Pakko on jäänne menneisyydestä ja olemassaolonsa huonosti perusteltu.

Suomen kaksikielisten kaupunkien ruotsinkielisyys ei lopu siihen, jos valtakunnallista pakkoa kielen opiskeluun ei ole, joten myöskään näiden paikkakuntien ja valtion tasolla osaajat tuskin loppuvat ennen kuin mahdollinen luonnollinen siirtymä tekee asiasta epäolennaisen. Luonnollinen siirtymä on pahin uhka ruotsinkielisten asemalle, koska mitään äkkinäistä pulaa ei ole nykyisillä koulutusmäärillä odotettavissa, eikä ruotsinkielisten syntyvyys ole olennaisesti laskenut - päinvastoin.

Mitä tulee ruotsiin Pohjoismaiden yhteisenä kielenä: propagandaa ja pötypuhetta! Edes Skandinaviassa ei yhteisyys pidä paikkaansa: norjalainen ymmärtää tanskalaista ja tanskalainen norjalaista paremmin kuin kumpikaan ruotsalaista (lukekaa historiaa), ja Ruotsin ulkomailla toimivien yhtiöiden yrityksieli on useimmiten englanti. Jos haluaa ruotsalaiseen pk-konepajaan töihin, niin sitten ruotsista on etua - mutta onko Suomen etu kouluttaa kansaansa tätä mahdollisuutta silmällä pitäen? Ei ole. Vapauttakaa lapset ja nuoret opiskelemaan jotain hyödyllisempää ja päästäkää työikäiset virkaruotsin pahasta.

Kouluttautumista ja työllistämistä pitää nyt helpottaa, ei vaikeuttaa!