Jos ihan aikuisten oikeasti haluatte ammuntojen vähenevän Santahaminassa niin kannattaa huomioida pari kylmää faktaa - Santahaminassa ammutaan nykyään paljon koska:
1. Varuskunta-verkostoa on karsittu yhä harvempaan ja samanaikaisesti pääkaupunkiseudulle pakkautuu yhä isompi osa väestöstä. Tästä johtuen pääkaupunkiseudun jatkuvasti suureneva varusmiesmäärä koulutetaan yhä suuremmissa määrin Santahaminassa, jonka varuskunnan koko on kasvanut vuosi vuodelta.
2. Pääkaupunkiseudun ja sen lähialueiden muita ampumaratoja on lakkautettu urakalla viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Näin ollen pääkaupunkiseudun urheiluampujat, reserviläiset ja metsästäjät joutuvat yhä enemmän käyttämään Santahaminan ampumaratoja muiden vaihtoehtoisten ampumaratojen puuttuessa.

Mitenkö noita Santahaminan ammuntoja sitten voidaan vähentää:

Parhaiten pystytte edistämään asiaa kun tuette uuden kansainväliset mitat käyttävän ampumakeskuksen rakentamista muualle pääkaupunkiseudulle. Kyseisen ampumakeskuksen rakentaminen vähentäisi muita kuin puolustusvoimien suorittamia ammuntoja Santahaminassa radikaalisti. Modernilla tekniikalla heti alusta asti suunniteltuna ja rakennettuna kyseinen ampumakeskus ei myöskään tuottaisi ympäristöönsä niin paljon melua kuin vanhat ampumaradat.

Puolustusvoimien ammuntojen väheminen vaatisi puolestaan paljon enemmän - käytännössä sen että Puolustusvoimat saisi toisen pääkaupunkiseudulla tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan ampuma-alueen tai kokonaisen varuskunnan, johon ainakin osa Santahaminan toiminnoista voitaisiin siirtää.

#21: Reserviläinen - Pari kylmää faktaa

 

 

 

Helsingin kaupungin ympäristökeskus kysyi Kansanterveyslaitokselta vuonna 1992, voiko vanhan ampumaradan alueelle rakentaa virkistys- ja asuinaluetta. Vuosikymmenien käytön jälkeen rakennettavaksi suunnitellulla ampumarata-alueella oli satoja tonneja metalliromua ja lyijyä. Hehtaarien alueella metsässä oli paljon hauleja, jotka saattoivat ympäristökeskuksen mielestä altistaa marjastajia ja varsinkin lapsia.

Helsinkin kaupunki suunnitteli Itä-Helsingissä sijaitsevan Viikinmäen ampumaradan muuttamista asuin- ja virkistyskäyttöön. Alueella oli harrastettu ampumista jo 30 vuotta. Kaupunki oli teettänyt perusteelliset ympäristöselvitykset, joiden mukaan ampumaradan alueella oli 188 000 kg haulimaista lyijyä ja luotiromua ampumaratojen taustavalleissa noin 46 000 kg. Suppealla alalla lyijyhaulien määrä maaperässä oli yli 20 kg/m3. Maaperän lyijypitoisuudet olivat niin korkeat, että perusteellinen kunnostaminen vaikutti välttämättömältä. Geologinen tutkimuskeskus oli ehdottanut, että runsaslyijyisimmällä alueella erotellaan lyijyhaulit maasta ensin. Jäljelle jäävään maahan lisättäisiin kalkkia ja apatiittirikastetta alentamaan lyijyn liukoisuutta. Sitten maa kapseloitaisiin savimassoilla nykyiselle ampumarata-alueelle. Koska kysesssä on monen hehtaarin alue, kustannukset olisivat miljoonia markkoja. Lisäksi ympäröivässä metsässä on monen hehtaarin alueella paljon lyijyhauleja maan päällä kivikoissa. Kalliot, joilla on runsaasti lyijyhauleja, on suunniteltu peitettäviksi puolen metrin paksuisella maakerroksella.

KTL:n mielestä suunniteltu puhdistus oli riittävä. Edes lapsilla ei metallinen lyijy imeydy hyvin suolistosta. Lyijyhaulien siivilöiminen ja siihen liuenneen metallisen lyijyn muuttaminen vaikealiukoiseksi estäisivät pohjavesien saastumisen ja muun altistumisen savikapseloinnin jälkeen.

Kapselointi olisi kuitenkin välttämätöntä, koska jo nyt mitattu alueen pohjaveden lyijypitoisuus ylitti suositusarvot kahdeksankertaisesti. Talousveden lyijyn enimmäispitoisuudeksi suositellaan enintään 50 mg/l ja mitatut pitoisuudet olivat yli 400 mg/l. Myös pintaveden lyijypitoisuudet ylittivät suositellut enimmäispitoisuudet yli kaksinkertaisesti. Kasvienkin lyijypitoisuuksia oli tutkittu ja puolukoissa ne ylittivät 15-kertaisesti suomalaiset ohjearvot. Sienissä pitoisuudet olivat erityisen korkeat, 498 mg/kg. Altistumisen estämiseksi KTL:n mielestä haulit pitäisi poistaa kallioisilta, paljailta alueilta. Vaikeammin puhdistettavat alueet olisi peitettävä ainakin puolen metrin paksuisella maakerroksella.

Helsinki päättää itsenäisesti, kuinka se puhdistaa hankalat ampumarata-alueet, mutta asiantuntijalta saatu apu auttaa tekemään ratkaisuja, jotka ovat asukkaiden terveyden kannalta turvallisia.

Nyt olisi mukava kuulla missä kunnossa on Santahaminan maaperä sekä pohjavesialue, siellä kun on ammuttu huomattavasti enemmän kuin aikanaan Viikissä. Myös raskaat aseet ovat jättäneet omat jälkensä niin saaren maaperään kuin pohjavesiin. Unohtamatta jatkuvasti mereen ammuttuja kupariyhdisteitä jotka ovat tappaneet kaiken rakkolevän Santahaminan lähivesiltä. Todellista ympäristönsuojelututyötä  pv. n puolelta, vai kuinka?  Onneksi Santahaminan ampumaratojen ympäristöluvat ovat olleet hakusessa Etelä-Suomen Avi. a 27.4.2012 lähtien.