Adressi Vantaan erityisluokkakeskittymien purkamista vastaan

#25: - Re: Tosiasiaa nimimerkille "vanhemmat tukemaan koulun työtä".

Mistä ihmeen "dumppauslaitoksesta" täällä puhutaan? Samanlaista työtä tehdään lähikoulujen luokkamuotoisissa pienryhmissä... Lasten kohtaamiseen ja luottamuksen saavuttamiseen ei tarvita erityisluokkakeskittymiä - tulkaapa te seuraamaan kasvatustyötä niihin lähikouluihin, joissa on pienryhmäluokkia. Minusta samanlaista osaamista, mitä esimerkiksi Veromäen koulussa on tarvitaan kaikkiin Vantaan kouluihin!!!

#26: - Re: Re: Tosiasiaa nimimerkille "vanhemmat tukemaan koulun työtä".

Mutta miksi ihmeessä se osaaminen on otettava pois Veromäen koululta, sitä tässä ihmetellään? Ja millä aikataululla. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Pakkalan ja Veromäen perinteet ja osaaminen on vuosikymmenten kehityksen tulos....aivan päätöntä kuvitella, että taikaiskusta pystyttäisiin samaaan, yksittäisillä erityisopettajilla yksittäisissä kouluissa...aikaa se vie ja kantapään kautta menee vasta moni asia oikein...

- Miten taataan, että resurssit kohdennetaan erityistä tukea tarvitsevan oppilaan hyväksi, kun koulu (rehtori) saa itse päättää miten resurssit jaetaan?
- Kun esim. Vantaalla on väestömäärän takia paljon samantyyppisiä erityisoppilaita (esim. vaikeasti dysfaattisia) miksi ei säilytetä jo olemassa olevia hyviä tukimuotoja, kun siihen on mahdollisuus.
- Muutos on liian nopea ja laaja toimiakseen.
- Miten koulun pitkäjänteinen toiminta voi sujua, kun jokaisena vuonna tukimuodot järjestetään uudelleen?
- Onko muutos muutoksen takia aina järkevää? Miksi toimivia rakenteita pitää purkaa? Esim. Veromäkihän voisi jatkaa koko kuntaa palvelevana esim. yksisarjaisena kouluna niille oppilaille, joille lähikoulun erityinenkään tuki ei ole sopivaa tai riittävää.
- Mitä tarkoitetaan koulun kiinteillä erityisryhmillä? Onko kysymyksessä kiinteä erityisryhmä, jos tilannetta muutettaan vuosittain - tai jopa useamminkin? Työnhakijan ja -tekijän on vaikea sitoutua näin epäselvään ja lyhytkestoiseen työnkuvaan.


- Suuri muutos ollaan ajamassa väkisin läpi. Olisi järkevää ensin pilotoida integrointia ja inkluusiota enemmän, arvioida kokeilun tuloksia ja vasta sitten kokeilla tällaisia laajempia uudistuksia.
- Tulevilla aluepäälliköllä on entistä suuremmat oppilasalueet. Kuinka hän tuntee alueensa koulujen arjen. Tällainen hallintouudistus voi vain lisätä byrokratiaa ja päätöksentekoporras tekee päätöksiä, jotka ovat aina kauempana käytännöstä. Eivätkö lisääntyvään byrokratiaan kuluvat rahat ole opetuksesta pois?
- Koulun rehtoreilla on kovin erilainen tausta (esim. koulutus, kokemus, asenteet). Koska rehtori pitkälle tekee päätöksiä oman koulunsa osalta, toteutuuko oppilaiden oikeusturva, kun päätöksenteosta tulee subjektiivista. Kokemuksemme mukaan kaikilla rehtoreilla ei ole riittävää osaamista, tietoa ja kokemusta erityisopetuksesta.
- Päätöksenteossa pitää nyt ja jatkossa ottaa enemmän huomioon käytännön opetustyötä tekevien mielipiteet (esim. luokanopettajat, erityisopettajat, aineopettajat)


