virheisiin puututaan. Virkakoneisto hiljaa hyväksyy lastensuojeluviranomaisten itse itselleen ottaman vallan.
Suomessa lastensuojelu voisi olla hyvinkin laadukasta ja vanhemmuutta tukevaa. Rahasta ei ole puute, koska sitä riittää kaikkiin turhiinkin sijoituksiin, neuvotteluihin ja tutkimuksiin. Pyrkimys avoimuuteen tulee olla kaikkien lapsiperheiden kanssa työskentelevien tahojen päätavoite!

Huostaanoton ennaltaehkäisy ja vanhemmuuden tukeminen tulee toteutua käytännössä! Siitä näkyisi lastensuojelun ammattilaisten ammattitaito ja osaaminen. Siihen on meidän lapsillamme oikeus ja viranomaisilla velvollisuus!