Elävänä syntynyt abortoitu sikiö on pelastettava!
Ota yhteyttä adressin tekijään
Oikeus valintoihin
On paljon vanhuksia jotka jo haluaisivat kuolla mieluummin kuin elää kituen ja vakavasti sairaina. On paljon ihmisiä jotka ovat tehneet mm. elvytyskiellon ja hoitotestamentin juuri siksi, etteivät sitten joutuisi kärsimään jos jotain vakavaa tapahtuu. On paljon ihmisiä jotka pitävät hengissä vakavasti sairaita koiriaan muka siinä uskossa että koira on onnellinen kun sitä silitellään ja pidetään hyvänä. Vaikka sen koiran käytöksestä näkisi että se kärsii. On paljon ihmisiä jotka luulevat tietävänsä vakavasti vammaisen, kommunikoimaan kyvyttömän ihmisen puolesta mitä tämä haluaa.
Vakavasti sairaan eläimen väkisin hengissä pitäminen on eläinrääkkäystä. Mutta vakavasti sairaita, kommunikoimaan kyvyttömiä ei puolusta kukaan. Heitä saa pitää hengissä vaikka millä keinoilla vuosia tai vuosikymmeniä, kenties vastoin heidän todellista tahtoaan. On väärin pakottaa syntymään vakavasti sairas tai vammainen lapsi, kun kerran vaihtoehtojakin on.
Re: Oikeus valintoihin
Niin - yleisesti pidetään elämää parempana kuin kuolemaa ja olemista parempana kuin olemattomuutta. Ja merkillisesti ne, jotka kokevat kuuluvansa elämään oikeutettujen piiriin, ovat valmiit kieltämään tämän oikeuden niiltä, joilta sitä ei vielä tai enää voida kysyä.
kuka sanoo tuleeko vammaisesta onnellinen vai ei?
Voiko siis äiti joka joutuisi synnyttämään tämän lapsen päättää että tulisiko lapsesta se onneton? Valitettavasti sitä ei voi kukaan tietää lapsen kohdalla joka ei pysty sitä kertomaan. Ensin pitää kokea ennenkuin voi sanoa onko onnellinen vai ei..
Terveisin yhden vaikeasti vammaisen lapsen elämää seuraten. Vaikka hänen oikeat vanhempiensa voimat eivät riittäneet tätä kasvattamaan ja huolehtimaan -onnellisempaa nuorta naista on vaikea löytää meidän terveiden joukosta. Olisiko tästä abortoidusta, tukehtumalla kuolleesta lapsesta voinut tulla samanmoinen tyttö oikeissa käsissä?
Lapsen terveydentila
Enemmistö toivoo varmasti jälkikasvulleen hyvää, terveyttä, onnea, iloa.. vanhempien oma tausta saattaa sanella sen, kuinka paljon älykkyyttä lapselle soisi. Korkea älykkyysosamäärä ja lahjakkuus kun ei automaattisesti tuo onnea. Vammainen /vähälahjainen saattaa olla onnellisempi kuin huippuälykäs sisaruksensa. Kukaan ei voi tietää sitä ennakolta, kuten ei muutakaan ihmisen elämänkohtaloon liittyvää. Elämä on arvaamatonta, ja tuo yllätyksiä.
Terveenä syntynyt voi sairastua, sairas parantua. Vanhemmat eivät voi taata yhtikäs mitään.
Eräs näkökulma
.. Abortista henkiinjääneen todistus:
http://www.lifesitenews.com/news/a-voice-for-life-the-story-of-an-abortion-survivor/
..Sairaanhoitajalla oli empatiaa suolaruiskeesta selvinnyttä kohtaan..
Lisäinfoa täällä:
Näkökulma
Jos JOKAINEN tämän allekirjoittanut
Olen itse myös äiti, suvussa on myös vaikeavammainen lapsi (joka ei koskaan pysty asumaan omillaan tai olemaan ilman hoitoa,hän tulee todennäköisesti joutumaan laitoshoitoon kun hänen vanhempansa kuolevat vanhuuteen), ja töissä aikuisten kehitysvammaisten palvelutalossa, ja vaihdan päivittäin esim. aikuisten ihmisten vaippoja, pesen ja käännän heitä vuoteessa, koska he eivät pysty liikkumaan, kommunikoimaan, syömään ilman letkua... Lääkitsen heitä kaikkiin mahdollisiin vaivoihin. Myös kalliita erikoislaitteita tarvitaan, jotka eivät välttämättä edes "normaaliin" kotiin mahtuisi/olisi hintansa takia saatavissa. Työ on raskasta, vaikka teen sitä vain 8 tuntia päivässä. Saatika vanhemmille jotka tekevät sitä 24/7 koko loppuelämänsä.
