Valtion retkeilyalueiden metsien hakkuut on lopetettava

Olen kulkenut jo 35 vuotta Hossassa ja nähnyt sen muutoksen. On tullut paljon hyvää (palvelurakenteet) mutta tällä pienellä on pilattu paljon. Hakkuista saatu kantorahatulo on aivan merkityksetön Metsähallituksen kannalta näistä tehdyistä ja aiotuista hakkuista verrattuna siihen matkailuyrittäjien tuloon. Ja vasta viime vuosina on matkailuyrittäjätkin hakeneet sen tähän päivään istuvan profiilin, siis tuovat elämyksiä ja Hossan kauneuden monien nähtäväksi. Etenkin Ranskasta on ollut paljon matkailijoita. Palveluiden tuottajat vievät matkailijat pienissä ryhmissä luontoon mikä ei häiritse meitä muita kulkijoita.
Hossa on saanut erityisesti huomiota viimeaikoina (Vuoden rekeilykohde)
Siis miksi pienin ja taloudellisesti vähäisin toimin pilataan Hossan valtavan suurta tulevaisuudenarvoa?

#50: - Metsähallitus tekee tulosta päätehakkuilla,mutta onko se moraalisesti ja ympäristövastuullisesti oikein tulisi sitä Metsähallituksen tulostavoitteesta päättävien tahojen tarkemmin miettiä.Muutaman vuoden kuluttua nämä tukkimetsät käyvät vähiin ja MH-n on haettava tulosta ensiharvennuksita nykyistä enemmän.Sitten kun nämä arvometsälöt ja retkeilyalueet on hakattu,niin mihin pohjata MH-ssa virkistys-luontopalvelun mahdollisuuksia tehdä tulosta.Entä vastuu luonnonmonimuotoisuuden säilymisestä.Ei kai MH-ssa kuvitella näiden nuorten rääseikköjen palvelevan retkeilyalueina ja säilyttävän luonnonmonimuotoisuuden.Nyt olisi viisaita Mh-n tulostavoitetta reilusti laskea ja säästää loput ikimetsät ja retkeilyalueet hakkuilta.Eikö MH-n tulostavoitteesta päättäville mene kaaliin se asia,että tulostavottetta on laskettava.Metsähallituksen metsätaloustoiminnan päätavoite pitää olla nuorissa metsissä.Saadaan sitä muutama vuosi tulosta ikimetsiä ja retkeilyalueita hakkaamalla,mutta mitä sen jälkeen on seurauksena.Mistä sitten tehdään MH-ssa tulosta.

#53: -

Se Hossa-kuva on suurin piirtein tästä:

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Kuva+on+t%C3%A4lt%C3%A4+entiselt%C3%A4+polulta&srs=EPSG%3A3067&y=7258146&x=604417&lang=fi

Teijon kuvat ovat siis jostain päin Teijon retkeilyaluetta. Teijohan sijaitsee Salossa. Katso tarkemmin www.retkikartta.fi ja pohdi itse, mistä risteyksestä on Miilunummelle 2,2 km.

Retkikartta.fi:stä voit tarkastella myös Hossan reittejä. Sinisin maalimerkein merkitty patikkareitti, kuten kuvasta näkyy, kulkee aiotun hakkuualueen halki.

#11: - No hyvät hyssykät

Vaelsinpa kerran 1965 . En vaella enää

Olin hankkinut joukon peruskarttoja keskisuomalaisen asuinpaikkakuntani alueelta, joka on sekä yksityisten, yhtiöiden ja valtion omistamaa. Kunnassa oli keskustan ulkopuolella vielä lähes erämaan rauha. Talousmetsiäkin hoitivat oikeat metsurit. Kerran toteutin karttoja katsellessa mieleen juolahtaneen ajatuksen vaeltaa läpi yhden peruskartan kuvaileman kauniin, koskemattoman maiseman halki

Retkestä tuli pettymys. Patikointireitti vei pitkin harvennettuja männiköitä, kaadettuja kuusikoita ja ojitettuja suolampareita. Kartta oli vanhentunut muutamassa vuodessa. Pääosin valtion maista koostuva eräalue oli metsätaloudellisin perustein raivattu niin sanotusti tuottavaan käyttöön. Miten hakkuut retkeilyä häiritsevät? Minun metsä- ja retkiviettini siihen paikkaan sammui ikuisiksi ajoiksi.

Ymmärsin, että suuri osa yksityisistä, yhtiöiden ja meidän yhteisesti omistamistamme valtion maista on vääjäämättä talouskäytössä lähinnä puuteollisuuden tarpeita tyydyttämässä. Omistajansa eläimellisestä ahneustasosta sitten riippuu kuinka voimakasta tehokäsittelyä yksipuolinen hyötykäyttö vaatii.

Ymmärsin että ainoa vaihtoehto löytää luonnollisia erämaamaisemia oli yrittää säästää sellaisia. Siis alueita, jotka eivät olisi teollisuuden raaka-ainevarastoja. Lähes ihmisen rauhaan jättämiä. Mitä nyt muutaman raapaisun jättää metsävietin tai vaellusvietin vallassa läpikulkeva hiljaisuuden etsijä, luonnonystävä, rippileiriläinen, metsästäjä, partiolainen, lintubongari, pontikankeittäjä, salakaataja, retkeilijä, luontoturisti, taiteilija, valokuvaaja, runonlausuja, jne. Siis hoitamattomia, siis Luonnon ”hoidossa” , rauhaan jätettyjä, mutta ei kokonaan unohdettuja.