ASTRID THORSIN IDEOIMA UUSI ULKOMAALAISLAKI HYLÄTTÄVÄ!

Tervehdys kaikille ja erityiset kiitokset Adressin alulle panijalle rohkeasta kansalaisvaikuttamisesta ja haluan kiittää myös Aamulehteä hienosta journalismistä. Enkä väheksy myöskään niitä jotka tämän tärkeän yhteiskunnalisen asian johdosta ovat valmiita ja uhraamaan aikaa.

Itse olen ehdottoman varma siitä, että tämä on saannut hyvinkin mittavan kansantuen, siitä on osoitus jo Iltalehden tettämässä äänestyksessä, jossa kansa tyrmää tämän lakiehdotuksen kylmästi. 97% vastustaa lakiehdotusta.

Haluan myös kiittää niitä Kansanedustajia, jotka seisovat tämän adressin takana ja olen sitä mieltä, että Hallituksen tulisi miettiä, mitä Demokratia on. Onko se, että näikin perustavanlaatuinen asia, kuin Suomen tulevaisuus maahanmuuttajista ja ongelmista mitä se toisi tullessaan on yhdentekevä, että se halutaan toimittaa salassa ja hiljaisuudessa kysymättä kansalta mielipidettä.

Huomenna tulen eroamaan Kokoomus puolueesta, jo siitä syystä että en halua olla missään tekemisissä tämän suuntaisen politkoinnin kanssa. Kokoomuksen Jyrki Kataisen mielestä tarvitsemme Suomeen 1,8 milj. Maahanmuuttajaa. Aivan sama kuin hakisimme Viron kansasta puolet tänne.

Itseäni ihmetyttää Hallitus puolueiden politikointi tässä maahanmuutto kysymyksissä. Miksi ei voida saattaa työlupakäytäntöä helpommaksi ja esim. käyttää jo näiden maiden haplatyövoimaa, jotka asuvat EU rajojen sisäpuolella. Näillä maahanmuuttajilla on vankka kokemus länsimaisesta kulttuurista ja tavoista, myöskin on vapaaliikkuvuus.

Tähän loppuun haluan, että Viranomaiset ja Kansanedustajat lukisivat tämän tutkimuksen, joka on aika karua luettavaa monikulttuuri uskovaislle. Itse olen kyllä lukenut ja suosittelen lämpimästi myös muillekkin.


LAINATTU:


MONIKULTTUURISUUSMYYTTI MURENEE

Uusi amerikkalaistutkimus kyseenalaistaa väitteen eri kulttuurien keskinäisestä rikastuttavasta vaikutuksesta. Saadut johtopäätökset pakottavat viranomaiset pohtimaan monikulttuurisuuspolitiikan perusteita.

Eero Iloniemi

Maahanmuutto

Ulkomaista työvoimaa houkutteleva Suomi opettelee suhtautumaan avoimin mielin ulkoa tuleviin kulttuurivaikutteisiin. Maasta ollaan tekemässä monikulttuurista.

Tapahtunut asennemuutos on huima. Edellinen hallitus ajoi siirtymäaikoja uusien EU-maiden työläisille, nyt tuota linjausta pidetään suurena virheenä. Asennemuutos on ollut suomalaisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön, kun kilpailu työvoimasta kiristyy ja kansainvälistyy.

Lisääntyvän maahanmuuton myötä suomalaiseen sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaan on iskostunut monikulttuurisuuden ihanne. Helsingin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa kertoo tavoitteekseen ”tukea monikulttuurisen kaupungin kehittymistä edistämällä eri maista tulleiden ihmisten vuorovaikutusta, tukemalla etnisten vähemmistöjen omaehtoista kulttuurin harjoittamista ja antamalla tietoa erilaisista kultuureista”.

Ihanne ei kestä tutkimusta

Suomessa ei ole totuttu kyseenalaistamaan ajatusta siitä, että monikulttuurisuus lisää ihmisten välistä ymmärtämystä, rikastuttaa elinympäristöä ja siten parantaa kaikkien elinoloja.

Mutta onko monikulttuurisuus tavoiteltava ihanne vai välttämätön paha?

Viime vuosien tutkimukset tästä poliittisesti tulenarasta kysymyksestä eivät ole iloista luettavaa monikulttuurisen ihanteen puolestapuhujille.

Monikulttuuristen lähiöiden ongelmat ovat tuttuja jo Suomessakin. Perinteisesti tämä on selitetty taloudellisin argumentein. Maahanmuuttajat ovat tyypillisesti asettuneet alueille, joilla jo entuudestaan on ollut vaikeuksia. Siksi näille alueille on ollut vaikea kehittää monikulttuurista yhteisöllisyyttä eli sosiaalista pääomaa.

