#1: 24/7 - Arvokas teko

En tiedä, kuinka siellä suunnalla homma toimii, mutta omat kokemukseni oman alueeni liikuntaluokasta (eroaako urheiluluokasta?) on hieman negatiivinen. Täällä liikuntaluokka olisi pitänyt perustaa alakoululaisille, eikä yläkouluun. Nyt jo paljon omaa lajiaan harjoitelleet urheilijanuoret käyvät tutustumassa toisiin lajeihin (=monipuolisuutta) ja tunnit menevät aika usein pelleilyksi, kun esim. jalkapalloilijat/jääkiekkoilijat ovat täysin ylivoimaisia lajeissaan ja joko lyövät tunnin läskiksi tai sitten dominoivat tuntia täysin balettitanssijatyttöjen seassa.

Jos haluatte urheiluluokan, huolehtikaa siitä, että se vastaa tarkoitustaan ja antaa urheilijoille mahdollisuuden harjoitella lisää joko omaa lajiaan tai sitä tukevia lajeja. Monipuolisuuden aika on ollut jo aiemmin.

Lisäksi kannattaa huomioida myös se, että tuossa iässä lopettamisiakin (drop outia) esiintyy. Ei ole kenenkään etu, jos luokalla on lajinsa lopettanut oppilas, joka on jo saavuttanut "uraltaan" kaiken ja estää samalla jonkun myöhemmin kehittyvän mahdollisuuden päästä tilalle.

Negatiivisesta sävystäni huolimatta toivotan onnea hankkeeseenne, jos koette sen tämänkin vuodatuksen jälkeen tärkeäksi ;). Suomi tarvitsee urheilijoita ja esikuvia pysyäkseen terveenä kansakuntana...

#2: Junnuvalmentaja - Re: Arvokas


Kiitos tekstin lukemisesta  

Tarkoitus on turvata oman lajin harjoittelu unohtamatta hyvää yleiskuntoa - paljon liikettä.
Muotoilin tekstin aloituksen kevyesti viittaamaan juuri siihen oman lajin harjoittelun mahdollistamiseen. Esillä on ajattelumalli, jossa esim. uimarit voivat mennä ennen koulun alkua altaaseen ja sieltä sitten kouluun; tämä mahdollistuisi koulun aloittamisen siirtämisellä hyvinkin yleisen klo 08.00 sijasta klo 10.00 lajipäivinä. Koripalloilijat, jalkapalloilijat, erilaisten lumilajien harrastajat jne. oman lajinsa harjoitteluun sopiviin paikkoihin. Samaa kuviota sovelletaan kunkin lajin kohdalla koulun ja harjoittelupaikan välin kulkemisen ehdoilla.
Sitten tämä laji, joka aikanaan toi Suomen maailman tietoisuuteen, juoksu (+ muut yleisurheilulajit) saa myös samalla kuviolla harjoitusaikaa harjoittajilleen. Sellaisten kestävyyslajien, jotka eivät tarvitse vettä alustakseen, harjoittelu on melko helppo toteuttaa; yksinkertaisimmillaan tossua tai suksea vain toisen eteen.

Uskon vakaasti siihen, että vielä tulee suomalaisia arvokisamenestyjiä myös perinteisissä kestävyyslajeissa, monessa muussa lajissa menestyjiä on tullutkin, hyvä! Tämän, niin arvokisamenestyvien syntymiseksi kuin yleisen urheilullisuuden, turvaamiseksi on tehtävä paljon töitä. Toivon, että tämä urheiluluokka-asia etenee täällä kotikunnassani toteutukseen saakka.
Allekirjoittanut aikoo tehdä oman osansa; jonkin verran olen jo tehnytkin. Olen jokusen vuoden toiminut juniorivalmentajana sekä -ohjaajana urheiluseurassa ja sillointällöin kouluissakin.
Jotta teksti ei venyisi romaanimittoihin niin ei tällä erää enempää :)

Luen mielelläni lisää kommentteja


Kari Kallio