- Suuri osa erityisen tuen tarvitsijoista tarvitsee JATKUVAA ja KOKONAISVALTAISTA tukea (esim. asperger, dysfasia, tunne-elämän häiriöt). Siihen ei riitä vain muutama tunti viikossa. Missä on silloin oppilaan oikeusturva riittävään tukeen?
- Lähikoulu ei ratkaise kaikkia ongelmia. Pakotetaanko esim. kiusatuksi joutunut lapsi toimimaan koko ajan ympäristössä, jossa häntä kiusataan. Tälläkään hetkellä ei tukitoimia lähikouluissa ole riittävästi ja avun tarvitsijoita tulee jatkossa lisää. Toimenpide-ehdotuksen tarjoamat resurssit eivät riitä. Jo nykyisessäkin järjestelmässä yleisopetuksen ryhmän ovat liian suuria.
- Lähikoulujen luokissa on jo tällä hetkellä oppilaita, jotka pärjäävät jotenkuten. Nyt lähikouluihin siirtyy erityiskeskittymistä oppilaita, joiden vaikeudet ovat vielä suurempia. Tilanne on lähtökohtaisesti niin haastava, ettei kenellekään oppilaalle välttämättä pystytä järjestämään hänen tarvitsemaansa tukea.
- Jatkuvaa tukea tarvitsevan oppilaan pakkosiirtäminen ja kierrättäminen eri ryhmissä eivät koskaan ole oppilaan edun mukaisia.
- Lähikouluajatusta perustellaan sillä, että oppilas ei syrjäydy. Erityisluokkakeskittymien perusajatuksena on kuitenkin ollut nimenomaan se, että oppilas ei syrjäydy. Siitä on saatu hyvää palautetta esim. toisen asteen oppilaitoksista ja kuntouttavilta tahoilta.
- Tuleeko lähikoulun erityisluokista vain oman koulunsa ja lähialueensa silmätikkuja. Eikö se voi aiheuttaa kiusaamista? Suunnitelluilla erityisyhdysluokilla oppilasryhmä (ja opettaja) vaihtuu vuosittain, mikä tuo haasteita oppilaiden ryhmäytymiseen.
- Kuka vastaa oppilaiden turvallisuudesta esim. kemian ja teknisen työn tunneilla?
- Onko erityislapsella mahdollisuutta hakea opiskelemaan muuhun kuin lähikouluun toissijaisessa haussa niin kuin yleisopetuksen lapsella on tällä hetkellä?
- Vaarana on, että esim. lääkäreiden ja neurologien lausunnot ja suositukset sivuutetaan ja oppilas ei saakaan sitä tukea, jota hän tutkimusten mukaan tarvitsisi. Onko silloin kyseessä pedagoginen ratkaisu vai sittenkin vain säästöt?


- Lähialueen erityisryhmistä tulee sekalaista "sillisalaattia", kun ikähaitari on suuri ja oppilaiden diagnoosit hyvin erilaiset. Päteväkään opettaja ei voi hallita sellaista kokonaisuutta. Saavatko oppilaat oikeasti apua vaikeuksiinsa? Onko opettajan työnkuva tällöin houkutteleva?
- Kun opetusjärjestelyt ovat väliaikaisia, miten arki sujuu sitten kun henkilökunta sairastaa. Otetaanko esim. laaja-alaiselle erityisopettajalle sijaista?
- Muutoksiin tarjotaan patenttiratkaisuna esim. täydennyskoulutusta. Jos lähtökohtainen tilanne luokassa on jo mahdoton, ei silloin mikään vinkkikoulutus auta selviämään liian kuormittavasta arjesta. Samoin on myös ns. konsultatiivisen tuen osalta, joka sekin on vain väliaikaista tukea, eikä kuitenkaan tarjoa todellista tukea arkeen.
- Eräs opettajan tärkein työväline on oppilaantuntemus. Kun opetusjärjestelyistä tulee tilapäisiä ja oppilaan opetus hajautetaan, on vaarana, että kohta kukaan ei tunne oppilasta riittävästi ja ongelmat lisääntyvät entisestään.
- Vaikka muutos näyttäisi kohdistuvan erityisopetukseen, suunnitelmat vaikuttavat eniten yleisopetukseen. Luokanopettajien tehtävä muodostuu ylivoimaiseksi.
- Millä ajalla ja rahalla lisääntyvä yhteissuunnittelu, täydennyskoulutus ja siirtoneuvottelut tehdään ?