Nimimerkille Arka asia: Moni varmasti olisi valmis ottamaan lapsen huostaansa, joko sijaisvanhempana tai sitten adoption kautta. Tiedät kai, että adoptio on Suomessa tehty hankalaksi, kalliiksi ja aikaa vieväksi prosessiksi? Lapsettomia pariskuntia / adoptioon halukkaita on enemmän kuin tarjolla olevia lapsia, joten ottajia kyllä riittäisi näillekin pienille. Pelkkä ilmoittautuminen hoitovalmiuteen ei riitä, siitä pitävät monet pykälät huolen!
Kyse on lainsäädännöstä ja byrokratiasta, mikä vaikeuttaa adoptiojonojen lyhenemistä. Sijaisvanhemmaksikaan ei ihan tuosta vain pääse.. Toki on tärkeää, että vanhemmiksi haluavien tausta tutkitaan, mutta kohtuutta tarvitaan tähänkin, jotta lapsille saataisiin rakastavia koteja. Raha yksin ei tee kelvollisia vanhempia.
Re: Eräs näkökulma
Melissa Ohden on huikea vastaesimerkki siitä mitä voi saada aikaan yhden ihmisen aktiivisuus!
Onkohan tämäkin jonkun mielestä mässäilyä?
Keskustelun summausta + toivorikas esimerkki!
Melkoista vuoristorataa lukea näitä kommenttejanne! Myös yllättävän satuttavia elämänkohtaloita! Kiitos kaikille kommentoijille. Tarkoitus ei ole ahdistaa tai syyllistää ketään jo pahasti satutettua ihmistä, huomioni ei ole syyllistämisessä vaan halussa synnyttää rakentavaa keskustelua ja hyviä vaikutuksia joilla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä.
Olin tietoinen jo adressia kirjoittaessani siitä miten vaikeita, lähes mahdottomia tilanteita näihin asioihin eri näkökulmista saattaa liittyä. Siksi pistinkin tekstiin maininnan selkeistä toimintaohjeista joiden avulla voidaan koettaa ottaa erilaisia tapauksia huomioon tuollaisten elävänä selviytyneiden sikiöiden tapauksissa. Kuitenkin tunsin että en saa antaa noiden ahdistavien vaikeiden kysymysten pysäyttää. Miksi vaikeat kysymykset pitäisi ottaa passivoitumisen perusteeksi, miksei aktiivisuuden ja liikkeelle lähdön perusteiksi? Passiivisuuskin näet sisältää suuria ongelmia ja ahdistavia seurauksia. Ainoa ero on, että passiivinen ei joudu itse kohtaamaan niitä. Kuin ei myöskään niitä ilahduttavia asioita joita tässäkin ketjussa on kommenteissa tullut esille useammin kuin kerran. Yksi parhaista on ollut abortista selviytyneen Melissa Ohdenin tarina.
Pari havaintoa: Räsäsen esimerkissä oli puhetta varsin lievästä vammaisuudesta, sillä se olisi voitu leikkauksella parantaa. Aina ei siis ole kysymys ehdottomasti kuolemaan tuomitusta sikiöstä, jonka virvoittelu olisi pelkkää kärsimysten jatkamista ennen tämän välttämätöntä kuolemaa. Tapaukset ovat erilaisia, ja tässäkin elävänä syntyneiden joukossa on luonnollisesti suuntaan ja toiseen erilaisia tilanteita joita ei tule yleistää. Yllä esille tuodun Melissa Ohdenin tapaus todistaa myös että oletettu vammaisuus ei toteutunutkaan, vaan abortoiduksi aiottu mutta abortista selvinnyt sikiö on kehittynyt terveeksi aikuiseksi joka kampanjoi elämäntehtävänään aborttien vähentämiseksi - ja toisaalta myös lohduttaa abortin läpikäyneitä naisia. Melissa on todellinen vaiennettujen ihmisten ääni, abortoitu sikiö joka nyt aikuistuttuaan puhuu heidän elämänsä puolesta. Voidaanko toivoa parempaa esimerkkiä toisaalta sairaalan ja sairaanhoitajan joustavasta toiminnasta jossa elämä asetettiin sairaalan byrokratian ja oman mukavuuden edelle, ja toisaalta syntymättömien lasten omasta elämänhalusta? Todellakin, viidennellä kuukaudella ollut sikiö voi selviytyä elämään ja toipua jopa täysin vammattomaksi. Lisäksi Melissa ei ole syyllistäjä, vaan tahtoo auttaa abortin läpikäyneitä naisia ja tukea heitä.
