Tutkintapyyntö Kilpailuvirastolle SKL ry:n toiminnasta

Tutkintapyyntö Kilpailuvirastolle Suomen Kennelliitto ry:n määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä

Me allekirjoittaneet pyydämme Kilpailuvirastoa tutkimaan, käyttääkö Suomen Kennelliitto ry väärin määräävää markkina-asemaansa.

Perusteluina pyynnölle esitämme seuraavaa:

Monopoliasema

Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry on aatteellinen yksityisoikeudellinen yhdistys. Se on ainoa järjestö, joka rekisteröi Suomessa puhdasrotuisia koiria. Yhdistykseen kuuluu yli 140 000 henkilöjäsentä, yli sata rotujärjestöä ja yli 1800 muuta koira-alan yhdistysjäsentä. Koiraharrastus on Suomen väestömäärään suhteutettuna maailman suurinta. Vuosittain rekisteröidään yli 50 000 koiranpentua ja maahan tuodaan joitakin tuhansia tuontikoiria. Suurimmissa koiranäyttelyissä on yli 7000 koiraa.

Kennelliiton nettisivujen (www.kennelliitto.fi) mukaan Suomessa on noin 18 000 rekisteröityä kennelnimeä, mutta aktiivisia kasvattajia heistä on korkeintaan puolet. Heistä osa on elinkeinonharjoittajia ja osa harrastajakasvattajia. Yli sata vuotta vanha FCI, yksi kansainvälisistä koirajärjestöistä, johon myös Suomen Kennelliitto ry kuuluu, katsoo edelleen, että sen jäsenmaassa voi olla vain yksi kenneljärjestö. Tämä FCI:n vaatimus on selkeästi EU-jäsenmaiden osalta EU:n perustamissopimuksen ja EU:n kilpailulainsäädännön vastainen (sopimus EU:n toiminnasta artiklat 101 ja 102). Valtaosa EU-jäsenmaista ja monet kolmannet maat ovat FCI:n jäsenmaita. Suomen Kennelliitto on ilmoittanut, ettei FCI:n sääntöjen mukaan maahamme voitaisi edes perustaa toista kansallista koirajärjestöä.

Suomen Kennelliitto hallitsee nyt yksin koko koirankasvatuselinkeinoa Suomessa. Suomen Kennelliitto määrää, millä ehdoilla koiria saa Suomessa kasvattaa ja rekisteröidä. Määräykset perustuvat Kennelliiton satoihin erilaisiin sääntöihin ja ohjeisiin, jotka pääasiallisesti Kennelliiton hallitus on päättänyt. Sääntöjä ja ohjeita laaditaan ja muutetaan jatkuvasti. Koirien rekisteröinti niiden synnyinmaassa on tällä hetkellä ainoa keino, jolla koirankasvattaja voi olla mukana kansainvälisessä koiraharrastuksessa, kuin myös koirien kansallisilla ja kansainvälisillä osto- ja myyntimarkkinoilla.

Elinkeinovapaus ja koiran oikeudellinen status

Suomen perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Koirien pitoa, hoitoa ja jalostusta säätelee eläinsuojelulaki ja -asetus sekä valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta. Koirankasvatus on laillinen elinkeino, jota valvovat Aluehallintoviranomaiset (eläinsuojelulaki 24-26 ja 36 §).

Koira on juridisesti irtain esine kautta maailman, Saksaa lukuun ottamatta (siellä se on määritelty ei-esineeksi ilman tarkempaa definiointia). Koiran esine-status on ollut pohjana omistusoikeuden, käyttöoikeuden, eläinsuojeluvalvonnan, poliisilakiin perustuvan omistajan vastuun valvonnan (vahingonkorvaus) ja omistusoikeuden siirtojen osalta jne. Lainsäädäntö on näiltä osin meillä selkeä.

Tuotannon tai markkinoiden rajoittaminen kuluttajien vahingoksi

Suomen Kennelliitto ry, joka perustaa toimintansa yhdistyslakiin ja siitä tehtyyn Kennelliiton omaan yhdistys autonomia -tulkintaansa, aiheuttaa nyt vakavia ongelmia koirankasvattajille ja –omistajille. Suomessa koiran jalostus- eli käyttöoikeuteen vaikuttavat sadat erilaiset säännöt ja rajoitukset, jotka ovat muissa EU-jäsenmaissa lievemmät tai näitä rajoittavia sääntöjä ei ole siellä lainkaan. Suomen Kennelliiton hallitus poisti toukokuussa 2011 yksipuolisella päätöksellä jalostusoikeuden yli 700 coton de tulear –rotuiselta koiralta soveltaen takautuvasti yli 8 vuotta taaksepäin 1.1.2011 voimaan saattamaansa ohjetta. Näiden koirien omistajat eivät voi käyttää koiraansa jalostukseen, koska Kennelliitto ei rekisteröi niiden pentuja ilman omistajan maksamaa kallista DNA-tutkimusta. DNA-tutkimuspakko kohdistuu myös koiran sukutaulussa oleviin koiriin, joten tutkimuksen hinta muodostuu kohtuuttomaksi. Kennelliitto julkaisi näiden yli 700 koiran nimen (”mustan listan”) nettisivuillaan, eikä ole suostunut toimittamaan otetta hallituksen pöytäkirjasta edes koiranomistajalle verukkeella, ettei koiranomistaja ole Kennelliiton käsityksen mukaan asianosainen. Kenelläkään ei näin ollen ole ollut mahdollisuutta riitauttaa asiaa käräjäoikeudessa.