- Vanhemmille ja henkilökunnalle suunnatuissa tiedotustilaisuuksissa on annettu ymmärtää, että tämä toimenpide-ehdotus perustuu kevään 2011 koulujen antamiin Turpo-arviointeihin. Kyselyn perusteella ei silloin käynyt ilmi, että joku voisi käyttää tietoja hyväksi perustellakseen näinkin laajamittaisia muutoksia. Vastaavanlaisia kyselyitähän voi käyttää perusteluna aivan minkälaiselle tulkinnalle tahansa. Onko virastossa tehty aineistosta oma tulkinta? Nyt, kun suunnitelmat ovat konkretisoituneet, voivat koulut oikeasti kommentoida ja antaa rakentavaa palautetta.
- Jos erityiskeskittymiä puretaan, katoaa samalla myös se pitkäjänteinen kokemus ja historia, joka niillä on tietynlaisten oppilaiden saattamisesta toisen asteen oppilaitoksiin. Samoin silloin sivuutetaan ja vähätellään sitä yhteisöllisyyden tukea, jonka erityiskeskittymät mahdollistavat sekä oppilaille että henkilökunnalle. Kokemuksemme mukaan vertaistuki on erityisoppilaille erittäin tärkeää. Kun vertaisyhteisön tuki puuttuu, ei se tee Vantaasta houkuttelevaa työantajaa.
- Jos kyseessä on vain valtakunnallisen linjan noudattaminen, kuten vanhemmille ja henkilökunnille on informoitu, pitääkö asiasta informoida ja uutisoida niin näyttävästi ja Vantaa erityisesti esille nostaen ? Vai onko sittenkin kyseessä myös se, että muutama päättäjä, joka haluaa saada oman kädenjälkensä Vantaan kouluhistoriaan.
- Ns. Veromäen koulun "Kopteri"-ryhmää ei ole listattu säilytettävien luokkien listalle. Hoitavat tahot pitävät tarpeellisena Kopterin olemassaoloa ja sitä pidetäänkin samankaltaisena ryhmänä Honkapuiston kanssa.
- Vantaan "häpeäpilkku" on ollut epäpätevien erityisopettajien suuri määrä. Jos erityisluokanopettajien määrä vähenee, on epäpäteviä prosentuaalisesti vähemmän mutta varsinaisen työn hoitavia henkilöitä on vähemmän.
- Erityisoppilaiden ammatinvalinnanohjaus vaatii hyvin henkilökohtaista ohjausta. Kuka huolehtii näiden nuorten oppilaanohjauksesta sekä jälkiseurannasta ja -ohjauksesta ?
- Muutos on liian nopea ja liian laaja. Aluellisia erityisryhmiä tulee harkita.
- Miksi muutos pitää tehdä kesken lapsen koulupolun?
- Leimaako uusi malli leimaa erityisoppilaita entistä enemmän.

Erittäin hyvin sanottu!

#29: -  

 Asiat eivät ole todellakaan yksiselitteisiä. Tarvitaan integraatiota, mutta myös erityiskoluja ja erityisopetuksen keskittymiä, joissa on laajaa osaamisen ja kokemuksen tuomaa osaamista.

 

Toivotaan, että jostakin löytyisi järjen valoa.

"Meillä Vantaalla ei ole erityislapsia. Meillä on lapsia, joilla on erilaisia tuen tarpeita. Esimerkiksi tarve saada erityistä tukea."

Luulin ensin että tämä oli parodiaa. Harmillista kuulla tällaista huminaa ihmisten suusta, byrokraatit erikseen. Voi kunpa tästä asiasta päättävät nyt ottaisivat järjen käteen, pilotoitaisiin, otettaisiin edes hetki harkinta-aikaa ja kuunneltaisiin laajasti asiantuntijoita.

Tässä pitäisi ajatella sitä kestävää tapaa, millä ajattelua ja toimintaa ylipäänsä kehitetään: vaihdetaan toimimattomat osat, mutta ei romuteta koko alusta vain jonkin päähänpiston vuoksi. Ihminen, luonto, mikään ei kestä tällaisia päähänpistoja. Nyt kokeillaan pienillä lapsilla, ja pelkään, että jälkipyykki on sellainen, ettei edes osata vielä ajatella.