Todellista lähimmäisen rakkautta josta meidän kaikkien lienee syytä ottaa oppia!
Re: Re: Minulla on vammainen lapsi
#25: Oikeus syntyä toivottuna - Re: Minulla on vammainen lapsi
On erittäin ristiriitaista puhua peräkkäisissä virkkeissä siitä, että lapsi on tabula rasa ja että hän kasvaa geenien ohjaamana. Nämä peräkkäiset lauseet ovat lähes täydellisessä ristiriidassa keskenään. Geenit, jotka ohjaavat kasvua sisältävät kaiken informaationsa hedelmöityksestä lähtien. Geeni, joka (yhdessä vuorovaikutuksen ympäristön kanssa) antaa minulle luomakunnassa ainutlaatuisen kyvyn kirjoittaa tämän lauseen, on ollut minussa täydellisenä jo siitä lähtien, kun munasolu, josta kasvoin hedelmöittyi! Vastasyntynyt on jo ällistyttäviä valmiuksia omaava sosiaalinen olento - hän on kypsynyt ja saanut kokemuksia jo kohdussa. Juuri niitä asioita, joita yleensä luetaan ihmisten erityisiksi ominaisuuksiksi on kovakoodattuna geeneihin.
Kysymys on siitä kenelle annetaan ihmisarvo. Tietenkään hedelmöittynyt munasolu ei ole yhtä kehittynyt kuin muutamankin viikon ikäinen lapsi. Sen tähden sitä ei kutsutakaan lapseksi, eikä edes sikiöksi, eikä edes alkioksi. Mutta lastakaan ei kutsuta nuoreksi, eikä nuorta aikuiseksi... Mihin vedetään raja elämän tarkoituksellisen lopettamisen sallimiselle? En väitä tietäväni tätä. 2 viikon ikäinen alkio on selvittänyt suurimman kehityshaastensa - kiinnittymisen kohdun seinään - mikään hänen elämässään ei enää tule olemaan yhtä vaikeaa ja kriittistä. 10-vuotias ei ole ollut vielä päivääkään töissä eikä ollut näin yhteiskunnalle hyödyksi. Voimmeko vain nappailla pois pelistä niitä, jotka rasittavat meitä liikaa?
Keskustelussa häiritsee erityisesti se, kuinka erilaisin sanankääntein kuvataan sitä todellisuutta, että toinen ihminen on itselle rasite ja tämän takia hänen lopettamisensa on luonteva valinta. Ja lisäksi se, kuinka asiaa käsitellään utilitaristisena pelinä, jossa lasketaan mielihyvän ("helpon elämän") vähentymistä ja kärsimyksen kasvamista. Eikö ihmisen elämä ole muutakin? Ja kuka teistä osaa tällaisen laskelmoinnin etukäteen tehdä? Lisäksi kukaan teistä ei tiedä, mitä sikiö/lapsi valitsisi - vaikka kävisitte millä tahansa osastolla tai rukoilisitte mitä tahansa jumalaa. Ehdotan, että tosiaan käytte vaikeavammaisten osastolla. Ehdottakaa siellä, että lopettaisitte heidän kärsimyksensä lopettamalla heidän elämänsä. Kuunnelkaa hiljaisuutta, joka seuraa siitä että he eivät voi vastata, koska eivät koskaan ole oppineet puhumaan.
En halua loukata, tiedän että nämä ovat kipeitä asioita. Haluan vain, että ne otetaan vastaan kaikessa kipeydessään ilman selittelyitä. Ihminen tekee joskus kammottavia erehdyksiä. Joskus tarvitaan katumusta. Tutkimalla syvimpiä tunteitaan jokainen voi saada selville mikä on väärin. Jumalakin tietää. Kristittynä uskon armolliseen Jumalaan, joka vaatii parannusta. Uskot sitten itse tai et - mieti asiaa, löydät totuuden.
