Kannatan siksi, että valintaprosesseissa en luota valitsijoiden aukottomasti valitsevan vain pätevyyden perusteella. Näin taataan nais- ja miesnäkökulmaa ainakin päättäviin, avainposteihin. Jos loppusuoralle selviää 2 tai muutama hyvä, eri sukupuolta edustava ehdokas, peli on ollut riittävän oikeudenmukainen, peruspätevyydet ovat kohillaan. Sukupuoli saa sopivan arvovalinnankin mukaisen painoarvon (positiivinen diskriminaatio mahdollinen). Kysymys on tietenkin osin liian laaja ja monimutkainen kaikilla yhteiskunnan alueilla sovellettavaksi. Koulutuspaikkakiintiöissä täytyisi kuitenkin olla pisteytettyjä minimiehtoja - reunaehto ei saa olla vain sukupuoli. Työpaikkojen täyttämisessä, jos toista sukupuolta edustavia hakijoita on esim yksi, ja toista sata se saisi ratkaista vain muiden kriteerien tasatilanteessa kahden kärkiehdokkaan välillä. On kyse negatiivisesta diskriminaatiosta, jos muut asiat kuin taidot ovat ratkaisevassa asemassa. Olen samaa mieltä, naisvaltaisella alalla muut asiat kuin työnteko nousevat usein keskiöön. Miehiä tarvitaan työilmapiirin terveenä pitämiseen (muuksikin kuin pomoksi kanalauman keskelle:).

#5: nainen -

Entäs ne tilanteet joissa ratkaisee jokin sellainen asia, jolla usein on korrelaatiota henkilön taitoihin, mutta josta ei kuitenkaan voida tehdä deduktiivisia päätelmiä henkilön taidoista? Esim. CV? Miksi emme kuule ikinä valitusta siitä miten lyhyen CV:n perusteella syrjityksi tuleminen on tasa-arvo-ongelma, vaikka se sitä on siinä missä sukupuolenkin perusteella?