Vieras 26. Eikös se ollut uudistuksen puoltaja, joka esitti, että vanhemmat, jotka vastustavat uudistusta eivät ole valmiita tukemaan lapsensa koulun käyntiä ja siksi haluavat lapsensa käyvän erityiskoulua lähikoulun sijaan?
Haluaisin vielä huomauttaa, että monella erityiskoulun oppilaalla on jo takana koulupolkua lähikoulussa epäonnistuneine pienryhmäkokeiluineen JA SIKSI HEIDÄT ONKIN SIIRRETTY ERITYISKOULUIHIN!
Ja tälläkin hetkellä tiedän monia lapsia, jotka joutuvat sinnittelemään lähikoulun pienryhmissä, kun tarvitsisivat vielä enemmän tukea vaikeuksissaan. Sitä tukea ei tule riittämään niille joilla on suuria vaikeuksia. Jo siksi, että on hoppu ja rahat loppu...
Vartissahan se oli sanottuna: Siirtymä sujui USEIMMITEN hyvin. Tämähän kertoo kaiken ja vielä koulutoimenjohtajan omalla suulla: Osa lapsista TODELLAKIN tarvitsee enemmän tukea kuin mitä lähikoulun pienryhmätkään pystyvät antamaan...

En tiedä mikä on perustelu erityisluokkien siirtoon / lakkauttamiseen. Osa erityisoppilaista tarvitsee onnistuvan uuden alun koulupolullaan silloin, kun lähikoulussa tukitoimista huolimatta tulee toistuvia epäonnistumisia ja pettymyksiä. Kuntatasoiset erityisopetusyksiköt ovat palvelleet erityisoppilaiden tarpeita kaikkialla Suomessa ja niiden tarjoaman vaihtoehdon kautta olemme saaneet tarjota hyvän alun puhtaalta pöydältä jo kymmenille oppilasikäluokille. En ymmärrä, mihin nämä osaamiskeskuksissa olevat opettajat ja erityisesti oppilaat sijoitetaan niin, että saavat vastaavan startin sitä tarvitessaan. Juuri tätä vaihtoehtoa pelkäsin ja otin asian esillekin jo perusopetuslakimutoksen valmistelun yhteydessä. Silloin kukaan päättäjistä ei rohjennut ennakoida tämänsuuntaisten muutosten tuloa koulumaailmaan. Suurta huolestuneisuutta moisesta tuntien
Antti Komulainen
erityisopettaja / erityiskoulun rehtori evp
Entinen luottamusmies ja OAJ:n valtuutettu

#4: - Re: .

Eli sinua ei haittaa että luokassa jossa on 25+ oppilasta muutama erityisoppilas ja luvatut resurssit (mitä ei muuten löytynyt kouluihin normi luokille silloinkaan kun Veromäen koulusta löytyi paikkoja) lopen uupunut opettaja jolta vie kaikki voimat tulla toimeen tämän kaiken taakan kantaminen ja vaatimukset täyttä kaikki mahdolliset kaavakkeet normit erityislasten kohdalla. Se kaikki on pois sinun lapsesi opetuksesta!

Olen myös kahden erityiluokalla olevan lapsen äiti ja tiedän että tavallisesa koulussa, meillä siis oli kyseessä Leppäkorven koulu ei ymmärrys riittänyt ei opettajan, rehtorin tai kuukuasittain vaihtuvien tukiopetusta antavien kohdalla. Koulussa joustiin palavereissa, moitittavina joka kuukausi vähintään 2 kertaa. Koulumenestys oli ihan nollissa lapsella ja vanhempanakin paikka selvä. Sen jälkeen kun saatiin Veromäestä paikka on numerot nousseet 8,9,10 niitä ei nähty silloin edellisessä koulussa missä kysttiin aamusta iltaan , mikä sua vaivaa? Minun lapset saivat mahdollisuuden mutta olen vaan niin surullinen sen puolesta että seuraavilla ei tätä mahdollisuutta ole, ette vaan voi ymmärtää mitä tämä tekee lapsen itsetunnolle.

koulutus on tärkeää kaikille ja siihen on jokaisella oikeus

Musiikkiluokat, liikuntaluokat, Kansainvälinen koulu..... Miksi kaikki eivät kuitenkaan käy koskaan samaa koulua? Miksi kunta kuitenkin tukee eriarvoistavaa ja kallistakin toimintaa? Laitetaan kaikki samalle viivalle, jos halutaan olla hölmöjä !

