Nimimerkki "Oikeus aborttiin on oltava" sanoi: "On helppo tuomita muita, jos itsellä sattuu olemaan vain terveitä lapsia". Minulla on vammainen lapsi ja juuri siitä syystä koen loukkaavana sen, että vammainen lapsi ei nauti samaa oikeutta ihmisarvoon kuin terve lapsi, vaan hänet voidaan abortoida vielä rv 24. Vammaisten lasten vanhemmat eivät yleensä puolusta vammaisten lasten aborteja, koska näkevät oman kokemuksensa pohjalta sen, mikä arvo ihmisellä on vammasta huolimatta. Ihminen on aina enemmän kuin hänen vammansa tai sairautensa. Elämä yllättää, aina. Lapsi tuo aina siunauksen mukanaan. Eikä lapsi ole vanhempiaan vaan vanhemmat lapsiaan varten.

#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi

Minullakin on vammainen lapsi ja en ikinä olisi suostunut aborttiin , jos olisin saanut tietää lapseni vammaisuudesta ennen hänen syntymäänsä. Meillä kaikilla on kummallinen taipumus haluta rinnallemme vain terveitä, menestyviä, kauniita .... kanssakulkijoita. Haluaisimme hallita elämäämme. Miksi vain syntymättömän lapsen saa abortoida vammaisuuden perusteella, mutta jo syntyneen lapsen elämää ei saa päättää. Voihan lapsi vammautua vaikka onnettomuuden seurauksena. Olen myös miettinyt, mitä vastaan lapselleni kun hän saa tietää, että SUOMESSA hänen kaltaisiaan ihmisiä aktiivisesti ja järjestelmällisesti  etsitään äitien kohduista abortointia varten. Asialle on tehtävä jotain toivottavasti tämä johtaa parempaan tulevaisuuteen, tahdon kiittää kaikkia adressin allekirjoittaneita.

#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi

Se etteivät vanhemmat ole valmiita ottamaan vastaan vaikeasti vammaisen lapsen mukanaan tuomaa valtavaa tuskaa itselleen, parisuhteelleen ja perheelleen EI tarkoita vammaisen lapsen ihmisarvon väheksymistä tai kieltämistä.

Yksikään vanhempi ei halua "perua" syntynyttä lastaan - oli tämä sitten kuin vammainen tai terve tahansa. Silti vammaisen lapsen kasvattaminen on usein niin raskasta, satuttavaa ja muun elämän tuhoava prosessi, ettei siltä säästyväksi toivovia tule syyllistää. Tässä ei puhuta rodunjalostuksesta, vaan yksinkertaisesti (monessa tapauksessa vieläpä usean eri ihmisen) elämänlaadun RAJUSTA romahtamisesta.

Myös uskovaisilta ihmisiltä toivoisin hieman kohtuullisuutta retoriikassaan. Kaikille kun elämä ei ole itseisarvo ja siittiö sekä syntymätön sikiö edes elämän kriteerit täyttävä biologinen vaihe.

#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi

Mutta niillä, jotka eivät usko sen vammaisen lapsen kanssa jaksavansa, ON OLTAVA OIKEUS ABORTTIIN!

Mistä sinä tiedät että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja haluavat elää? Jos he eivät pysty edes kommunikoimaan? oletko käynyt eri hoitolaitoksissa tutustumassa vakavasti vammaisten elämään? Että tervemenoa vaan sinne Yliselle tutustumaan niiden "onnellisten" vammaisten arkeen! Osa on täysin pyörätuolissa, eivät pysty pysymään edes istumassa vaan heidät täytyy siihen tuoliin tukea sitomalla, vaipoissa 24/7 koko elämänsä ajan, syöminen ja juominenkin on joillekin vaikeaa. Huoneissa täytyy olla särkymättömät lasit, ja huuto on hirveää jopa öisin. Kenelläkään ei ole käsitystä siitä, että kuinka paljon vaikeasti vammainen kokee esim. kipua.

On todella lyhytnäköistä väittää että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja että on ilo olla heidän vanhempiaan. Varmaan joo, jos kyse ei ole vaikeasta vammasta. Mutta onko oikein pitää väkisin hengissä lääkkein ja erilaisin hoidoin vaikeasti vammaista ihmistä jolla ei ole edes odotettavissa kovin pitkää elämää???

Ihan sama kuin väitettäisiin että kaikki vakavasti sairaat vanhukset ovat onnellisia ja haluavat elää. Oma mummuni kertoi minulle jo yli kymmenen vuotta sitten haluavansa pois tästä maailmasta. Silloin hän vielä oli jotenkin tolkuissaan ja pystyi kommunikoimaan. Nyt hän on kitunut sen kymmenen vuotta täysin sänkypotilaana, kykenemättä kommunikoimaan millään tavalla. Kivut ovat olleet kovat, jatkuvasti virtsatulehduksia ja erilaisia sairauksia, ei pysty kunnolla syömään ja juomaan. Mitään ihmisarvoista en siinä elämässä näe, eikä näe kukaan muukaan joka hänen luonaan säännöllisesti käy. Luojan kiitos hänelle on tehty elvytyskielto.

Tunnen erään(kin) pariskunnan jolla on vakavasti vammainen lapsi. Kun tämä lapsi oli vasta alle kolme vuotias, he olivat jo aivan rikki lapsensa kanssa. Totesivat että eivät jaksa, edes fyysisesti. On todella rankaa liikutella aivan velttoa, isokokoista lasta. Syöminen on vaikeaa, lapsi ei nuku öisin, ei opi koskaan kuivaksi, saa raivokohtauksia jne.... Ja että jos olisivat tienneet, olisivat päätyneet aborttiin. Tämä ei silti kerro etteivätkö he rakastaisi lastaan. Hän saa kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat. Mutta vanhemmat tiedostavat sen että kauaa he eivät jaksa lastaan kotona pitää.

Itse en haluaisi elää vaikeasti vammaisena, enkä usko että haluaisi moni muukaan. Olen myös tehnyt hoitotestamentit ym. siltä varalta että joskus sairastun tai vammaudun niin pahasti että en pysty kommunikoimaan enkä kertomaan olostani enkä tahdoistani.

Joku mainitsi että alkio on lapsi ensi hetkestä alkaen. Täyttä puppua. Jos olisi, vauva syntyisi puhuvana ja tietoisena itsestään. Sikiölläkään ei ole omaa tietoutta tai käsitystä. Se syntyy ajan kanssa. Vastasyntynyt lapsi on ns. "tabula rasa" eli tyhjä taulu. Hänestä kasvaa sellainen millaiset geenit hän on saanut ja millaiseksi hänet kasvatetaan. Ihmisen aivot kehittyvät melkein 20-vuotiaaksi asti, joten turha kenenkään sanoa että yksisoluinen alkio olisi jo lapsi.

Jos joku haluaa synnyttää vammaisen lapsen ja hoitaa hänet koko elämänsä ajan, niin hienoa! Mutta niille, jotka eivät siihen kykene, on annettava oikeus valita.

Niitä ihmisiä en minäkään ymmärrä, jotka käyttävät abortteja jatkuvana ehkäisykeinona. Heille pitäisi tehdä pakkosterilisaatio.