Vastustamme Valviran aikeita puuttua kilpirauhasongelmien hoitoon

Minulla todettiin pitkään jatkuneen tuloksettoman tyroksiinihoidon jälkeen alhainen t3v-arvo ja poikkeuksellisen korkea rt3-arvo. T4v oli minulla jatkuvasti viiterajan yli, mutta vajaatoimintaoireet vain pahenivat vuosien aikana. Lopulta olin työkyvytön, enkä tiedä miten minun olisi käynyt ellen olisi lopulta saanut lääkkeeksi pelkkää liotyroniinia. Täytyy sanoa, että olin aluksi äärimmäisen epäileväinen liotyroniinin suhteen ja kokeilin sitä viimeisenä oljenkortena. Olin todella yllättynyt, kun sain avun ja saatoin vihdoin täysin uskoa, että en ole vainoharhainen, laiska tai mielenvikainen. Oireita oli selvitelty useilla erikoislääkäreillä, mutta liotyroniinilääkityksen aloittamisen jälkeen ne alkoivat hiljalleen kadota. Kuukautiseni normalisoituivat, hiukset pysyivät päässä, päänsäryt vähenivät huomattavasti, palelu ja kuumeilu loppuivat, aloitekykyni palasi ennalleen, suuni ei enää tuntunut santapaperilta, niveliäni ei särkenyt jne.

Tavallaan minä ymmärrän, miksi endokrinologit suhtautuvat kielteisesti liotyroniini- ja yhdistelmälääkityksiin. Olen yrittänyt saada apua kilpirauhasongelmiin perehtyneeltä asiantuntevalta lääkäriltä, mutta sellaisen puutteessa olen joutunut juoksemaan luontaiskeskuksissa toimivilla lääkäreillä ja selvittämään pitkälti itse, miten minua kannattaa tutkia ja hoitaa. En ole saanut miltään taholta luotettavia ohjeita, vaan viime kädessä olen hoitanut itse itseäni.

Minusta on hyvin huolestuttavaa, että liotyroniini- tai yhdistelmälääkitksen yleisimmin myöntävät lääkärit toimivat muutenkin lääketieteen harmaalla alueella. Nähdäkseni monet ovat huomanneet, että tällä asialla on helppo rahastaa, koska virallisen kannan lääkärien jäljiltä potilaita riittää. Kun epätyypillisten hoitojen puolesta puhuvat lähinnä lääkärit, jotka toimivat läheisesti esim. homeopaattien ja muiden pseudotieteitä harjoittavien "hoitavien" tahojen kanssa, on täysin ymmärrettävää, että endokrinologit haluavat visusti sanoutua irti koko asiasta. Olen tietysti äärettömän tyytyväinen, että sain edes jostain hoitoa, mutta pidemmän päälle asetelma on täysin kestämätön.

Minusta Valvira on siis periaatteessa oikeilla jäljillä ollessaan huolestunut potilaitten saamasta huolimattomasta hoidosta, mutta käytännön toteutus ontuu pahasti. Potilaitten kannalta ainoa toimiva ratkaisu on, että epätyypillisistä kilpirauhasen vajaatoiminnan muodoista ja niiden hoidosta tehdään kattavaa tutkimusta (tai oman tutkimuksen puutteessa perehdytään ulkomaiseen tutkimusaineistoon, sillä sitä on saatavilla) ja endokrinologit alkavat hoitaa potilaitaan siten, että hoidosta on oikeasti apua.