#37: Jupa - Integraatio KAIKILLE.............

juuri näin. Vain Suomessa esim. kansainvälinen koulu on ilmaista!!

 

Onkohan niin, että viraston vastuuhenkilöt välttelevät tehtyjä kannanottoja ja tavallisten ihmisten näkemyksiä ? Mitä ilmeisimmin esittelijät eivät anna kunnon tietoa ja vaihtoehtoja omille itsepintaisille näkemyksilleen.

Kalon ja kumppaneiden kyky olla kasvotusten tavallisen vantaalaisen kanssa on arvoitus. Lautakuntaan mennään selittämään asioita kuin kaikki olisivat heidän ahtaiden näkemystensä takana. - Tämä on sitä suomalaista demokratiaa (=diktatuuria), jolla asioita viedään eteenpäin. Ei hyvä.

Näköjään on niin, että virka tuo samalla kaikkitietävävyyden ja ehdottoman oikeassaolemisen pätevyyden....

 

Vantaan Sanomissa Kalo kertoo ihmisten ymmärtäneen väärin uudistuksen. Kukahan tässä on oikein ymmärtänyt ja kuka ei...
Näinkin voi asioita vesittää..

Lapseni opiskeli koko peruskoulu ikänsä erityisluokalla normaalikoulussa. Olisimme kyllä halunneet hänet erityiskouluun.
Jo silloin oli käytäntö, että koulun erityisopettajat ovat koulun muita oppilaita varten, ei erityisoppilaita. heille kuulemma riittise, että he ovat erityisluokalla. pelkään, että esitetyssä uudessa mallissa kävisi myös näin, koska tarvitsevia on tosi paljon.
Erityisluokan opettajaksi kelpasi ala-asteella, jolloin opetus on kaikkein hedelmällisempää ja tahdään pohjaa tulevaisuutta varten, YLIOPPILAS useaksi vuodeksi. Sen jälkeen tuli muodollisesti pätevä opettaja, jolla oli itsellä niin paha ADHD ja muut neurologiset ongelmat, ettei hän saanut luokkaa toimimaan.
Nyt lapseni kaikesta tästä huolimatta luja hermoisena kaverina opiskelee kokiksi erityiskoulussa.

Hei kaikki,

olen laatinut seuraavan tekstin, jossa pohdin hieman tulevaa erityisluokkien purkua. Toivoisin, että ehtisitte kommentoida tätä jotenkin (konkreettisia ehdotuksia). Olen lähettämässä tekstin jonkin päivän sisällä opetuslautakunnan jäsenille.

T. Vesa Haapala (Vantaa)

”Vantaa säilyttää peruskoulun erityisluokat, mutta siirtää ne lähikouluihin.” Tutustuin tähän lehdissäkin esiintyneeseen lauseeseen syyskuussa, kun istuin vaimoni kanssa erityisoppilaiden vanhemmille suunnatussa tiedotustilaisuudessa Vantaan Veromäessä, joka on yksi erityisopetusta tarjoavista kouluista. Asiaa esitellyt perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi sorvanneensa muutosta kesälomistaan tinkien. Esittelyn edetessä toivoin yhä hartaammin, että hän olisi lomaillut joukkoineen kuten me tavalliset kuolevaiset.

