Rakennusalan byrokratiaa purettava

Rakennusalaa ohjaa neljä turhan raskasta lakia/asetusta:

KÄÄNTEINEN ARVONLISÄVERO. Jos sekä tilaaja että urakoitsija tarjoavat rakennuspalveluita ja laskutetaan rakennuspalvelua, alv tulee käänteisenä eli tilaaja hoitaa sen tilityksen verottajalle. Rakennuspalvelun määritelmä on kuitenkin usein epämääräinen. Esim. autosta betonin kippaaminen on osa kuljetuspalvelua, mutta sen pumppaaminen on rakennuspalvelua. Sähkölieden asennus on rakennuspalvelua, mutta jääkaapin asennus ei ole. Älytöntä kikkailua. Sanktioita voi seurata, jos "väärä osapuoli" tilittää alvit - vaikka verottaja olisikin saanut viimeistä senttiä myöten sille kuuluvat rahat.

TILAAJAVASTUULAKI. Tilaajan on etukäteen selvitettävä, että urakoitsija on hoitanut lakisääteiset velvollisuutensa. Näitä ovat mm. verojen ja vakuutusten maksaminen. Jos hommat eivät ole kunnossa, urakoitsijan palveluita ei saa käyttää. Rehellinenkin urakoitsija voi ajautua väliaikaisesti maksuvaikeuksiin, jos asiakkaat eivät maksa laskujaan ajallaan tai jos rakennusalan suurkonserni on vaatinut aliurakoitsijoiltaan maksuehdoksi 90 päivää netto. Verottaja uhkaa tilaajaa 50.000 euron sanktioilla, jos käyttää "epäilyttävän" urakoitsijan palveluita. Yhteistyö raukeaa nopeasti tällaisissa tilanteissa ja silloin urakoitsijan väliaikaiset maksuvaikeudet muuttuvatkin pysyviksi.

VERONUMEROREKISTERI. Verottaja jakaa jokaisen verokortin mukana veronumeron. Miksi tämä pitää ilmoittaa erikseen verottajan veronumerorekisteriin? Rekisteriin kuuluminen on helppo tarkastaa, mutta sinne ilmoittaminen on jo tehty vähän vaikeammaksi. Ja jos joku työmies rekisteristä puuttuu, syydetään sanktioita jälleen urakoitsijan niskaan.

UUSI ILMOITUSMENETTELY 1.7.2014 ALKAEN. Tämä on näistä neljästä typerin keksintö. Jos urakka on yli 15.000 euron arvoinen, sekä tilaajan että urakoitsijan on ilmoitettava kuukausittain verottajalle a) työmaalla olleiden työntekijöiden ja aliurakoitsijoiden nimet, b) lähetetyt myyntilaskut ja c) saadut ostolaskut. Ilmoitus on tehtävä sähköisesti ja tietyssä formaatissa, jotta verottaja voi automaattisesti vertailla eri osapuolilta saatuja tietoja. Jos oleellisia heittoja tulee tai jos joku ilmoitus jää väliin, verottaja kohdistaa heti valvontaiskunsa sinne. Ja sanktioita sataa. Tämä hässäkkä koskee myös yksityishenkilöiden ja taloyhtiöiden tilaamia remontteja.

 

MITÄ TÄSTÄ KAIKESTA SEURAA?

- Pienet yritykset joko a) nyhtävät lisäresursseja omistajan selkänahasta, b) lopettavat toimintansa vapaaehtoisesti tai c) ajautuvat konkurssiin.

- Keskisuuret yritykset nostavat hinnoitteluaan kattaakseen tähän liittyvät järjestelmähankinnat ja/tai henkilöstölisäykset. Hintojen nousun myötä kilpailukyky ja kannattavuus alenee - mikä sitten aikanaan näkyy mm. YT-neuvotteluina.

- Suuret rakennusyhtiöt ovat julkisia pörssiyhtiöitä, joiden tekemisiä seurataan muutenkin hyvin tarkkaan. Niinpä niissä on tehtävä merkittäviä panostuksia, jotta byrokratiasta selvittäisiin kunnialla. Näissä yhtiöissä voidaan kuitenkin nostaa hintatasoa reippaasti, koska jättimäisten hankkeiden toteuttajiksi ei ole tungosta.

- Hintataso on siis nousussa. Mitä suurempia lukuja hintalapuissa on, sitä varmemmin tilaaja ei haluakaan toteuttaa suunniteltuja hankkeita. Tällainen kehitys ei ainakaan nopeuta Suomen talouskasvua.

- Samaan aikaan pimeä työvoima keksii uusia ideoita, kuinka pyörittää harmaata taloutta.

- Summa summarum: taistelu harmaan talouden kitkemiseksi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt käytetään satanen siihen, että saadaan verottajalle kuuluva euro talteen. Samalla konkurssien ym. takia verotulot toisaalla pienenevät, joten se löytyväkään euro ei ole nettoeuro.

 

ME ALLEKIRJOITTANEET VAADIMME MONIMUTKAISEN LAINSÄÄDÄNNÖN PURKUA NIIN, ETTÄ YRITTÄMINEN JA TYÖNTEKO OLISI MAHDOLLISTA JA KANNATTAVAA KAIKENKOKOISISSA RAKENNUSALAN YRITYKSISSÄ.

 

Jos tähän adressiin kertyy vähintään 5.000 allekirjoitusta vuoden 2014 loppuun mennessä, se toimitetaan kaikille eduskuntapuolueille vuoden 2015 alkupuolella.