Re: Jos JOKAINEN tämän allekirjoittanut
#33: Arka asia - Jos JOKAINEN tämän allekirjoittanut
Juurikin näin!
Eli kaikki te jotka olette allekirjoittaneet, ottakaahan nyt virallisiin tahoihin yhteyttä että olette valmiita adoptoimaan abortin uhkan alla olevia, kenties vaikeastikin vammaisia lapsia!
Re: Oikeus valintoihin
Oletko kuullut yhdenkään koiran pyytävän eutanasiaa? Entä yhdenkään sikiön pyytävän aborttia? En minäkään. Se, ettemme tiedä on täysin totta, mutta sillä ei voi argumentoida abortin puolesta. Jos emme kerran tiedä, miten voisimme sen perusteella mennä päättämään elämän, jos emme kerran sillä perusteella voi antaa elämän jatkuakaan? Nimenomaan on kysymyksestä oikeudesta valintoihin - sikiön oikeuteen valita itse kasvettuaan varttuneemmaksi. Tilastollisesti varmasti suurin osa maailman eläimistä ja ihmisistä kärsii jollakin tavalla ja haluaa silti elää. Monet eivät jaa hedonistista näkemystäsi, sikiöstä emme tiedä. On paljon ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä sikiön puolesta mitä tämä haluaa. Järkyttävää kuinka käännät raskauden luonnollisen kulun pakottamiseksi ja abortin vapauden toteutumiseksi.
On huolestuttavaa kuinka ihmiset ovat jo valmiiksi päättäneet kantansa ja käyttävät sen puolustamiseen argumentointia, joka ei ole lainkaan yhteensopiva varsinaisen kannan kanssa. Miettikää voisitteko mahdollisesti olla myös väärässä. Tässä ollaan ihmiskunnan yhden suuren kysymyksen äärellä ja jokaisella on mahdollisuus oppia tärkeitä asioita.
Israelilaisvauvoja
Tässä kerrotaan israealilaisvauvojen pelastamisesta:
http://www.friendsofefrat.org/
Re: Israelilaisvauvoja
#40: Minna Purhonen - Israelilaisvauvoja
"Since 1977 Efrat saved the lives of over 35,000 Jewish children in Israel!"
Raskaana olevia tuetaan mm. tällä tavalla:
Once the pregnant woman calls, and if found to be in real need, we offer them three things:
Monthly food and baby supplies delivered every month to their door, which includes diapers, formula, canned and dry foods for a year and which is worth over $850. In cases, where the family needs help for more than a year Efrat continues to give help for an entire second year.
Free baby equipment, includes a crib, bassinet, stroller, baby bath and a baby kit (which includes blankets, baby clothes, bottles and other items) which is worth about $350
We match each woman with one of our over 3,000 volunteers who provide social support throughout the pregnancy.
Toivoisin, että aborttia harkitsevat harkitsisivat vaihtoehtona vauvan antamista adoptoitavaksi
En tunne ketään, joka olisi näin tehnyt. Miksi "järjestelmämme" ei tuo tämmöistä vaihtoehtoa esille?
Värin pientä kohtaan.
Elämän tosiasiat
Joku kysyi että oletko kuullut yhdenkään koiran pyytävän eutanasiaa. Naurettavaa edes kirjoittaa sellaista. Koirat eivät osaa puhua. Ne eivät ole ihmisiä, vaan eläimiä. Niillä on täysin eri tarpeet kuin ihmisillä. Koiraihmisenä olen törmännyt mitä karmiempiin tapauksiin, kun vanhoja ja sairaita koiria pidetään väkisin elossa vain sen vuoksi että ihminen inhimillistää niitä liikaa, eikä niille suoda helpottavaa ratkaisua eli eutanasiaa. Koirasta näkee jos se kärsii. Ja niin näkee myöskin ihmisestä.
Todella monet ihmiset valitsisivat mieluummin sen eutanasian, jos se olisi Suomessa mahdollista. Niin tekisin itsekin. Kauhuskenaarioni on joutua vanhana kitumaan sängyn pohjalla vuosikausia vaipoissa kykenemättä kommunikoimaan. Se kauhuskenaario on totta monen, monen vakavasti vammaisenkin lapsen kohdalla.