Kalo tähdensi, ettei kyse ole säästöistä. Kyseessä on pedagoginen hanke, jolla vastataan nyky-yhteiskunnan haasteisiin entistä paremmin. Aina kun kuulen sanan paremmin, tiedän, että syyt ovat taloudellisia ja poliittisia. Koulutukseen käytettävät varat eivät lisäänny. Vantaalla on yhä kasvava joukko erityistukea tarvitsevia oppilaita. Palvelut on tuotettava entistä tehokkaammin. Ehkä ei ole syytä vähätellä pedagogistakaan ulottuvuutta: byrokraatit ovat saaneet kuningasidean tampattuaan vuosikaudet heitä varten järjestetyissä koulutustilaisuuksissa.
Tilaisuudessa Kalo esitti pelastavansa lapset lähikouluihin. Tähän saakka heitä on raahattu pitkin Vantaata. Vastassa oli kriittisten kysymysten tulva. Kalo vastasi haasteeseen kylmän rauhallisesti, eikä ihme onhan hän vetänyt pitkään koulutustilaisuuksia sarjassa ”Yhtenäisen perusopetuksen kehittäminen kunnassa ja koulussa”, luentojen kohderyhmänä opetustoimen pedagoginen johto, rehtorit ja opettajat, kokoontumispaikkoina Sokos Hotelsit ja Holiday Innit, vain 290 euroa/2pv ja 174 euroa/pv. Jumppasaliin kokoontuneet vanhemmat saivat vastaansa esityksen, jossa tilastot, läheisyys, samanarvoisuus ja mahdollisuus löivät kättä. Tosiasiaksi paljastui silti, että kolmessa vuodessa Vantaan reilusta kahdestasadasta erityisluokasta on jäljellä noin neljäkymmentä. Varsinaisen erityisavun piiriin jäävät kaikkein vaikeimmat tapaukset.

Pari viikkoa myöhemmin kuuntelin vanhempainillassa koulun johdon ja erityisopettajien kohteliaita, mutta voimakkaita puheenvuoroja. He pyysivät järjestäytymään vanhempainyhdistyksenä ja laatimaan lausuntoja, osallistumaan hanketta vastustavaan adressiin sekä pyytämään arvioita psykologeilta ja psykiatreilta. Parasta vaikuttamista olisivat yhteydenotot opetuslautakuntaan.
Miksi koulun henkilökunta lähetti tällaisen signaalin, vaikka perusopetuksen johto kehittää hiki päässä lasten etua? Siksi, että joustavat opetusjärjestelyt ja resurssien kohdentaminen tarkoittavat käytännössä sitä, että kaikki kärsivät. Harkiten rakennetut pienryhmät ja vuosien aikana synnytetyt verkostot puretaan. Asioita aletaan ratkoa asuinpaikkojen sanelemin ehdoin.
Perusopetuksen eliitin suurin silmänkääntötemppu on laskelma, jossa koulut saavat erityisopettajan kahdeksaakymmentä oppilasta kohden, kun nykyisin kouluissa on yksi erityisopettaja kahtasataaviittäkymmentä oppilasta kohden. Tämä tilastollinen väistöliike huonontaa erityisopetusta tarvitsevien lasten tilannetta siten, että he kilpailevat muiden oppilaiden kanssa erityistuen mahdollisuudesta. Erityistuki ei kohdennu sitä kipeimmin tarvitseville oppilaille. Tähän saakka heille on tarjottu apua siksi, että heidän on katsottu tarvitsevan sitä. Jokaisen erityisoppilaspaikan jalustana ovat asiantuntijoiden tutkimukset sekä lasten kanssa työskennelleiden opetuksen ja esiopetuksen ammattilaisten havainnot.

Kun erityisopettajat ja kouluavustajat jaetaan lähikouluihin, on niissäkin mahdollista opiskella pienryhmissä, väitti Kalo. Suunnitelma rakentuu ilmaisuille voivat, on mahdollista ja tarvittaessa. Kuka takaa, että opettajat ja avustajat siirtyvät lähikouluihin tarvittavassa ajassa, jos ylipäätään siirtyvät? Ehkä pienryhmiä ja opetuksen tukimuotoja perustetaan, jos rehtorit katsovat sen tarpeelliseksi. Mutta miten taataan, että koulut täyttävät erityisopettajien paikat ja että pienryhmät saadaan suunniteltua siten, että ne todella tukevat oppimista nykyistä vastaavalla tasolla? Kuinka opettajat jaksavat ja selviävät, kun luokissa on hyvin erilaisista ongelmista kärsiviä lapsia sekoittamassa opetusta? Mahdollinen erityisluokka, joka on osa lähikoulua, kokoaa eri ongelmista kärsiviä, jopa eri-ikäisiä oppilaita. Tällainen paikallinen erityisluokka luo erittäin suuren negatiivisen leimautumisen vaaran – ”vammaiset” ja ”häirikköporukan” tuntee jokainen, joka on käynyt koulua.

