Oikeutta raiskauksen uhreille

Me allekirjoittaneet emme luota Suomen poliisiin ja oikeuslaitokseen raiskausrikoksien käsittelyssä koskien uhrin asemaa Suomessa.


Miksi luottaisimme?


Raiskausten määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa.


- Vain 8-10 % raiskauksista tulee poliisin tietoon.

- Vain 20 % ilmoitetusta raiskauksista päätyy oikeuteen.

- Vain 16 % ilmoitetuista raiskauksista johtaa tuomioon.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Aluksi:

Mitä oikeudenmukaisempi yhteiskunta on ja mitä pienemmät varallisuuserot yhteiskunnassa ovat, niin sitä vähemmän yhteiskunnassa on kaikkien lajien väkivaltaa, myös raiskauksia.

Tietoa seksuaalirikoksista:

Ilmoittamatta jäävien raiskausrikosten määrä on moninkertainen tilastoitujen ilmoitusten määrään nähden.

Poliisibarometri 2014 -tutkimuksen mukaan vain joka 4. seksuaalisen väkivallan tai seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuneista ilmoitti asiasta poliisille.


• On mahdollista, että jopa n. 50-70 % (joka 2. – joka 3.) nainen on kokenut seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana Suomessa.

Tämä asia on tutkittava.



• Raiskausta rikoksena/tapahtumana ja raiskaajia hyysätään Suomessa.

Raiskauksien tuomiot raiskaajille sekä korvaukset uhreille ovat liian alhaiset Suomessa.

Näihin asioihin on tultava muutos!



• Suurin osa raiskauksista ei koskaan päädy poliisin tietoon, saati oikeuteen, sillä raiskattu saa hyvin harvoin oikeutta asiaansa, vaan tulee itse sen sijaan tuomituksi.

Oikeuslaitoksissa saavat raiskatut edelleen kuulla vihjailuja paljastavasta pukeutumisestaan tai humalatilasta.

Ei ole rikos pukeutua, siten kuten haluaa. Ei ole rikos olla humalassa.

Juominen, päihtyminen ja sammuminen eivät ole rikos. Raiskaus on rikos.

Tyrmäystipparaiskaukset eivät ole urbaani legenda, vaan erittäin ajankohtaisia tänäänkin.

Jos seksuaalirikoksen tekijä on uhrin tuntema ihminen, niin ilmoittaminen on vaikeaa, sillä tällainen uhri vaurioituu ja traumatisoituu syvästi.



• Raiskaus on kaiken väkivallan raain ja tuhoisin muoto uhrille.

Raiskauksien todellisia seurauksia ei tunneta Suomessa, vaan niitä vähätellään.

- Moni raiskattu on mielisairaalassa lopun ikäänsä.
- Moni raiskattu tekee itsemurhan.
- Moni raiskattu yrittää tappaa itsensä.
- Monet raiskatut ovat raiskauksen johdosta itsetuhoisia, masentuneita, vahingoittavat itseään ja ehkä muitakin, kärsivät jatkuvista pelkotiloista, kärsivät erilaisista vakavista mielenterveyden ongelmista ja fyysisistä sairauksista, jne. lopun elämäänsä.
- Monet raiskatut menettävät työkykynsä, mikä on suuri menetys uhrille itselleen ja merkittävä kulu yhteiskunnalle.
- Monet joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle, joka tarkoittaa useimmille köyhyydessä elämistä.
- Monet joutuvat syömään lääkkeitä lopun ikäänsä, joka on merkittävä kulu uhreille.
- Raiskatut kärsivät ja oireilevat asiasta lopun elämäänsä.
- Monet syrjäytyvät, erakoituvat, köyhtyvät, sairastuvat ja kuolevat ennenaikaisesti.
- Raiskauksesta ei toivuta koskaan ennalleen.
- Raiskauksesta johtuva trauma siirtyy seuraaville sukupolville.
jne.


• Raiskauksien seurauksista uhreille on liian vähän tietoa Suomessa. Tähän on tultava muutos. Asiasta on tehtävä kunnon tutkimus.

Usein tutkimukset tehdään Suomessa vain hyväosaisten elämät huomioonottaen ja hyväosaisten ehdoilla tai sitten vain huono-osaisten elämät huomioonottaen, mutta hyväosaisten ehdoilla, riippuen siitä, millaisia tuloksia tutkimuksesta halutaan.

Se antaa asioista ja Suomesta täysin virheellisen ja vääristyneen kuvan.





• Raiskauksien ennaltaehkäisyyn ei mikään taho Suomessa tee työtä, mikä on vastuutonta.

