Guggenheim Helsinkiin (tai Suomeen)? EI KIITOS!

Allekirjoitin, mm. koska en ole kiinnostunut Guggenheimin annista.

Painavaa mielestäni on myös se, miten niukaksi hyvää työtä tekevien ja sitä ainakin yrittävien - suomalaisten museoiden määrärahat on kutistettu.

Museoviraston työ on samaten arvokasta, heille pitäisi taata monipuolisen kansallisaarteistomme vaalimisen mahdollisuus, etenkin vielä pelastettavissa olevan vanhan rakennuskannan suhteen, ennenkuin ne ovat lopullisesti menetetyt.

Taiteessa; minusta meidän pitäisi suunnata varamme kotimaisen taiteen laadun kohentamiseen, taiteilijoille työmahdollisuuksien tasapuoliseen suomiseen, heille työn ja siinä kehittymisen mahdollisuuksien tarjoamiseen.

Ai miksi? No siksi, että meillä olisi Suomessa jatkossakin laadukasta taidetta, eikä taiteen tekeminen jäisi vain harrastelijoiden harteille (en tarkoita väheksyä harrastelijoita, mistäs muusta kukaan meistä olisi aloittanut, eivätkä kaikki halua "ammattilaisiksi").

En haluaisi, että itsemme unohtaen ja itseämme epäarvostaen, kääntyisimme rahan voiminkaan, vain ihailemaan sitä, mitä kaikki muut tekevät. Minusta se on liian vähän. Meillä on omaa, kotimaista potentiaalia, arvostetaan ja kehitetään sitä, annetaan sillekin mahdollisuus, suomalaiselle taiteelle.

Tämä on tärkeää siksikin, että säilyy edes jonkinlainen Suomen oma identiteetti, myös maailmalla. Emme ole pelkästään jonkin toisen maan jatke ja käyttötavara, emmehän?

Kuvataiteilijana sanon kuitenkin kaiken tämän jälkeen, että aivan ensiijaista tässä maassa olisi laittaa pienituloisten, eläkeläisten, työttömien ja sairaiden toimeentulo kuntoon.

Ei millään lailla palvele Suomea, että kasvava joukko ihmisiä kärsii ja kituuttaa, kuten tällä hetkellä tekee. Menetämme liikaa hyviä ihmisiä tällä tavoin, menetämme liikaa toimintakykyä.

Kun olemme olevinamme, ettemme tästä mitään välittäisi tai sille mitään voisi - näin menetämme myös moraalin, etiikantajun, toisiimme luottamisen, arvostamisen ja kunnioittamisen kyvyn.

Se on niin suuri menetys, että sitä ei pysty rahassa mittaamaan. Ei meillä ole varaa antaa tämän rehdin ja kivan kansan, täyttyä enää yhtään enempää piittamaattomuudella ja ahneudella. Meidän täytyy nyt ryhtyä arvostamaan itseämme ja kansaamme ja toimia sen mukaan. Asiat täytyy jo laittaa hieman inhimillisempään tärkeysjärjestykseen.

Karmeimpien epäkohtien korjaamisessa olisi henkilökohtainenkin ilo: pääsisin vihdoin taiteilijana maalaamaan hieman iloisempaa ajankuvaa ja elämää Suomesta.