SUOMELLE OIKEUS PÄÄTTÄÄ ITSENÄISESTI SUSIKANNASTA

On varmasti totta, että ihmisten tulkinnat (nyt ja menneisyydessä) aiheuttavat asioista kiinnostuneille päänvaivaa. Mikä on totuus kun niin paljon erilaista tietoa on saatavilla? Miten sovittaa yhteen tietojen erilaisuus ja toisiaan kumoavat argumentit? Tästä edellä mainitusta johtuen syntyy usein "tulkintojen tulkinta" jakaen ihmisiä eri näkökulman ajaviin ryhmittymiin (joka ei aina useinkaan ole pahasta). Nämä ryhmittymät sitten kiihkeästi ajavat näkökantaansa ihmisten tietoisuuteen tavalla tai toisella ja tästä seurauksena ovat eri puolueet, yhdistykset, kirkkokunnat jne. Se, mikä joltakin ryhmittymältä on jäänyt vähemmälle huomiolle, on useinkin toisen ryhmittymän "tärkein viesti" maailmalle...

Susi on kaunis ja ihailtava eläin ansaiten EHDOTTOMASTI paikkansa Suomen luonnossa! Jos tuhoamme näin arvokkaan eläinlajin, tuhoamme varmasti jotakin omasta itsestämme. Kristittynä katson suden olevan Luojan luoma eläin, ja tekisin väärin kristillisiä aatteita kohtaan, jos olisin valmis lynkkaamaan "viimeisen suden"! Jos maassamme olisi vallalla "trendi", jossa yritettäisiin tuhota koko maan susipopulaatio, VARMASTI TAISTELISIN SUDEN SÄILYMISEN PUOLESTA! Uhraisin omalta osaltani tunteja toisensa perään tuon uljaan eläimen edestä ja yrittäisin tuohon taisteluun innostaa muitakin...

NYT KUITENKIN ongelma on päinvastainen: Yhä kasvava susikanta Yhteiskuntamme rajojen sisäpuolella (maassamme asustava susi kuuluu monikymmentuhatpäiseen Venäjän susipopulaatioon) aiheuttaa yhä pahenevia tilanteita etenkin maaseudulla asuvan väestön keskuudessa jossa liiallinen susikanta on todellisuutta. Tämän johdosta riskiryhmänä ei suinkaan ole sudet, vaan ihmisten lemmikit sekä karja. Koska näin on, katson velvollisuudekseni huomioida tämän räjähdysaltiin tilanteen suunnatessani energiaani puolustamaan lemmikkejä, karjaa sekä susiongelmasta kärsivän kansanosamme perusturvallisuutta, joita kasvava susikanta uhkaa. Jos en näin tekisi, olisiko minulla ripaustakaan inhimillisyyttä saatikka myötäelämisen kykyä niitä kohtaan, jotka kärsivät liiallisesta susikannan määrästä maamme rajojen sisäpuolella?

Jonkinlainen "sopuratkaisu" tähän siis olisi saatava! Susi kuuluu luontoomme, mutta niin kuuluvat myöskin ihmiset karjoineen sekä lemmikkeineen! Olisi väärin huomioida vain toinen osapuoli toisen kärsiessä, eikö vain?

Susiensuojelijat ovat mielestäni jättäneet huomioimatta susiongelmista kärsivien mielipiteen tarjoten heille vain joitakin "näennäisiä" vinkkejä, joilla pyritään estämään susivahingot, mutta jotka kuitenkin edellyttävät lähes tulkoon aina elinolosuhteisiin liian suuria muutoksia. Maaseudulla ihmiset ovat tottuneet elämään "vapaina" ja nyt heille tarjotaan jotakin reservaattimaista kokonaisuutta, joissa karjaa suojellaan susilta "susiaidoilla" ja kaiken kukkuraksi lemmikit pitäisi lähestulkoon pitää sisätiloissa, mutta eikö tämä ole maaseudun ihmiselle vankeutta vapauden sijaan? Susille ajetaan oikeuksia juoksennella kylillä ympäri vuoden vapaana samanaikaisesti kun karja sekä lemmikit suljetaan erilaisiin aitauksiin! Nyt pitäisi mielestäni susiensuojelijoiden asettua hetkeksi susiongelmista kärsivien "saappaisiin", sillä tälläinen susipolitiikka aiheuttaa vain närkästystä niiden keskuudessa, jotka asuvat maaseudulla juuri sen tarjoaman "vapauden" tähden ja siksi susiensuojelijoiden "vinkit" ovat mielestäni vähintäänkin väheksyttäviä. Ne eivät yksinkertaisesti toimi, sillä ne rajoittavat liikaa susiongelmista kärsivien oikeuksia samanaikaisesti, kun susille lisätään oikeuksia jopa niin, ettei pihaan tullutta lemmikkiä tai karjaa vaanivaa sutta saa kohta varmaan edes hätistää pois, vaan pitäisi vain sivusta seurata, kun ihmiselle läheinen eläin julmasti tapetaan! Susiensuojelijoiden ajama "politiikka" lisää siis tyytymättömyyttä niiden keskuudessa, jotka kärsivät susiongelmista, vaikka sen olisi pitänyt toimia päinvastoin! Mielestäni tosi surkeaa politiikkaa, jota useinkaan ei johdeta "kentältä", vaan jostakin sieltä, missä susiongelmat eivät ole todellisuutta. Kiiltokuvamaista susipolitiikkaa, jolla ei ole kosketuspintaa niiden ihmisten hätään ja menetyksiin, jotka susialueilla asuvat...

Vähättelemällä susiongelmia, saadaan vain susienvastustajien riveihin lisää porukkaa ja pitkällä tähtäimellä tämä ei toimi. Jo nyt on aistittavissa monilla alueilla petovihan "alkupaloja" ja mikäli nyt ei aleta huomioimaan susiongelmista kärsivää kansanosaamme, tilanne voi riistäytyä sellaiseksi, että koko susiensuojelupolitiikkaa kääntyy itseään vastaan. Tätä en tahdo suden ihailijana ja SIKSI YRITÄN tehdä omalta osaltani kaikkeni, että Suomessa olisi kestävä susikanta, joka nauttisi kansalaistemme ihailua siten, että saisimme susikannan sellaiseksi, ettei se olisi uhkana kenellekään. Valitettavasti niin suurena, kuin se nyt on, se ei totisesti nauti. Jos susiensuojelijat yhtään arvostavat suojelunsa kohdetta (susihan loppujen lopuksi "viulut maksaa", jos petoviha pääsee valloilleen) he muuttavat politiikkansa sellaiseksi, että siinä oikeasti huomioidaan susiongelmista kärsivien mielipiteet, eikä vain näennäisesti tarjota heille joitakin "vinkkejä" susiongelmien ennaltaehkäisemiseksi, jotka eivät kuitenkaan käytännössä toimi!

Vinkkinä susiensuojelijoille: Koiraharrastajien, karjankasvattajien (myös porotalous) sekä lemmikkieläinten omistajien oikeuksia kaventamalla susi ei tule koskaan saamaan lisää elintilaa, vaikka se nyt näennäisesti siltä vaikuttaisikin! Jos yksi taistelu on "ehkä" voitettu, koko sota saattaa silti olla tappiollinen...

- Marko Lind-