Tämä oletus ei kuitenkaan aina kestä kriittistä tarkastelua. Oslon Groruddalenin lähiön oloja tutkinut Marit Ekne Ruud kiinnitti huomiota siihen, että myöskään keskiluokkaan kuuluvien lähiön asukkaiden vuorovaikutus ei ylitä kulttuurirajoja.

Monikulttuurisen yhteiselon mallimaana pidetyssä Kanadassa käydään kiivasta väittelyä siitä, onko maa aidosti monikulttuurinen vai jakautunut etnisiin saarekkeisiin. ”Kanadan tarunhohtoinen kulttuurien mosaiikki lohkeilee ja etniset ryhmät sulkevat ulkopuoliset ulos”, kirjoitti Alan Gregg arvovaltaisessa Walrus -julkaisussa. Monikulttuurisuuden puolustajat taas sanovat etnisten ryhmien elävän orgaanisina soluina laajemmassa yhteisössä.

Epämiellyttävä totuus

Poikkeuksellisen mittava amerikkalaistutkimus vahvistaa näkemystä monikulttuurisuudesta sosiaalisen pääoman köyhdyttäjänä. Monimuotoisuus ja yhteisöllisyys 21. vuosisadalla-tutkimus (Diversity and Community in the 21st Century) on erityisen hankala monikulttuurisuusideologian puolustajille, sillä sitä johtanut tutkija on luonut uransa monikulttuurisuuden puolustajana. Harvardin yliopiston professori Robert Putnam on alan ikoneja, hän kuuluu tutkijaryhmään, joka popularisoi käsitteen sosiaalisesta pääomasta.

Boston Globe –lehdelle antamassaan haastattelussa Putnam kertoo tutkimustulostensa olleen hänelle itselleen ”epämiellyttävä totuus”. Hän ei julkaissut tuloksiaan tuoreeltaan vaan käytti omien sanojensa mukaan ”useita vuosia” etsien – ja toivoen löytävänsä – metodologisia heikkouksia. Hänen oli kuitenkin pakko julkaista tutkimuksensa, kun Financial Times –lehti raportoi niistä laajasti

Vaihtelu ei virkistä

Putnamin tutkijaryhmä haastatteli yli 30 000 ihmistä 41 monikulttuurisessa yhteisössä. Tuloksena on laajin koskaan Yhdysvalloissa tehty yhteiskunnallista ja sosiaalista sitoumista mittaava tutkimus. Löydökset ovat karua luettavaa. Monikulttuurisissa yhteisöissä ihmiset ovat passiivisia, välinpitämättömiä ja sulkeutuneita. Monikulttuurisuus ei ainoastaan lisää keskinäistä epäluuloa, se myös heikentää monikulttuurisen yhteisön sisällä asuvia homogeenisiä pienyhteisöjä, joissa sosiaaliset suhteet kuihtuvat. Putnam kutsuu prosessia ”kilpikonnailmiöksi”, jossa ihmiset vetäytyvät kuoreensa.

Professorin mukaan hänen tutkimuksensa murtaa niin liberaalien kuin konservatiivien keskeisen monikulttuurisuusmyytin. Monikulttuurisissa yhteisöissä ei toteudu konservatiivien pelkäämää ryhmien välisten suhteiden väkivaltaista tulehtumista. Toisaalta liberaalien hellimä ajatus siitä, että lisääntynyt tietoisuus eri ryhmien erilaisista tavoista vähentäisi ennakkoluuloja ja madaltaisi kanssakäymisen raja-aitoja, ei sekään ole totta.


Tavoitteesta tosiasiaksi

Vahingonilo paistaa konservatiivien tulkitessa Putnamin havaintoja. ”Putnamin tutkimus paljastaa, että maahanmuutto ja monimuotoisuus eivät vain supista sosiaalista pääomaa eri ryhmien välillä, vaan myös eri ryhmien sisällä”, ilkkui kolumnisti John Leo konservatiivisen City –lehden sivuilla.

Tutkija itse korostaa, ettei hänen havainnoistaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että maahanmuuttoa olisi vastustettava. Hän muistuttaa, että lisääntyvä maahanmuutto on tosiasia. Monikulttuurisuus on nähtävä yhteiskunnallisena ilmiönä eikä ihanteena. Putnam kehottaakin politiikkoja huomioimaan tutkimustulokset niin, että monikulttuurisuuden haitat tunnustetaan. Tämän kehotuksen anataminen on saanut hänen arvostelijansa syyttämään häntä siirtymisestä tutkimuksesta politikointiin.