Röjsjö - suoalueen puolesta

Jos Röjsjö-turvekenttä kaivettaisiin kaavaillun 213 hehtaarin alalle, päästäisi se minimissään yli 20 kg turve-kiintoainetta joka päivä vesienkäsittelyjärjestelmien ohi alapuolisiin vesistöihin. Ilmastomuutokseen liittyvien sadepäivien ja päiväkohtaisten sademäärien lisääntymisen myötä päivittäiset kiintoainepäästöt kuitenkin kasvanevat tuosta laskelmasta pahimmillaan moninkertaisiksi.
Röjsjö-turvekentän vuotuiset kiintoainepäästöt vesistöön olisivat keskiarvotaulukon mukaan n. 7,8 tonnia, ja koko 20 vuotisen kaivuujakson aikana runsaat 155 tonnia (kuivaa) kiintoainetta.

Ilmastomuutokseen liittyy myös talvien (roudattoman ajan) lyheneminen sekä maaperää suojaavan lumipeitteen ohentuminen (tai satunnaisuus) mikä merkitsee vesi- ja tuulieroosion vaikutuksen huomattavaa vuotuista kasvua kasvipeitteettömällä turvekentällä. Vesiensuojelurakenteet eivät tällöin toimi ja vesivirrat sekä tuuli irrottavat ennakoitua enemmän turvekiintoainetta valumavesiin.

Pelkästään vesistöpäästöihin hukkaantuisi vähimmilläänkin siis yli 1500 tonnia kuivattamatonta suoturvetta. Esim. Koskenkylänjoen vuollejokisimpukoille sekä alapuolisten vesien muun pohjaeliöstön pääosalle turvelietekerros merkinnee tuhoa. Kalaston kutupaikkojen liettyminen sekä vesistöjen biologisen hapenkulutuksen selkeä kasvu tulevat olemaan kohtalokasta vesitöjen kalantuotantokyvylle. Pernajanlahden Natura-alueen meriekosysteemi tullee kärsimään yksipuolistumisesta, jos turvetuotantoalue avataan. Natura-suojelualueen idea ei lie tarkoittanut tällaista?

Turvekentän kuivatusojia joudutaan, kaivuun edetessä syvempiin kerroksiin, syventämään ja ruoppaamaan lukuisia kertoja mikä kasvattaa kiintoainekuormituksen "piikkejä", jolloin lietettä suorastaan tulvii vesiensuojelurakenteiden ohi jopa päivien ajan. Nämä ylitykset eivät ilmene turvelupaehdoissa, eikä niitä osata täysin ennakoida keskimääräistä vesistökuormitusta laskettaessakaan. Ne ovat siis "extraa" päästöihin ja ne on helppo todentaa kentän alapuolisten vesistöjen vedenlaadussa.

Metsäojitusten kiintoainepäästöihin verrattuna turvetuotantoalueiden ojittamisen hehtaarikohtainen vesistökuormitus on moninkertainen, edellä mainittuihin seikkoihin perustuen. Metsäojituksissa eroosiovaikutuksetkin jäävät huomattavasti turvetuotantoa pienemmiksi.

#2: Martti Peltola - Röjsjö-suoalueen odotettavissa oleva kiintoainekuormitus 

Kiitos asiantuntevasta tekstistäsi. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita toivoisin asiasta päättävienkin käsittelevän ammattitaidolla ja vakavasti.

Löytyykö mistään tietoa kuinka tällaisia turvesuo -hankkeita on pystytty pysäyttämään jo suunnitteluvaiheessa? Eli kuinka tulisi toimia ja mihin tahoihin olla yhteydessä, jotta hankkeen suunnittelukin voitaisiin pysäyttää? YVA - katselmuksen kommentointi on tietysti jo ihan perusasia, mutta huoleni on se, että tästä huolimatta hanke etenee. Mitä muuta asian eteen voisi tehdä?

#3: Antti Laukkanen - Re: Röjsjö-suoalueen odotettavissa oleva kiintoainekuormitus

Antti Laukkanen,

voisit aluksi kysellä mainitsemiasi asioita Suomen luonnonsuojeluliitosta, esim. tuolta:

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri: toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598 ja luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. (09) 228 08 266, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki

SLL:n sivuilta saat myös tietoja.

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/suot

Muuten voi todeta, että turveyhtiöt ostavat jatkuvasti soita kaikessa hiljaisuudessa; mitään ei ostohankkeista kerrota ennakolta julki. Yhtiöillä on omat verkostonsa ja yhteydet myös paikallistason päättäjiin. Usein esim. metsäkeskusten palkkalistoilla työskenteleviä henkilöitä toimii myös turveteollisuuden bulvaaneina hankkimassa soita yhtiöille.

Kukaan tuskin turveteollisuuden ulkopuolisista tietää tarkasti paljonko Vapolla ja muilla energiatoimijoilla on jo ostettuna suoalueita luvitusta odottamassa. Puhtaasti arvaten tällaista suoalaa yhtiöillä on jo valmiina lupahakuun kymmeniä tuhansia hehtaareja.

Paikallispoliitikoista yllättävän moni istuu energiayhtiöiden johtoelimissä ja esim. kuntatason päätöksenteosta ja kabinettitason yhteyksistä ulkopuolisen on hankala ennakolta saada mitään tietoja, jollei itse satu olemaan "verkoston luotettu". Yhteyksien otto ja asioiden kyseleminen paikallisilta päättäjiltä on silti ympäristönäkökulmasta suotavaa, jos kohta ilmeisen kiusallista heille.

