#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi

Mutta niillä, jotka eivät usko sen vammaisen lapsen kanssa jaksavansa, ON OLTAVA OIKEUS ABORTTIIN!

Mistä sinä tiedät että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja haluavat elää? Jos he eivät pysty edes kommunikoimaan? oletko käynyt eri hoitolaitoksissa tutustumassa vakavasti vammaisten elämään? Että tervemenoa vaan sinne Yliselle tutustumaan niiden "onnellisten" vammaisten arkeen! Osa on täysin pyörätuolissa, eivät pysty pysymään edes istumassa vaan heidät täytyy siihen tuoliin tukea sitomalla, vaipoissa 24/7 koko elämänsä ajan, syöminen ja juominenkin on joillekin vaikeaa. Huoneissa täytyy olla särkymättömät lasit, ja huuto on hirveää jopa öisin. Kenelläkään ei ole käsitystä siitä, että kuinka paljon vaikeasti vammainen kokee esim. kipua.

On todella lyhytnäköistä väittää että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja että on ilo olla heidän vanhempiaan. Varmaan joo, jos kyse ei ole vaikeasta vammasta. Mutta onko oikein pitää väkisin hengissä lääkkein ja erilaisin hoidoin vaikeasti vammaista ihmistä jolla ei ole edes odotettavissa kovin pitkää elämää???

Ihan sama kuin väitettäisiin että kaikki vakavasti sairaat vanhukset ovat onnellisia ja haluavat elää. Oma mummuni kertoi minulle jo yli kymmenen vuotta sitten haluavansa pois tästä maailmasta. Silloin hän vielä oli jotenkin tolkuissaan ja pystyi kommunikoimaan. Nyt hän on kitunut sen kymmenen vuotta täysin sänkypotilaana, kykenemättä kommunikoimaan millään tavalla. Kivut ovat olleet kovat, jatkuvasti virtsatulehduksia ja erilaisia sairauksia, ei pysty kunnolla syömään ja juomaan. Mitään ihmisarvoista en siinä elämässä näe, eikä näe kukaan muukaan joka hänen luonaan säännöllisesti käy. Luojan kiitos hänelle on tehty elvytyskielto.

Tunnen erään(kin) pariskunnan jolla on vakavasti vammainen lapsi. Kun tämä lapsi oli vasta alle kolme vuotias, he olivat jo aivan rikki lapsensa kanssa. Totesivat että eivät jaksa, edes fyysisesti. On todella rankaa liikutella aivan velttoa, isokokoista lasta. Syöminen on vaikeaa, lapsi ei nuku öisin, ei opi koskaan kuivaksi, saa raivokohtauksia jne.... Ja että jos olisivat tienneet, olisivat päätyneet aborttiin. Tämä ei silti kerro etteivätkö he rakastaisi lastaan. Hän saa kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat. Mutta vanhemmat tiedostavat sen että kauaa he eivät jaksa lastaan kotona pitää.

Itse en haluaisi elää vaikeasti vammaisena, enkä usko että haluaisi moni muukaan. Olen myös tehnyt hoitotestamentit ym. siltä varalta että joskus sairastun tai vammaudun niin pahasti että en pysty kommunikoimaan enkä kertomaan olostani enkä tahdoistani.

Joku mainitsi että alkio on lapsi ensi hetkestä alkaen. Täyttä puppua. Jos olisi, vauva syntyisi puhuvana ja tietoisena itsestään. Sikiölläkään ei ole omaa tietoutta tai käsitystä. Se syntyy ajan kanssa. Vastasyntynyt lapsi on ns. "tabula rasa" eli tyhjä taulu. Hänestä kasvaa sellainen millaiset geenit hän on saanut ja millaiseksi hänet kasvatetaan. Ihmisen aivot kehittyvät melkein 20-vuotiaaksi asti, joten turha kenenkään sanoa että yksisoluinen alkio olisi jo lapsi.

Jos joku haluaa synnyttää vammaisen lapsen ja hoitaa hänet koko elämänsä ajan, niin hienoa! Mutta niille, jotka eivät siihen kykene, on annettava oikeus valita.

Niitä ihmisiä en minäkään ymmärrä, jotka käyttävät abortteja jatkuvana ehkäisykeinona. Heille pitäisi tehdä pakkosterilisaatio.

#25: Oikeus syntyä toivottuna - Re: Minulla on vammainen lapsi

Meillä ei ole lupaa määritellä, kuinka "onnellinen" ihmisen on oltava saadakseen elää. Ja aivan erityisesti meillä ei ole lupa määritellä toisen elämisen oikeutta sillä perusteella, tuntuuko meistä hyvältä ja onnelliselta, että hän elää.

