Elävänä syntynyt abortoitu sikiö on pelastettava!

Moni on täällä maalaillut kauhukuvia vammaisuudesta. Vammaisuutta on todella monenlaista. Suosittelen tutustumaan yhteen vammaiseen ihmiseen, niin tämä fobia voi muuttua. Vaikkapa toimia vammaisen avustajana jonkin aikaa. Kuten jo aiemmin totesin, ihminen on aina enemmän kuin hänen sairautensa ja vammansa. Poikani on ennen kaikkea oma persoonansa ja perheemme jäsen. Vammaisuus ei ole hänen tärkein ja keskeisin ominaisuutensa. Täällä jotkut näkevät vammaisuuden surmaamisperusteeksi. Näistä fobioista voi päästä myös eroon.
Tunnen kolme lasta, joiden kohdalla lääkärit suosittelivat aborttia, mutta kristityt vanhemmat eivät siihen suostuneet, ja syntynyt lapsi on ollut joko terve tai lähes kokonaan terve. Tunnen myös henkilön, joka olisi saanut terveen lapsen, mutta halusi varmistaa asian lapsivesipunktiolla. Lapsi, joka jäi ainoaksi, kuoli punktion aiheuttamaan komplikaatioon. Tiedän myös kaksi tapausta, joissa downin syndrooma on selvinnyt vasta syntymän jälkeen, vaikka seulontatutkimukset on tehty. Mikään ei ole varmaa paitsi epävarmuus.
Lääkärit voivat helposti suositella aborttia. Heille vastaanotolla oleva pariskunta on yksi tuhansista. Jos abortoidaan vahingossa terve vauva, ei sillä kai ole merkitystä, kun sitä tapahtuu muutenkin joka päivä. Parempi vaan etteivät vanhemmat tule syyttämään lääkäriä siitä, että saivat vammaisen lapsen. Lapsen vanhemmille tilanne on toinen. Se voi olla ainoa lapsi, jonka he koskaan kykenevät saamaan.