Ulkopaikkakuntalaisille eläinystäville tiedoksi ja muille tarkennukseksi.

Viikki on Koillis-Helsingissä sijaitseva pelloista, metsistä ja rannan puulajipuistosta sekä suojellusta lintualueesta (+ toki asutuksesta) koostuvat ikivanha alue, jolla Helsingin yliopisto on ko vuosikymmenet kouluttanut luontoalan opiskelijansa. Siellä on mm. maamme ainoa eläinlääketieteellinen tiedekunta sekä maatalouden ja metsätalouden tiedekunta. Myös mm. biologit opiskelevat Viikissä. Sieltä tulevat melkeinpä kaikki Suomen akateemiset eläinasiantuntijat, eläinten hyvinvoinnin tutkijat ynnä muut.

Yliopiston toiminta on avointa. Yliopiston eläinsairaaloissa voi kuka tahansa hoidattaa eläimensä. Etenkin hevosia ja eksoottisia lemmikkejä tuodaan sinne hoidettavaksi kaukaakin. Eri eläinystävien järjestöt ovat antaneet toiminnalle aina erinomaiset arvosanat. On kiitelty työntekijöitä, jotka kohtelevat asiallisia eläintenomistajia todella hienotunteisesti, eläimen tilasta selkokielisesti tiedottaen ja surussa lohduttaen, mikäli eläin täytyy lopettaa. Etenkin on kiitelty eläinlääkäreitä, jotka eivät toimi rahan vaan eläimen ehdoilla ja lopettavat huonokuntoiset potilaat sen sijaan, että vain rahastaisivat sen hoidolla, niin kuin jotkut eläinlääkärit tekevät. Sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät syys tai toisesta pysty antamaan eläimelleen riittävää hoitoa, eläin otetaan huostaan. Eläimen hyvinvointi menee siis aina edelle. Viikin klinikat sijaitsevat helsinkiläisten keskeisten ulkoilureittien varrella, ja alueen maaseutumaisemat ovat suosittu retkikohde. Siellä on moni kaupunkilainen törmännyt ensimmäistä kertaa vaikkapa ylämaankarjaan tai shirehevosiin, lukuisista koiraroduista puhumattakaan. Valitettavasti siellä joskus törmää myös esim. narkomaaneihin ja mielenterveystapauksiin, jotka riehuvat pihalla ja haluavat huostaanotetut eläimensä takaisin itselleen. On suoraselkäistä, että eläintä ei anneta takaisin säälistä omistajaa kohtaan.

Yliopiston toiminta Viikissä todellakin on avointa. Kaikki tutkimus on kenen tahansa selvitettävissä, koska siitä tehdään joko jullkaisu, joka on kenen tahansa haettavissa Helsingin yliopiston kaikille ilmaisen kirjaston avoimessa aineistohaussa, tai koska siitä järjestetään kurssi opiskelijoille ja opetusohjelma on nähtävillä ulkopuolisillekin. Siellä ei ole kähmintää eikä likaisia salaisuuksia sillä tavalla, että jotain yksittäistä eläintä kidutettaisiin tahallaan. Tehomaatalous sun muut sijaitsevat kyllä jossain ihan muualla, sen voin paikalla vierailleena helsinkiläisenä sanoa. Olen nimittäin käynyt joskus ohi lenkkeillessäni rapsuttelemassa yliopiston maatilan eläimiä, ja olenpa ostanut sieltä tilan tuotteitakin (mm. jauhoja) aikoinaan. Siellä oli sitä varten pieni kauppa. Olen myös ratsastellut alueella sekä luen aina julkaisujen uutuusluettelot ja seuraan tiivistelmistä, millaisia tutkimustapoja on käytetty. Olen itse vegaani, joten asia kiinnostaa, ja kun ulkoilen Viikissä, tykkään seurata, mitä siellä tapahtuu.

Tähän adressiin osuin, koska ystäväni amerikancockerspanieli on ollut mukana Viikin amerikancockerspanielitutkimuksessa, jossa pyritään selvittämään rodun korva- ym. vaivat ja parantamaan rodun terveyttä Suomessa. Kuulin, että on tällainen adressi, jossa jenkkiään jollain tavalla puutteellisesti hoitanut perhe on menettänyt koiransa ja lietsoo siksi lynkkausmielialaa Viikkiä kohtaan. En ole ajatustenlukija, joten en tiedä, pitääkö tämä paikkansa. Sen kuitenkin asioita tarkkailevana ihmisenä olen pannut merkille, että spanieli jos jokin liehakoi omistajaansa sairaanakin. On rastoittuneita tai kaljuuntuneita, syöpäisiä, jopa sokeita spanieleja, jotka yhä ovat omistajansa mielestä ihan ok, koska spanieli ei nåytä kipua olemuksessaan vaan vaikuttaa ihan yhtä tyytyväiseltä ja iloiselta. Monen sairaan spanielin omistaja kertoo, miten koira "rakastaa" häntä, vaikka eläinlääkärin tarkastuksessa on löytynyt kasvaimia, nartuilla kohtutulehdus ym. tosi kivuliaita tiloja. Ja sitten eläinlääkäri "tappaa" koiran, vaikka oikeasti kyse on armomurhasta, kärsimyksen lopettamisesta.

Totta kai voin allekirjoittaa adressin, jossa joku asiallisesti ja maltillisesti osoittaa, miten valvontaeläinlääkäri on tehnyt virkavirheen. Se on selvä.

Nyt ei taida olla selvyyttä muusta kuin siitä, että adressin tekijä on ruvennut vainoamaan koko eläinsairaalakompleksia ja mustamaalaamaan löytöeläintalon toimintaa sekä rinnastamaan yliopiston maatilan tuskallisiin eläinkokeisiin. Aiheetta.