Mielenkiintoista on, että musiikkia, kieliä tai muita erikoisaloja opiskelevat lapset voivat entiseen tapaan valita koulunsa. He eivät menetä mahdollisuuksiaan. Oppilaille, joiden haasteena on selviytyminen, ei ole vaihtoehtoja. Tiedotustilaisuutta vetänyt Kalo korosti, että erityisoppilaidenkin on sopeuduttava yhteiskuntaan. Vantaalla siis kokeillaan sopeutumista lapsilla, jotka kärsivät eriasteisista sosiaalisista, neurologisista, psykologisista ja psykiatrisista ongelmista. Täällä tahdotaan tutustua käytännössä siihen, millainen lenkki he ovat talouden, tulosten ja uuden tasa-arvon määrittämässä yhteiskunnassa ja millaista selviytymisen eetosta he perheineen toteuttavat. Kiitos, Ilkka Kalo, että autat meitä vanhempia heräämään viimein todellisuuteen! Olemme vakuuttuneita, että juuri erityislapset perheineen ovat kohderyhmä, jolla on syytä tutkia sosiaalisista haasteista selviytymisen lainalaisuuksia.
En voi peitellä ironiaa, mutta päätelmäni ovat linjassa sen retoriikan kanssa, jolla Kalo torpedoi vanhempien esittämät, sosiaalisiin ja emotionaalisiin kipukohtiin paneutuvat kysymykset. Vantaan perusopetuksen johtoportaalle tasa-arvo merkitsee sitä, että kaikki asetetaan samalle viivalle yksilöllisistä ominaisuuksista huolimatta. Erityislasten ongelmat ovat kognitiivisia kauneusvirheitä, ja ne voidaan ratkaista suurissa ja heterogeenisissa opetusryhmissä asianmukaisin opetusjärjestelyin.

Tosiasiassa ihmisten toisistaan poikkeavat kognitiiviset kyvyt eivät muodosta yhteiskunnallista haastetta, sillä kyse on yksilöiden välisistä luonnollisista eroista. Varsinaisia dilemmoja ovat kyvyttömyys sisäistää tai soveltaa sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä sekä vakavat keskittymisen ongelmat neurologisine taustoineen – juuri nämä seikat tekevät monista oppilaista, esimerkiksi omasta pojastani, erityisoppilaita, joiden oppimisympäristöön ja opetusmetodeihin on tähän saakka katsottu tarpeelliseksi kiinnittää huomiota. Onneksi Vantaalla ongelmat ovat ohi. On tuo siunattu lähikoulujen tasa-arvoistava ja yhteisöllinen ilmapiiri.

Hyppy, johon nykyisten opetusjärjestelyjen purku toteutuessaan erityislapset pakottaa, vertautuu haasteiltaan tilanteeseen, jossa aikuinen siirretään uransa kriittisessä vaiheessa työympäristöön, jota hän ei tunne ja jonka sääntöjä ja käytäntöjä hän ei pysty itsestään riippumattomista syistä seuraamaan. Kuitenkin tätä henkilöä koskevat tavanomaiset suoriutumistavoitteet, ja hän on jatkuvan vertaisarvioinnin kohteena. Työnohjauksellisena tukena hänet sijoitetaan ajoittain toisten alisuorittajien joukkoon. Mahdollisuutta rakentavampaan työympäristöön ei ole. Jokainen ymmärtää, millaisia vaikeuksia tilanne aiheuttaa opettajille ja vanhemmille, tärkeimmistä eli oppilaista puhumattakaan.

Erityisoppilaat voivat kehittyä ja selvitä yhteiskunnassa. Heidän mahdollisuutensa ovat hyvät, kun he saavat tarvitsemansa tuen turvallisessa ympäristössä. Niitä tarjoavat koti, ohjatut harrasteet ja koulut, joilla on osaaminen ja resurssit erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten auttamiseen. Erityisopetuksen lippulaivat, kuten Vantaan Veromäki, ovat antaneet tästä erinomaisen näytön.