Ei elämän onni ole siinä että kaikki täytyy pitää hengissä keinoilla millä hyvänsä. Vanhempien on saatava rauhassa tehdä ratkaisunsa sen perusteella mitä lääkärit heille esim. tulevasta lapsesta kertovat. Abortin oikeus on oltava.
Epäilen suuresti että täälläkään kirjoittavista kukaan olisi tosissaan tarjoamassa vaikkapa loppuelämän sijaiskotia vammaiselle lapselle. Mikäli joku on tosissaan, ei muuta kuin perustamaan järjestöä asian tiimoilta! Adoptio on Suomessa vaikeaa, sijaiskotitoiminta ei. Ei muuta kuin ottamaan yhteyttä sairaaloihin, että tiedottavat aborttia harkitseville ihmisille, että olette valmiita ottamaan abortoinnin vaarassa olevat sitten syntymän jälkeen itsellenne.
Eikö lähtökohtaisesti tällaisessa lisääntymiseen tai tappamiseen liittyvässä toiminnassa vastuu kuitenkin kanneta itse? Tällaisen adressin kirjoittaminen on ihan hyvää kansalaisaktiivisuutta, jolla pyritään välittämään ammattihenkilökunnasta ja lapsista ja tukemaan ehkä niiden yhdistysten tms. syntyä herättämällä vastuuta ja keskustelua, vaikka adressiin liittyisikin kysymyksiä ja pulmia. Lastenhoidon taakan sälyttäminen ja sen käyttäminen abortin puolustamiseen ei kai nyt ole oikein reilua.
Ihmisarvolle arvoa
Re: Elämän tosiasiat
Valitettavasti aborttia harkitseva harvemmin loksauttaa korvaansa sille vaihtoehdolle, että luovuttaisi lapsensa toiselle henkilölle hoitoon. Sitä mahdollisuutta myös tuodaan liian harvoin esiin raskaudenkeskeytystä pohtivalle.
Hyvänen aika. Lasta ei pidä auttaa, koska tälle on annettu myrkkyä? tässä päädytään juuri siihen eettiseen ongelmaan, mitä abortti edustaa - kyseessä on elämän päättymiseen tähtäävä teko. Murha.
En vastusta aborttia
Täällä kovasti puolustetaan elämisen oikeutta jne. mutta mitä elämää se on, jos lapsi vaikkapa syntyy niin vakavasti sairaana että joutuu elämään koko elämänsä letkuissa kiinni? Kuka oikeasti haluaa tarkoituksella synnyttää sellaisen lapsen, jos se vaikea vamma tai sairaus on todettu jo sikiöllä? Luuletteko ihan oikeasti että kaikki vammaiset ja sairaat lapset nauttivat olostaan. Jos niin väitätte, valehtelette itsellenne.
| This discussion has been closed. |
Re: Re: Minulla on vammainen lapsi
#25: Oikeus syntyä toivottuna - Re: Minulla on vammainen lapsi
Meillä ei ole lupaa määritellä, kuinka "onnellinen" ihmisen on oltava saadakseen elää. Ja aivan erityisesti meillä ei ole lupa määritellä toisen elämisen oikeutta sillä perusteella, tuntuuko meistä hyvältä ja onnelliselta, että hän elää.
Niin: jos sikiötä, joka on tosin kokonaan äidistä riippuvainen, mutta silti jotakin muuta kuin hänen isänsä tai äitinsä ja sen tähden yksilö, aletaan pitää vasta ihmisen aihiona, on johdonmukaista pitää häntä sellaisena vielä kauan syntymän jälkeenkin. Ja yhtä johdonmukaista olisi antaa lupa tappaa myös syntynteitä vauvoja, jos "ei koeta" heitä siunaukseksi eikä "koeta onnellisuutta" heidän kanssaan. Näin itse asiassa on tehtykin esimerkiksi antiikin Roomassa.
Minä monella tavalla puutteellisena ja monelle harmia aiheuttavana vanhenevana aikuisena en kuitenkaan halua elää yhteiskunnassa, jossa jonkun toisen fiilikset määrittelevät, saanko elää vain en.