IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

#282: Faktatieto - Maa- ja metsätalouden päästöt valtavia 

Nimimerkkikirjoittaja "Faktatieto", omasta ja luonnon puolesta vastaus sinulle: Ole ystävällinen ja lue uudelleen kommenttini jonka löydät edelliseltä sivulta numerolla 258. Yksittäisten sanojen valikoinnin sijasta kannattaa kommenteista lukea kokonaisuus, lukea ne kokonaan. Metsäojituksia ei tietenkään voi vapauttaa osallisuudesta vesistöjen pilaamiseen, eikä tehometsätalouden saastuttavuutta kukaan järkevä ihminen kiistä.

Mitä kuitenkin tulee nykyisten metsäojitusten ja turvekenttien ojitusten kiintoainepäästöihin, niin turpeenkaivuu moninkertaisine saman pinta-alan ojankaivuineen on saastuttavuudeltaan ylivoimaisen iso pinta-alayksikköä kohti, verrattuna metsäojituksiin. Eli suhteellisuudentaju on todellakin tarpeen.

Tottahan toki maatalousmaiden ja ojitettujen metsämaiden kokonaispinta-ala Suomessa on monikymmenkertainen turveaavikoihin verrattuna, mutta täytyy nähdä myös se, että turvekentiltä -  nykyisistä vesienkäsittelymenetelmistä huolimatta  -  valuu kiintoaineita pinta-alaa kohti suhteellisesti paljon suuremmat lietemassat kuin vanhoista metsäojista.

Se on erinomaisen hyvä, jos "Faktatieto" nostaa myös muiden kuin turvekenttien ojitukset syyniin. Mitkään maiden kaivelut eivät koskaan paranna alapuolisten vesistöjen tilaa ja ojitusmenetelmien vesiensuojeluratkaisuissa olisi aivan varmasti paljon parannettavaa, kuten nimimerkkikirjoittaja antaa ymmärtää. Mutta sen sijaan, että nimimerkin takaa yrittää muuksi muuttaa turveteollisuuden ilmiselvää osuutta vesistöjen tilan heikkenemiseen, olisi "Faktatiedonkin" oman sisäpiiriverostonsa kautta pyrittävä vaikuttamaan puolustamansa elinkeinoalan epäkohtiin. Siitä olisi myös turpeenkaivajien imagolle paljon hyötyä, jos siellä omat heikkoudet kyettäisiin tunnustamaan, loppumattoman vastakarvan sijaan.

Joku edellä kertoi Kainuun vesistöjen luontaisesta humuspitoisuudesta. Siihen voi vain sanoa, että ennestäänkin humuspitoiset vedet eivät enää turpeenkaivuun aiheuttamaa lisäkuormitusta ja veden happamuuden kasvua kestä. Vesiekologian ja luonnon toimivuuden näkökulmasta turpeenkaivuun lisääminen on "venäläistä rulettia" jonka lopullisia seurauksia eivät mitkään turveteollisuusgurut kykene varmuudella takaamaan. Vuolaan turvelobbauksen pimeä puoli on siinä, etteivät lobbarit koskaan joudu henkilökohtaiseen vastuuseen edustamansa elinkeinon tulevista tuhovaikutuksista. Se on raaka realiteetti.