Pyydänkin kaikkia mukaan tämän järjettömän hankkeen pysäyttämiseen. Sen kaatuminen voi koitua myös nykyisen johtoportaan eduksi: heidän ei tarvitse olla ruma alaluku suomalaisen kouluelämän historiassa.

#43: - Osallistu opetuslautakunnalle lähtevään mietelmään

Kirjoituksesi oli todella hyvä. Varsinkin kirjoittamasi esimerkki tilanteesta, jossa aikuinen siirretään toiseen työympäristöön, oli erinomainen.

Ehdotuksia:
- Voisit ehkä korostaa vielä enemmän sitä, että erityisopettajista ainakin osa tulee suurella todennäköisyydellä valumaan kehyskuntiin.
- Vaikka itselleni kielenkäyttösi oli selkeää, niin voisit yrittää muuttaa osaa sanoista kansanomaisemmiksi, jotta yksikään opetuslautakunnan jäsenistä ei jää miettimään joidenkin sanojen merkityksiä.
- Jos pystyt yhteenvetämään luentojen kokonaishintoja, niin se saattaisi olla hyvä, mutta luentohintojen mainitsemisessa voi olla heijastusvaikutuksena myös kolikon ikävämpi kääntöpuoli
- Myös uudistuksen aiheuttamat syrjäytymisen todennäköisyyden huomattava kasvaminen ja siitä koituvat kustannukset saattaisi olla hyvä mainita

Nämä tuli nyt tällä erää mieleen. Todella hyvä, että olet aktiivinen.

#44: - Re: Osallistu opetuslautakunnalle lähtevään mietelmään 

 Mielestäni Vieras 42 kirjoitti ihan täyttä asiaa. Vieras 43 toivoi kuitenkin enemmän kansanomaista ilmaisua. Itse toivoisinkin kuitenkin myös kansanomaisempaa tulkintaa seuraaville 43: n. esittämiin asioihin:

1) Mitä tarkoitat ns. luentojen hintojen julkaisemiseen liittyvillä "kolikon kääntöpuolilla" Eikö avoimuus ole ihan hyvä asia ? 

2) Mitä tarkoitat opetuslautakunnalle lähetettävällä mietelmällä (otsikko). Kuka lähettää? Minkä mietelmän? Kenen nimissä?

Nämä tuli tällä kertaa mieleen. Hyvä että olette (42 ja 43) aktiivisia...

Teen ilman muuta nämä korjaukset! Toivotaan, että asia saisi tulta alle. Voisin kyllä hyvin luovuttaa tämän allekirjoitettavaksi jollekin vanhempainyhdistyksellekin, jos sillä olisi enemmän vaikutusta.

Itse olen siis vain yhden Veromäen koulun erityisoppilaan vanhempi.

Vesa Haapala

Ajattelin tänään lähetää jutun sähköpostilla, että lautakunta ehtisi tutustua siihen.

Mutta voisin myös antaa tämän esim. Veromäen vanhempainyhdistyksen käyttöön.

Vesa

#47: - Vielä 

 Laita ihmeessä myös Vantaan Sanomiin..

#43: - Osallistu opetuslautakunnalle lähtevään mietelmään 

 

Kirjoitat todella hyvin ja on erittäin hienoa, kun löytyy lisää aktiivisia vanhempia!

On oikein hyvä, että laitat viestiä opetuslautakunnalle. Olen itsekin ollut yhteydessä heihin ja on ollut valitettavaa huomata, että osa heistä tuntee tämän asian vielä aivan liian heikosti. Ainakin tästä toisesta näkövinkkelistä…

Terhi Airas / Veromäen koulun vanhempainyhdistys / terhi.airas(at)hotmail.fi

#43: - Osallistu opetuslautakunnalle lähtevään mietelmään 

 Vantaan Sanomien lisäksi kannattaa lähettää myös muihin lehtiin (Hesari, Metro, Vartti, Ilta-Sanomat, Ilta-lehti)