Kajaanin pidättäydyttävä varhaiskasvatuksen leikkauksista

Miksikö allekirjoitin? Miksipä en? Mikä voisi olla tuottoisampi sijoitus yksittäisen lapsen, perheen ja yhteiskunnan hyväksi? Miksi en yrittäisi estää, jos näkisin jonkun kävelevän laput silmillä suohon?

Varhaiskasvattajat, tutkijat, asiantuntijat ja vanhemmat ovat keväästä asti henkeään haukkoen seuranneet hallituksen täysin järjettömien päätösten etenemistä prosessissa, jossa tiedolla ei näy olevan mitään virkaa. Edellinen hallitus ehti viimeisinä töinään nuijia läpi varhaiskasvatuslain, jonka sisällölliseen hiomiseen ja käytäntöjen kehittämistyöhön oli koko varhaiskasvatuksen kenttäväki valmistautunut. Myös vanhemmilta oli kysytty mielipiteitä ja vanhemmat olivat kiitettävästi vastanneet. Ninpä "Pedagogiikka edellä!", oli varhaiskasvatuslain henki ja visio vielä keväällä 2015. Uusi hallitus repi kuitenkin lain auki miltei ensitöikseen ja lisäsi siihen lopulta kaiken tyhjäksi tekevän asetuksen. Asetuksen, joka tekee laadukkaan pedagogiikan tekemisen täysin mahdottomaksi. Mikäli ryhmäkoot kasvavat hallituksen esittämällä tavalla - jopa 39 lasta/ryhmä/kolme kasvattajaa - lastentarhojen fröbeliläisistä juurista muistuttaa enää nimi. Sekin lienee syytä muuttaa lasten tehotarhaamoksi, jotta se paremmin tulkitsisi muuttunutta kuvaa: lasten etävalvontaa pedagogiikan sijaan ja perheiden kyttäämistä luottamuksen, tukemisen ja voimaannuttamisen sijaan. Kehittämisen sijaan varhaiskasvatusväki yhdessä perheiden kanssa taistelee yhdessä rintamassa nykytilanteen säilyttämisen puolesta. 

Varhaiskasvatuksen tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttavia päätöksiä tehdään nyt parhaillaan kunnissa, jotka jätettiin setvimään luokattoman huonosti valmisteltua lakia ja asetusta. Juuri nyt tarvitaankin kipeästi keskustelua niistä konkreettisista kysymyksistä, jotka kunnat joutuvat ratkaisemaan, mikäli menevät hallituksen viitoittamaa reittiä. Mikäli kunnan omaa päätöstä tehtäessä ei keskustella riittävästi yksityiskohdista, hallituksen esityksen järjettömyys jää piiloon. Siispä vaatikaa selkeitä laskelmia, kuinka tuo säästö muka syntyy subjektiivista päivähoitoa leikkaamalla ja lisäksi esityksiä, kuinka "laadukas varhaiskasvatus" mahtuu samaan kuvaan. Entä mitkä ovat pitkittäisvaikutukset esimerkiksi lastensuojelun tai erityisopetuksen suhteen? Kuinka taataan samassa päiväkodissa paikka muuttuvissa olosuhteissa? Palveleeko muutaman tunnin aamupäivään sijoittuva varhaiskasvatus niitä, jotka sitä kipeimmin tarvitsisivat? Toteutuuko lapsen oikeus vai tarjotaanko hyvinvoiville perheille entistä laadukkaampaa heikoimpien kustannuksella? Halutaanko varhaiskasvatukselle sama hintalappu kuin ennenkin, mutta maksetaan täysin eri asioista? Kehittämisen sijaan asiantuntijat rustaisivat jatkossa päätöksiä ja tekisivät selvityksiä. 

Entä tämä: Koska kaikille tuen tarpeessa oleville myönnetään opetusministerin mukaan laajennettu varhaiskasvatusoikeus käytännössä kuten ennenkin, kuka tuon päätöksen jatkossa tekee? Kuka myöntää kokopäiväisen paikan? Eikö viranomais- ja asiantuntijatyö sekä kaikenlainen säätely lisäänny vai tehdäänkö kunnissa kenties paljonkin päätöksiä suullisesti ja ilman selvityksiä? Olen ymmärtänyt, että hyvään hallintoon kuuluu huolellinen selvittäminen ja viranomaispäätös, josta voi tarvittaessa valittaa. Kuka pyytää Kelalta perheitä koskevat tiedot, mihin ne kirjataan ja keiden kaikkien tietoon ne annetaan? Onko asiantuntijoiden aikaa taloudellista käyttää moiseen? Ja edelleen, kuinka huomioidaan, ettei lain minimitaso alitu missään tilanteessa (aamut/illat/sijaistukset)?

