Suomeen on saatava maailman edistynein eläinsuojelulaki!

#180: Muori -  

Lehmillä on vielä tänäkin päivänä nimet ja vaikka minulla on 40 lehmää ja saman verran nuorta karjaa, tunnen jokaisen nimeltä ja tiedän niiden luonteenpiirteet. Lehmien kanssa on sellainen juttu, että hoitajan on ne tunnistettava erilleen, jotta työ sujuu niinkuin pitääkin. Esimerkiksi on tiedettävä missä maidontuotannon vaiheessa mikäkin on menossa, milloin on umpeenmenon aika ja milloin odotetaan poikimista tai milloin aloitetaan kiimantarkkailu. Myös utareterveyttä on seurattava yksilöllisesti ja ruokinta on myös monella tilalla yksilöllistä ja syöntiä on seurattava, jotta mahdolliset ongelmat havaitaan heti. Kannut eivät enää lentele, mutta kyllä lehmä saa lypsykoneen potkastua menemään niin halutessaan :)

Tälläkin alalla on niitä, jotka eivät tee työtänsä oikein, mutta pääsääntöisesti eläimet hoidetaan niinkuin ne pitääkin. Tappiota tulee muuten jo siitä jos eläin sairastuu ja kuolee, hoidettiin sitä tai ei. Onneksi useimmiten eläin paranee hyvällä hoidolla ja aina ei eläinlääkäriä edes tarvita sillä ammattimaisen hoitajan on osattava myös toimia itse. Joskus tietenkin käy niinkin, ettei mikään apu auta vaan eläin kuolee. Se ei ole kivaa. Kyllä siinä menee mieli aika vakavaksi ja vaatii ponnistelua jatkaa taas seuraavana päivänä työtä. Raadon hävittäminen hiljaisuudessa on mahdotonta, sillä eläinrekisteriin on ilmoitettava jokaisen eläimen niin syntymäpäivä kuin poistopäiväkin. Poiston syy on myös ilmoitettava ja jos kyse on tilalla kuolleesta eläimestä, on ilmoitettava ruhon hävittämistapa. Nämä tiedot on siis ilmoitettava viranomaisille seitsemän vuorokauden sisällä ja jos tiedoissa on virheitä tulee tilalle sanktioita eli käytännössä tukien menetys.

Niin ja vielä niistä nimistä...ne ovat siis jokaisella suomalaisella lehmällä ja ihan virallisestikkin siellä eläinrekisterissä. Lehmillä on ihan omat nimipäivänsäkkin :)