Miksi ei kehitetä tuotteita ja laitteita, joilla raiskauksen (ehkä) voi välttää sekä oteta niitä käyttöön?

Tytöille ja pojille, naisille ja miehille annetaan hyvin vähän tietoa siitä, kuinka raiskauksia voi välttää ja myös tämä on vastuutonta.



• Koko seksuaalisen väkivallan asiassa on paljon tehtävää työtä ja parannettavaa Suomessa.

On aika, että tähän vääryyteen yhteiskunnassamme puututaan kunnolla.

Asiasta vastuussa olevat ministeriöiden ja myös kaikkien muiden tahojen on puututtava tähän asiaan ja muutoksia on saatava aikaan.



• Raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat vaurioittamista, rampauttamista, nujertamista, nöyryyttämistä ja häpäisemistä.

Ne vahingoittavat monia muitakin kuin vain uhria, mm. uhrin läheisiä, ystäviä, jne.

Ne vahingoittavat myös koko yhteiskuntaa sekä ovat tekoina erittäin kalliita yhteiskunnalle taloudellisesti.

Raiskaus voi syrjäyttää ja syrjäyttäminen on yhteydessä mm. todelliseen köyhyyteen, sairauksiin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Siksi raiskaus on myös tappamista, surmaamista ja murhaamista.



• Raiskaus tulee rinnastaa tappoon.

Seksuaalinen hyväksikäyttö pitää rinnastaa murhaan.

Moni raiskauksen tai seksuaalisen hyväksikäytön uhri kykenee puhumaan asiasta vasta useita kymmeniä vuosia rikoksen tapahtumisen jälkeen.

Moni raiskauksen uhri kertoo tulleensa raiskatuksi vasta kuolinvuoteellaan.

Monet eivät kykene puhumaan asiasta koskaan.

Raiskaus on seurauksiltaan yksi vakavimmista traumoista.



• Raiskauksessa on usein kyse vihasta. Tulee pohtia vakavasti sitä, että kuuluuko raiskaus luokitella viharikokseksi.



• Enemmistö ei luota oikeuslaitokseen raiskausjutuissa Suomessa. Tähän ei tule muutosta, ellei oikeuslaitoksien toiminta koskien seksuaalirikoksia muutu.


Puolet raiskauksiin syyllistyneistä tuomitaan vain ehdolliseen vankeusrangaistukseen, puolet ehdottomaan.




• EU:n vuon­na 2014 voi­maan as­tunut ri­kos­uh­ri­di­rek­tii­vi vel­voit­taa jä­sen­val­tio­ta jär­jes­tä­mään ri­kok­sen uh­reil­le sel­keäm­min tu­kea jo en­nen ri­kos­il­moi­tuk­sen jät­tä­mis­tä.

E­si­mer­kik­si ri­kos­uh­ri­päi­vys­tyk­ses­tä voi pyy­tää tu­ki­hen­ki­löä, jo­ka voi tul­la mu­kaan jät­tä­mään il­moi­tus­ta, po­lii­si­kuu­lus­te­luun ja myö­hem­min oi­keu­den­käyn­tiin.

Kuinka tämä toteutuu Suomessa? Kuinka moni uhreista saa ylipäätään mitään apua?



• Suomi on yhä valitettavan patriarkaalinen maa koskien poliisi- ja oikeuslaitosta.

Miesnormatiivinen kulttuuri elää vahvana poliisien keskuudessa ja oikeuslaitoksissa Suomessa.

Naisiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on seurausta vääristyneestä ja kieroutuneesta patriarkaalisuudesta/maskuliinisuudesta.

Vain saasta raiskaa.



• Arviolta 0,2–2 % väestöstä joutuu vuoden aikana jonkinlaisen seksuaalirikoksen uhriksi, eli luvuiksi muutettuna noin 50 000–100 000 uhria vuodessa Suomessa.

10 vuodessa tämä tarkoittaa 500 000 - 1 miljoonaa uhria.

50 vuodessa tämä tarkoittaa 2,5 - 5 miljoonaa uhria.

Suomessa on 5,4 miljoonaa ihmistä.

- Yle, 2015



Kun tähän adressiin on tullut merkittävä määrä allekirjoituksia (5 000 - 10 000), niin adressi toimitetaan asiasta vastaaville ministeriöille ja ministereille tutkimus- ja muutosöiden aloittamiseksi koskien raiskauksien uhrien asemaa yhteiskunnassamme Suomessa.


Ole ystävällinen ja jaa adressin linkkiä mahdollisimman moneen paikkaan.

Kaikkien seksuaalirikosten uhrien puolesta Suomessa    Ota yhteyttä adressin tekijään