Jumalan ja profeetta Muhammedin pilkasta on islamissa kuolemanrangaistus, (samoin käsittääkseni islamin uskosta luopumisesta).

Arvostella saa ja pitääkin, sekä uskontoja että niiden käytäntöjä, jotka ovat ihmisten luomia, mutta pilkkaamisessa on paljon omahyväisyyttä (siinäkin). Omahyväisyys ja toisten pilkkaaminen eivät johda yhteisön hyvään. Haluammeko yhteiskunnan, jossa vapaasti saa pilkata toisia perustelematta ja jossa jokainen saa pelätä milloin itseä pilkataan, vai suvaisen yhteiskunnan, jossa arvostetaan toisen vakaumusta?

Kristittynä minua pelottaa se tyyli, millä varsinkin luterilaiseen kirkkoon on jo joitakin vuosia julkisuudessa suhtauduttu: niin monessa yhteydessä kirkosta ja kristillisestä uskosta puhutaan väheksyvästi, ja nähdään vain vanhat pahat teot. Unohdetaan esim. se, että länsimaissa, joissa kristinusko on vaikuttanut vuosisatoja, ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat täysin eri tasolla kuin muualla. Pitääkö tosissaan ruveta pelkäämään, kun mediassa suvaitaan niin paljon halveksivaa ja kielteistä suhtautumista juuri kristinuskoon, mielestäni puheet ja suhtautuminen ovat lähellä vihapuhetta, kristinuskoako ei tarvitsekaan suvaita?