Ratkaisuja ja konkreettisia toimia ei ole kukaan osannut esittää. Ja kun ei penätä konkretiaa, saa opetusministerikin toistella kuolleita lauseitaan siitä, miten "jokaiselle taataan laadukas varhaiskasvatus jatkossakin" eikä mitään "lausuntoja tarvitse esittää saadakseen tarvittaessa yli 20-tuntia hoitoa ja kasvatusta".

Esitänpä siis tästäkin syystä, että mm. Tampereen ja Helsingin mallia sovelletaan myös muualla: koska suhdeluku 1:8 ei saa missään oloissa suunnitelmallisesti ylittyä - näinhän kuitenkin käy helposti aamuissa ja illoissa - selkeintä on säilyttää vanha suhdeluku, jolloin voidaan paremmin taata lain edellyttämä laatu ja täyttää lain kirjain myös päivystysaikoina. Subjektiivinen oikeus taas on säilytettävä, sillä vain siten voidaan joustavasti ja nopeasti tarjota lapselle tukea heti tuen tarpeen ilmetessä.

Ei ihme, että monissa kunnissa, joissa ajatellaan itsenäisesti, viisaasti ja taloudellisesti sekä nojataan tietoon luulottelun sijaan, ollaan päädytty vanhaan laintulkintaan. Hallituksen ehdotukset olisi ollut hankala ja kallis prosessi viedä maaliin, sillä esitykset on tehty varhaiskasvatuksen käytäntöjen näkökulmasta täyttä ymmärrystä vailla. "Uudistukset" olisivat lisänneet byrokratiaa, asettaneet lapset eriarvoiseen asemaan kotiolojensa perusteella, heikentäneet ratkaisevasti laatua, kasanneet kustannuksia erityiseen tukeen varhaisen tuen sijaan sekä lisänneet heikoimmassa asemassa olevien perheiden ongelmia entisestään. 

Kajaanissa, jos missä, on sivistyksellä pitkät perinteet ja asiantuntijuutta varhaiskasvatuksessa. Antakaa sen näkyä! Jos kunnan maine menee, ja lapsiperheiden vanavedessä menevät myös työntekijät, mitä jää? Hallituksen askelmerkit katsotaan peräpeilistä ja vuosikymmenten takaa. Seuraako Kajaani mukana?

Tärkeimpänä: Vaikuttakaa ja allekirjoittakaa tämän adressin lisäksi kansalaisaloite 1634, joka vaatii varhaiskasvatukseen liittyvien kurjistamistoimien lopettamista sekä palauttaa varhaiskasvatuksen suurten linjojen osalta päätöksenteon valtakunnalliseen tarkasteluun! Näin isoa asiaa ei voida kunta kerrallaan päättää. Koulutuksellinen ja alueellinen tasa-arvo edellyttää yhtäläistä oikeutta sivistykseen asuinkunnasta riippumatta. 

Te Kajaanin päättäjät! Ei enää näennäislaatua päivähoitoon, nytkin jo toimitaan usein äärirajoilla! Antakaa vuoro varhaiskasvatukselle - leikkirauhaa, oppimisrauhaa, kaverirauhaa, kasvattajille työn tekemisen rauhaa ja iloa! Ei päätöksiä, joilla lasten ja aikuisten luottamusta ja turvallisuutta luovan yhteisöllisyyden kasvupohjaa murretaan! EI lapsiryhmien koon suurentamiselle, EI subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamiselle! Näin myös kotikasvatusta parhaiten tuetaan.

jos Kajaanin äänestyspäätös on koulutuksen kannalta tappiollinen. Varhaiskasvatukseen tehdyt leikkaukset saa suoraan siirtää perusopetuksen ja lastensuojelun kustannuksiin.