Oikeuksia isälle!

Lapsen oikeudet ovat laissa määritelty mutta jäävät vain teoreettiselle asteelle. Viranomaistoiminta on epäammattimaista ja äitejä suosiva ja samaan aikaan isejä syrjivä. Viranomaisten mielivaltaisille toimille perusteluja ei ole Lastensuojelussa mutta antavat kuitenkin tukensa etäännyttäjä äideille. Oikeuslaitoksissa eikä missään muissakaan toimielimissä osata nähdä asiaa lasten näkökulmasta on epäammattimaista.
Kun olin lapsi ja minua etäännytettiin, kukaan ei auttanut. Toivoin sitä päivää että olisin päässyt edes tunniksi isän luokse. Sitä päivää en koskaan nähnyt. Minulle tarjoutui mahdollisuus tavata aikuisiällä isä kylmiössä. Isä ei puhunut. Isä oli kuollut. Äidin mielestä kuollut isä on paras isä.
Nyt vanhempana näen tätä mielivaltaa toisesta näkökulmasta. Minulla on kokemusta etäännyttämisestä jo kolmelta sukupolvelta eikä se pätevyys riitä Oikeuslaitokselle eikä Lastensuojeluvirastolle eikä muillekaan tahoille. Nauroivat ajamalleni lapsiasialle. Oikeuslaitoksessa ja Lastensuojeluvirastossa toimii tälläkin hetkellä epäpäteviä työntekijöitä jolla ei ole lain edellyttämää pätevyyttä. He pitävät omaa asiantuntemusta etäännyttämisestä mitättömänä. Heidän mielestään kirjan opetus on tärkeämpi ja pätevämpi kuin minun omakohtaiset kokemukset isänä ja lapsiuhrina etäännyttämisessä.
Oikeuslaitos on antanut meidän tapauksessa siunauksensa lapsen mielivaltaiselle etäännyttämiselle, vieraannuttamiselle ja fyysiselle kurittamiselle. Lapset käyvät terapiassa jossa isäikävää tukahdutetaan. Lapset ajattelevat kuten itsekin lapsena ajattelin että isä ei välitä. Totuus oli kuitenkin toinen. Tiesin sen että äiti ei kertonut totuutta. Äiti puhui isästä huonoon sävyyn mustamaalaten usein. Isä yritti tavata minua mutta äiti esti ja teki tapaamiset mahdottomaksi. Nyt kun olen isä, tunnen että on rikos olla isä. Kun olin lapsi, tunsin että on rikos syntyä maailmaan ja olla lapsi, etäännytetty, vieraannutettu ja isää ikävöivä lapsi.

Etävanhempi ja tutkija