Niin: jos sikiötä, joka on tosin kokonaan äidistä riippuvainen, mutta silti jotakin muuta kuin hänen isänsä tai äitinsä ja sen tähden yksilö, aletaan pitää vasta ihmisen aihiona, on johdonmukaista pitää häntä sellaisena vielä kauan syntymän jälkeenkin. Ja yhtä johdonmukaista olisi antaa lupa tappaa myös syntynteitä vauvoja, jos "ei koeta" heitä siunaukseksi eikä "koeta onnellisuutta" heidän kanssaan. Näin itse asiassa on tehtykin esimerkiksi antiikin Roomassa.

Minä monella tavalla puutteellisena ja monelle harmia aiheuttavana vanhenevana aikuisena en kuitenkaan halua elää yhteiskunnassa, jossa jonkun toisen fiilikset määrittelevät, saanko elää vain en.

#25: Oikeus syntyä toivottuna - Re: Minulla on vammainen lapsi

On erittäin ristiriitaista puhua peräkkäisissä virkkeissä siitä, että lapsi on tabula rasa ja että hän kasvaa geenien ohjaamana. Nämä peräkkäiset lauseet ovat lähes täydellisessä ristiriidassa keskenään. Geenit, jotka ohjaavat kasvua sisältävät kaiken informaationsa hedelmöityksestä lähtien. Geeni, joka (yhdessä vuorovaikutuksen ympäristön kanssa) antaa minulle luomakunnassa ainutlaatuisen kyvyn kirjoittaa tämän lauseen, on ollut minussa täydellisenä jo siitä lähtien, kun munasolu, josta kasvoin hedelmöittyi! Vastasyntynyt on jo ällistyttäviä valmiuksia omaava sosiaalinen olento - hän on kypsynyt ja saanut kokemuksia jo kohdussa. Juuri niitä asioita, joita yleensä luetaan ihmisten erityisiksi ominaisuuksiksi on kovakoodattuna geeneihin.

Kysymys on siitä kenelle annetaan ihmisarvo. Tietenkään hedelmöittynyt munasolu ei ole yhtä kehittynyt kuin muutamankin viikon ikäinen lapsi. Sen tähden sitä ei kutsutakaan lapseksi, eikä edes sikiöksi, eikä edes alkioksi. Mutta lastakaan ei kutsuta nuoreksi, eikä nuorta aikuiseksi... Mihin vedetään raja elämän tarkoituksellisen lopettamisen sallimiselle? En väitä tietäväni tätä. 2 viikon ikäinen alkio on selvittänyt suurimman kehityshaastensa - kiinnittymisen kohdun seinään - mikään hänen elämässään ei enää tule olemaan yhtä vaikeaa ja kriittistä. 10-vuotias ei ole ollut vielä päivääkään töissä eikä ollut näin yhteiskunnalle hyödyksi. Voimmeko vain nappailla pois pelistä niitä, jotka rasittavat meitä liikaa?

Keskustelussa häiritsee erityisesti se, kuinka erilaisin sanankääntein kuvataan sitä todellisuutta, että toinen ihminen on itselle rasite ja tämän takia hänen lopettamisensa on luonteva valinta. Ja lisäksi se, kuinka asiaa käsitellään utilitaristisena pelinä, jossa lasketaan mielihyvän ("helpon elämän") vähentymistä ja kärsimyksen kasvamista. Eikö ihmisen elämä ole muutakin? Ja kuka teistä osaa tällaisen laskelmoinnin etukäteen tehdä? Lisäksi kukaan teistä ei tiedä, mitä sikiö/lapsi valitsisi - vaikka kävisitte millä tahansa osastolla tai rukoilisitte mitä tahansa jumalaa. Ehdotan, että tosiaan käytte vaikeavammaisten osastolla. Ehdottakaa siellä, että lopettaisitte heidän kärsimyksensä lopettamalla heidän elämänsä. Kuunnelkaa hiljaisuutta, joka seuraa siitä että he eivät voi vastata, koska eivät koskaan ole oppineet puhumaan.

En halua loukata, tiedän että nämä ovat kipeitä asioita. Haluan vain, että ne otetaan vastaan kaikessa kipeydessään ilman selittelyitä. Ihminen tekee joskus kammottavia erehdyksiä. Joskus tarvitaan katumusta. Tutkimalla syvimpiä tunteitaan jokainen voi saada selville mikä on väärin. Jumalakin tietää. Kristittynä uskon armolliseen Jumalaan, joka vaatii parannusta. Uskot sitten itse tai et - mieti asiaa, löydät totuuden.