Energiayhtiöillä on energiatuotannon suunnittelussa ja päätöksissä kohtuuttoman iso valta ja asioitaan hoitamassa huomattava juristiarsenaali. Sieltä suunnatulla paineella mm. ympäristölupaviranomaisia kohtaan yritetään lupapäätöksiä nopeuttaa ilman kunnollisia ympäristövaikutusten arviointeja (YVA).

YVA on tehtävä yli 150 ha:n turvelupahakemuksiin, mutta yhtiöt kiertävät YVA-lakia hakemalla lupia omistamilleen alueille usein nimenomaan alle 150 hehtaarin paloina (tuntuu olevan nyt vallitsevana tapana). Isokin suo voidaan siis periaatteessa ottaa muutaman vuoden sisään turvekentäksi ilman ympäristövaikutusten arviointia, pienempinä paloina. Odotettavissa on, että näin saattaa käydä Loviisassakin. Lupaviranomainen voi kuitenkin (siis periaatteessa) vaatia YVA:n näihin "palaluvituksiinkin", jos alueeseen tiedetään liittyvän erityisiä luonnonsuojelullisia arvoja. Ympäristöluvat valitettavasti tunnutaan kuitenkin myönnettävän varsin helposti.

Lisätietoa Röisuosta (ruotsinkielinen nimi on siis Röjsjö) löytyy osoitteesta http://rojsjo.wordpress.com.

#9: Martti Peltola - GTK:n "puolueettomuus" turve-energiakysymyksissä

Tarkennan sen verran, että em. selvitys on tilaustyö energia-alan toimijoille, siis ostettu "tutkimus" tilaajan tavoitteiden mukaan. Näitä "tutkimuksia" kuitenkin on ahkerasti käytetty turveteollisuuden ns. "tiedotteissa". Ne ovat perustana myös mm. Vapo Oy:n mainoskampanjassa jota se tämänkin adressin yhteydessä pyörittää.

Luonnonsuojeluväeltä puuttuvat isot rahat tilaustutkimusten teettämiseen; siksi sellaisia selvityksiä ei GTK:n taholta ole tehty.

#11: tapani sutela - hävetkää Vapo ja nykyinen ympäristö ministeriö. 

Onneksi IULY (Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry on kirjoittanut lausuntonsa asiasta ELY-keskukselle.

Uusimaassa IULYn lausunto koskien Röisuon käyttämistä turvetuotantoon

Käyn alueella marjastamassa ja retkeilemässä. Siellä missä käyn, saan nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta.

Olen myös käynyt alueella, jossa on nostettu turvetta. Se ei ole mitenkään kaunista katseltavaa. Usein mietinkin, että kuinka kauan menee kaiken korjaantumiseen. Lisäksi olen nähnyt tv:ssä dokumentteja, jossa turvetuotannon johdosta järviä on mennyt pilalle. Eli mielestäni, ei ole todellakaan yhdentekevää, että ihmisen toimilla aiheutetaan luonnon ekosysteemiä järkytetään niin, että luonnon puhtaus kärsii ja seuraukset epäilemättä ketjuuntuvat täten merelle saakka. Se on mielestäni lyhytnäköistä taloudenpitoa, sillä näiden jälkien siivoaminen maksaa meille kaikille tavalla toisella ennemmin tai myöhemmin.

Toivottavasti näin ei tule kuitenkaan tapahtumaan.

Om torvtagningsprojektet verkställs då sänks vattennivån, vilket påverkar grundvattennivån så att hundratals naturkällor torkar ut i hela Röjsjöområdet.

#19: - tutkimpa asiaa lisää 

Kotkalaiset on sitkeitä - kyllä ne vähän kylmemmässäkin pärjää (nimim. entinen kotkalainen) ;).

Pernajanlahti ei kyllä todellakaan ole mikään kirkasvetinen lahti - ei mihinkään vuodenaikaan. Mutta toisaalta enpä ole viime vuosina tavannut todella kirkasta vettä missään päin Suomen rannikkoa - paitsi Ulko-Tammion vesillä ja Saaristomerellä Utön lähistöllä. Siellä vesi näytti siltä miltä se mielestäni oikeasti pitäisi näyttää: pohja näkyy 3 metrin syvyyteen asti. Mielestäni Pernajanlahden suuri nykyinen kiintoainesmäärä ei ole lupa lisätä määrää entisestään - päin vastoin: kaikki toimenpiteet määrän vähentämiseksi olisivat tervetulleita!

Vapo on varmasti tehnyt työtä oikeaan suuntaan - syytä on ollutkin, kun lähtötaso 70- ja 80-luvuilla on ollut erittäin matala. Mutta samaan aikaan ei tuo turvetuotannon ympäristöystävällisyys ole vielä sillä tasolla missä se pitäisi olla. Itseäni mietityttää eniten se, että turvetuotannossa pistetään hetkessä lihoiksi luonnosta jotakin sellaista, joka on siellä kasvanut useita satoja tai tuhansia vuosia. Tilannehan on esimerkiksi metsien käytön osalta erilainen: normaali talousmetsä kuitenkin palaa ennalleen muutamassa kymmenessä vuodessa.