Sähkösavuketta säädeltävä sen todellisten riskien mukaisesti!

Lakiluonnoksessa on liikaa olettamuksia ja uskomuksia tutkimustulosten sijaan koskien sähkötupakkaa; aivan liikaa sanoja tyyliin "saattaa", "voi" jne. Näillä perusteilla ei tulisi säätää lakeja.

Omakohtainen kokemus ja havainnointi osoittaa mm. seuraavia huomioita; toki tämäkään ei ole tieteellinen tutkimus, mutta vähintään yhtä vahvalla viivalla pitäisi olla, kuin lain olettamuksetkin:

1) Sähkötupakan makuvaihtoehdot ei juurikaan houkuttele ketään aloittamaan käyttöä, jos kokemusta perinteisestä tupakoinnista ei ole. Tunnen lukuisia sähkötupakan käyttäjiä, jotka kaikki ovat entisiä tupakoitsijoita. En tunne ketään, kuka olisi aloittanut suoraan sähkötupakan käytön. En myöskään tunne ketään, kuka tuntisi ketään, kuka olisi aloittanut suoraan sähkötupakan käytön.

2) Jos maku saattaisi houkutella aloittamaan sähkötupakan käytön ilman aiempaa perinteistä tupakointia, niin miksi nikotiinipurukumien lakritsi-, hedelmä-, ja minttumaut eivät houkuttele ketään aloittamaan tyhjästä purukumin jauhamista? Jos taas maku houkuttelee tupakoitsijoita siirtymään sähkösavukkeeseen, hyvä näin. Sähkötupakasta ei varmasti siirry ketään perinteiseen tupakkaan; en tiedä ketään kuka näin olisi tehnyt. Moni tupakoitsija on toki kokeillut sähkösavuketta, ja palannut polttamiseen takaisin, mutta ns. porttiteoria on tuulesta temmattu. Sähkötupakan maut ovat aivan jotain muuta, kuin poltettavan tupakan maku, jota varmastikkaan enemmistö ei pidä parempana, kuin sähkötupakkaa.

3) Sähkötupakointi on välineurheilua, ja se vaatii päivittäin omat aikansa. Akkuja pitää ladata päivittäin, nestesäiliöitä pitää täyttää, atomisaattoreita pitää vaihtaa, atomisaattoreita rakennetaan, nesteitä sekoitetaan, nesteitä tilataan, nestesäiliön osia puhdistetaan jne jne. Liikkuessa paikasta toiseen mukana kannetaan sähkötupakkaa, nesteitä, akkuja, latureita ym. Perinteiseen tupakointiin verrattuna alaikäisillä ei varmasti riitä mielenkiinto tälläiseen, varsinkin jos vertaa perinteisen tupakoinnin helppouteen. Perinteinen tupakointi on helppoa ostamisen/hankkimisen, sekä tarvittavien välineiden osalta ´- tupakka ja sytytin, joita on myös helppo pitää poissa aikuisten silmistä. Sähkötupakkaa vähänkin aikaa käyttäneet tietävät, että ns. aloituspakkauksilla ei pitkälle pötkitä. Laitteiisiin ja nesteisiin kerralla käytettävät summat lienevät usein huomattavasti isompia, kuin alaikäisten tulotaso antaa myöden; varsinkin verrattuna tupakka-askin ja sytyttimen hintaan.

Sähkötupakka on verrattain uusi asia, ja asenteet siihen luonnollisesti vaihtelevat maittainkin. Perinteinen tupakkakin ehti olla aikoinaan maailman markkinoilla pitkään, ennen kuin sen haittapuolia alettiin ymmärtää. Ymmärrettävää on myös se, että sähkötupakasta on verrattain vielä vähän kokemuksia, ja tutkimustuloksia, ja halutaan estää, ettei tästäkin tulisi samanlaista, kuin tupakasta. Suorat kiellot eivät kuitenkaan ole se paras lähtökohta, vaan tutkimus, tutkimus ja tutkimus ilman olettamuksia. Tieteellisessä maailmassa kaikkien ei tarvitse keksiä pyörää itse, vaan voidaan käyttää avuksi myös aiempia tutkimustuloksia, joita esim. sähkötupakan osalta on tehty vaikkapa Englannissa. Sähkötupakkaan siirtyminen on oikeasti erittäin tehokas keino, vaikka täälläkin vain hoetaan mantraa siitä, että ole riittävää tieteellistä näyttöä. Tieteellistä näyttöä saa, jos edes sitä tutkii. Ja sitä on muualla tutkittukkin.