Minipossujen merkintä

Minipossut ovat valloittaneet nopeasti asemaansa kotieläiminä ja Suomessa niitä pidetään lemmikki- ja seuraeläiminä. 

Evira ei erota minipossua tuotantoeläimestä ja tällä hetkellä viranomaisten näkemyksen mukaan minipossun ainoa käypä tunnistusmerkintä on eläimeen kiinnitetty korvamerkki, jonka me lajin harrastajat koemme epämiellyttävänä ja ikävänä, käytännössäkin huonona.

Toivomme säädöksiin korjausta siltä osin, että minipossujen tunnistusmerkinnäksi vaadittaisiin mikrosiru korvamerkin sijaan.

 

Suomen Minipossuyhdistys ry pitää Suomessa asuvista minipossuista virallista rekisteriä, jonne kirjataan mm. sukutietojen lisäksi kasvattaja tilatunnuksineen, sekä possun omistaja. Kasvattajat siruttavat porsaat ennen luovutusta ja siru säilyy eläimessä sen eliniän.

 

Koemme mikrosirun korvamerkkiä paremmaksi tunnistusmerkinnäksi ja me allekirjoittaneet toivomme viranomaiskannan muuttuvan lemmikkisikojen osalta tältä osalta, tässä muutamia perusteluita:

 

1. Possut asuvat nykyään yhä useammin asuinrakennuksissa ja ulkoilevat joko vapaasti kotipihalla, tarhassa tai valjaissa lenkillä: korvamerkki jää herkästi kiinni esim. verkkoaitaan jolloin korva repeää ja merkki irtoaa korvasta aiheuttaen eläimelle turhaa kipua ja stressiä. Uteliaina eläiminä possut työntävät päänsä pieniinkin paikkoihin kärsällä tutkiessaan, joten vaara merkin tarttumisesta johonkin, on ilmeinen. 

 

2. Sioilla on tapana purra toisiaan korvasta, varsinkin laumaan tulleita uusia jäseniä, merkin kiinnittäminen pieneen korvalehteen on hankalaa/mahdotonta jos molemmat korvat ovat revenneet. Mikään ei estä possua repimästä puremalla toisen korvamerkkiä irti.

 

3. Minipossulla on muutamia eroja muihin sikarotuihin verrattuna, niiden korvat ovat pienet ja suipot, rusto on reunassa ja näin ollen merkki tulisi kiinnittää korvan kärkeen, joka on epäkäytännöllistä ja mahdollisesti eläimelle haittaa aiheuttavaa.

 

4. Jos possu karkaa, on oikea omistaja nopeampi löytää jos sillä on siru niskassa,lukulaite löytyy nykyään yhä useammalta eläinlääkäriltä sekä kuntien löytöeläimistä vastaavilta. Korvamerkillinen possu joutuu odottelemaan mahdollisesti löytöpaikassa melko pitkään ennen kuin saadaan ensin selville kasvattaja, sen jälkeen omistaja. Jos omistajia on ollut useampi, voi possun palautus omistajalle kestää hyvinkin pitkään. 

 

5. Korvamerkki helpottaa petosta ja laitonta maahantuontia: korvamerkki on helppo irroittaa possun korvasta ja siirtää merkin tiedot uuteen merkkiin, jonka jälkeen sen voi kiinnittää toiseen possuun. Korvamerkeissä ei ole mitään yksilöintitietoja, kuka tahansa voi vaikka vieraillessaan toisen tilalla katsoa eläinten korvamerkistä tilan merkintätunnuksen, tilata uuden merkin mistä vain tai käydä maatalouskaupasta sen ostamassa ja merkitä toisen tunnuksella merkin ja kiinnittää vaikka laittomasti maahantuodun possun korvaan. 

 

6. Meillä alkaa ikävä kyllä olemaan myös jalostukseen kelpaamattomia, sairaita sekä käytöshäiriöisiä minipossuja joista halutaan luopua. Omistajan on helppo pyyhkäistä korvamerkityn possun suku- ja terveyshistoria sillä että joku ilmoittaa sikarekisterin ylläpitäjälle että on hankkinut minipossun, jonka korvamerkistä ei saa selvää/korvamerkki on kadonnut. Tämä possu merkitään rekisteriin ilmoittajan tunnuksella eikä sen kasvattajasta tai edellisistä omistajista jää mitään virallisia tietoja, jonka jälkeen possu on helpompi myydä eteenpäin.

 

Minipossujen kasvatus ja jalostus on saanut Suomessa uudet raamit ja kasvattajat ovatkin ihan syystä huolissaan hyvien geenien säilymisestä, sekä possujen parissa esiintyvästä ”pentutehtailusta”; minipossun porsas kuitenkin maksaa n. 500 euroa. Pakollinen yksilöintimerkintä mikrosirulla toimisi myös osaltaan hankaloittamassa porsaiden tehtailua toistuvasti samoilla yhdistelmillä tai perinnöllisiä sairauksia periyttävillä yksilöillä.

 

Toivomme säädöksiin korjausta siltä osin, että minipossujen tunnistusmerkinnäksi vaadittaisiin mikrosiru korvamerkin sijaan.

 

 (c) Hanna Itkonen & Anu Kreivilä

Kuva: Anu Kreivilä

 

.