Jos on huono omatunto oman koiran hoidosta, ei silti kannata ulkoistaa sitä Viikin eläintaloon ja väittää, että siellä niitä epäeettisiä ratkaisuja tehdään. Siellä päinvastoin hoidetaan kuntoon Helsingin rankkurien ja sosiaalityöntekijöiden sekä eri tarkastajien huostaanottamat, tavalla tai toisella epäasianmukaisesti hoidetut eläimet. Kuntoutuvat eläimet annetaan lemmikeiksi uusiin, parempiin koteihin. Toivottomat lopetetaan, jotta kärsimys loppuisi. Löytöeläimistä ei tehdä koe-eläimiä eivätkä ne "itke häkeissään" kuukausitolkulla, vaan toipilasaika on pari kolme viikkoa aivan normaalia hoitoa.

Yhdeksänvuotias, siis jo hyvin hyvin vanha, spanieli, joka on otettu talteen epäilyttävän hoitohistorian (hoitamatonta turkkia jouduttu leikkaamaan, eikös se näin mennyt? eli lyhytkarvaisella koiralla oli tullut rastoja. ja rokotukset ehkä väärin, koska adressin tekijän ilmoittama rokotuksen hinta oli epätodellinen) ja naapurin ilmiannon (eli koira vaikuttanut sairaalta ulospäin) seurauksena, on luultavasti jo taivaallista kenkää järsimässä. R.i.p.

#137: Tarkkailija - Tiede versus vainoharhat ja taikausko

Tervehdys!

Minä en ole puhunut ikinä mitään Viikin eläinsairaalasta. Olen puhunut siitä mitä minä olen itse kokenut/huomannut Viikin löytöeläintalossa ja Viikin koe-eläintilalla. Omien kokemusteni mukaan Viikin löytöeläintalon toiminta ei ole ollut avointa, siellä on ovet suljettuina ja edes viikin löytöeläintalon aukioloaikoina ei pääse sisään kassalle/asiakaspalvelutilaan Viikin löytöeläintaloon. Minä en ole ikinä vainonnut ketään. Me emme ole mitään narkomaaneja emmekä mielenterveystapauksia. Tämä koira ei ole todellakaan kalju, eikä siinä ole kasvaimia eikä se ole sokea eikä mitään muutakaan sellaista. Eikä kyseisellä koiralla ollut mitään kipuja, kun se oli kotona.

 

Koiran omistaja ei ole antanut mitään lupaa, että koiraa käytettäisiin tutkimuskäytössä amerikancockerspanielitutkimuksessa eikä muussakaan tutkimuksessa eikä koiran omistaja ole antanut mitään lupaa lopettaa koiraa.

 

Olen nähnyt televisio-ohjelmissa ja internetissä miten kivuliaita eläinkokeet ovat. Jos haluatte, voitte katsoa esim. BUAV:n sivut internetistä. Englannissa eläinkokeet ovat todellinen ongelma, mutta valitettavasti Suomessakin tehdään eläinkokeita esimerkiksi koirilla, joka on ongelma.

 

Kuulimme, kun tämä kyseinen koira itki surullisena/onnettomana Viikin löytöeläintalossa. Sitä itkua ja kärsimystä ei ollut todellakaan mukavaa kuunnella! Koira kärsii siitä, kun se ei saa nähdä omistajaansa/perhettä, johon se on kiintynyt. Kun seurakoiraa pidetään yksin käsitykseni mukaan pienessä kopissa mahdollisesti (?) päiviä, viikkoja, kuukausia, niin kyllä seurakoira sellaisesta kärsii. Tällä kyseisellä koiralla on aina ollut ihmisseuraa ja eläinseuraakin. Ja olemme huolestuneita siitä, että jos koirat eivät saa tarpeeksi paljon liikuntaa Viikin löytöeläintalossa.

Minun viittaukseni on Seurakuntasanomien numeroon 18/2014 eläinkokeista Viikin koe-eläintilalla. Minä ainakin uskon, että eläinkokeet ovat erittäin kivuliaita eläimille. Me havaitsimme Viikin koe-eläintilalla, että kauheasta, epätavallisen voimakkaasta lannanhajusta päätellen lantoja ei ollut luotu mahdollisesti aika pitkään aikaan (?) ja Viikin löytöeläintalossa oli koirien pihahäkeissä ulosteet ja pissat siivoamatta.

Meitä, jotka olemme kysyneet koiran vointia eikä koiran omistajaa ei ole ainakaan kohdeltu mitenkään hienotunteisesti Viikin löytöeläintalon puolella, päinvastoin, koiran omistajalta salataan kaikki tiedot omasta koirasta ja vedotaan salassapitovelvollisuuteen, käytäntöihin jne. ja minkäänlaista neuvotteluhalukkuutta/kykyä ei ole löytynyt Helsingin Kaupungin eläinlääkäreiden puolelta. Yleensä ihmisten kanssa pystyy neuvottelemaan asioista. Koiran omistaja on tavallinen ihminen, joka rakastaa ja välittää koirastaan ja joka on hoitanut joka päivä koiraansa. Ja tästä on olemassa kirjallisia ihmisten todistuksia, että koiran omistaja on hoitanut koiraansa.

Koiran omistajalla ei ole yhtään huono omatunto koirastaan, koska hän on hoitanut joka päivä koiraansa ja koira on kaunis ja vahva koira. Ja kotona ollessaan tämä koira oli iloinen koira, perheen oma päivänsäde.

Tämä koiran huostaanotto perustuu valvontaeläinlääkärin koiran omistajalle ilmoittamattomalla kotikäynnillä kirjoittamaan tarkastusraporttiin, jossa on valheita ja perättömiä lausumia.

 

T. Adressin tekijä