Vastustamme Valviran aikeita puuttua kilpirauhasongelmien hoitoon

#320: Potilas - Kommentti

"Kuten Välimäkikin sanoo, liittyy korkea rT3-pitoisuus esimerkiksi vaikeisiin yleissairauksiin. Tällöin korkean rT3-tason pitäisi olla lääkärille JOHTOLANKA siitä, ettei potilaalla ole kaikki kunnossa. Potilaita, joilla on korkea rT3-pitoisuus pitäisi TUTKIA ja HOITAA muilla keinoin, että saadaan mahdollisesti kytevä sairaus tai muu ongelma asianmukaiseen hoitoon. Valitettavan usein koko asia kuitenkin ohitetaan pelkkänä humpuukina ja potilas lähetetään kotiin ilman mitään tutkimuksia tai toimenpiteitä.

Olen sitä mieltä, että rT3-tason taustalla olevat sairaudet ja muut tekijät tulisi hoitaa. Mielestäni myös T3-monoterapia on yleisesti ottaen puolivillainen ratkaisu koko ongelmaan, mutta todellisuudessa meillä potilailla on aika vähän vaihtoehtoja, jos haluamme kyetä esimerkiksi elättämään itsemme ja perheemme.

Tämä on ongelma, joka endokrinologien pitäisi ratkaista. MIKSI joillakin potilailla on korkeat rT3-tasot ja paljon oireita ja miten heitä kuuluisi hoitaa. RT3-hormonin lakaisu maton ei ole ratkaisu. Keskustelu asiasta ei tule loppumaan, ennen kuin nämä asiat huomioidaan.

Endokrinologien ja Kilpirauhasliiton on turha yrittää torpata lääkäreiden toimet potilaiden auttamiseksi, jos itse eivät ole valmiita tekemään asian eteen yhtään mitään."

Allekirjoitan tämän näkemyksen täysin! Vaihtoehtoja kaipaan minäkin. Odotin kovasti, että Välimäellä olisi ollut Akuutin haastattelussa esittää myös vaihtoehtoinen toimintatapa tilanteeseen, jossa korkea rT3 käytännössä invalidisoi potilaan. Kun T3-lääkitys kerran on niin hengenvaarallinen, eikä sitä hänen mukaansa pidä käyttää. Onko ainoa virallisesti hyväksytty vaihtoehto jäädä vuosikausiksi toiminta- ja työkyvyttömänä sängyn pohjalle makaamaan, yhteiskunnan elätiksi, ja keräillä siinä vuosien varrella lisää johdannaissairauksia yhteiskunnan kustannettavaksi?

Miksi rT3-tutkimusta ei voisi käyttää yhtenä laboratoriotutkimuksena kroonisten sairauksien seulontaan, varsinkin silloin, kun peruslabrat näyttävät normaalia ja potilas oireilee silti kilpirauhasmaisesti? Jos taustalta löytyy joku krooninen sairaus, sen hoitaminen voisi riittää purkamaan tilanteen, mutta tällainen vaihtoehto ei tunnu kiinnostavan ketään. Helpompi ja nopeampi diagnoosi on luulosairaus ja hoidoksi korkeintaan mielialalääkkeet. Ja missäpä rT3:a edes selvitettäisiin kohtuullisin kustannuksin, kun sen tutkiminen on lopetettu vuosia sitten, koska tutkimus on katsottu tarpeettomaksi ja kysyntää ei ole ollut riittävästi. Jos lääkärikoulutuksessa asiasta ei puhuta mitään, ja endokrinologian oppikirjassakin rT3 mainitaan vain tutkimuksena, jolla "ei ole merkitystä käytännön kliinisessä työssä", mitä muuta voi odottaa.

Kurja juttu, potilaiden kannalta, että tästä sopasta on tullut arvovalta- ja kunniakysymys, josta ei näytä olevan joillekin tahoille kunniallista ulospääsyä. Sitä ei vain voi selväjärkinen kansalainen hyväksyä, että jotkut yhteiskunnan varoilla korkeasti koulutetut, hyväpalkkaiset lääkärit tuntuvat tekevän kaikkensa estääkseen potilaita saamasta apua, kun heidän perustehtävänsä pitäisi olla kansalaisten terveyden edistäminen koko yhteiskunnan hyväksi.