Suomalainen kasvattaja ostaessaan toisesta EU-jäsenmaasta rekisteröidyn rotukoiran ei voi koskaan olla varma siitä, että tämä koira on Suomen Kennelliitto ry:n sääntöjen ja ohjeiden mukaan jalostukseen sopiva, vaikka sama koira on jalostukseen sopiva sen synnyinmaassa tai muissa EU-jäsenvaltioissa. Tätä pidämme yllä mainittujen artiklojen 101 ja 102 vastaisena. Tästä asiasta on analoginen ratkaisu hevosjalostuksen puolelta. EU-tuomioistuinratkaisun (C-206/05) pohjalta Suomen Hippos ry poisti hevosjalostuksen rajoituksia siten, että ne eivät enää muodosta kilpailun esteitä hevosjalostuksessa ja -kaupassa. Vaikka näissä tapauksissa ratkaisu perustuu hevosdirektiiviin, se on säädetty EU:n perustamissopimuksen ja kilpailulainsäädännön perusteella. Vastaavaa ”koiradirektiiviä” ei ole olemassa, vaan sovellettavaksi tulevat koirien osalta kansallinen kilpailulainsäädäntö ja EU:n perustamissopimus.

Muiden kohtuuttomien koirakauppaan liittyvien ehtojen määrääminen

Suomen Kennelliiton jalostusrajoitukset ovat ulottuneet jopa koiran yhteenlaskettuun jälkeläismäärään sen koko elinikä huomioiden. Eräissä roduissa koiran jälkeläismäärä on rajoitettu jopa alle 10 jälkeläiseen. Saman koirarodun jälkeläismäärää ei muissa jäsenvaltioissa rajoiteta lainkaan. Tämä asettaa suomalaiset koirankasvattajat aivan eriarvoiseen asemaan muiden EU-jäsenmaiden koirankasvattajien kanssa. Koirien tuonti on taloudellisesti suuri uhraus, eivätkä sitä helpota Kennelliiton asettamat kohtuuttomat jälkeläisrajoitukset. Koirien tuonti on kuitenkin täysin välttämätöntä jalostuksellisista syistä.

Kennelliiton motiivi erilaisten rangaistusten ja mielivaltaisten rajoittavien sääntöjen kehittämiseen on ollut teoreettinen halu parantaa koirien terveyttä. Kuitenkaan ei ole olemassa minkäänlaista tieteellistä tai käytännöllistä näyttöä siitä, että yhdistyksen asettamilla rajoituksilla olisi ollut positiivista vaikutusta suomalaisten koirien terveyteen, vaikka erilaisia terveystutkimuksia on tehty jo yli 40 v ajan. Jokaisen koirankasvattajan on noudatettava eläinsuojelulain 8 §:ä, joka säätää eläinjalostuksesta. Kasvattajat ovat jo kymmenien vuosien ajan tutkituttaneet koiransa monien sairauksien varalta vapaaehtoisesti. Nyt kasvattajan on pakko tutkia koiransa lukuisien tautien varalta jopa toistuvasti (eräiden silmäsairauksien varalta vuosittain), mikä nostaa kasvatuskustannuksia kohtuuttomasti ja asettaa eri puolilla maata olevat kasvattajat eriarvoiseen asemaan (tiettyihin sairauksiin erikoistuneita Kennelliiton hyväksymiä eläinlääkäreitä on vain Etelä-Suomessa). Moderni eläinlääketiede antaa mahdollisuuden jopa kalliisiin geenitutkimuksiin, joiden avulla selvitetään yksittäisen koiran perimässään kantamien sairauksien määrää. Kennelliitto on viime aikoina lisännyt vaatimuksiaan myös näiden geenitutkimusten tekemisessä. Muissa EU-jäsenmaissa ei vastaavanlaista tutkimusvaatimuspakettia ole.

Sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen

Kennelliitto on laatinut ns. kasvattajasitoumuksen, joka on kennelnimen saamisen ja sen säilyttämisen ehtona oleva pakkosopimus kasvattajan ja Kennelliiton välillä. Kasvattajasitoumus sisältää vaatimuksia mm siitä, että kasvattajan on koiria myydessään käytettävä Kennelliiton laatimaa kauppasopimuslomaketta (sen ehdot poikkeavat kauppalain määräyksistä), annettava Kennelliiton valtuuttaman kennelneuvojan tulla tarkastamaan koirankasvattajan kotiin koirien hoitoa (kotirauhan rikkominen ja laiton eläinsuojelutarkastus) ja sitoumuksen noudattaa Kennelliiton kaikkia sääntöjä, määräyksiä ja ohjeita. Sitoumuksen allekirjoittamisen jälkeen Kennelliitto muuttaa jatkuvasti määräyksiään ja ohjeitaan yksipuolisesti ja näin sitoumuksen allekirjoittanut kasvattaja joutuu toteuttamaan myös nämä muutokset. Kyseessä on määräävässä markkina-asemassa olevan yhdistyksen laatima sitoumus, jonka se on pakottanut heikommassa asemassa olevan yksittäisen jäsenen allekirjoittamaan, jotta tämä henkilö on voinut koirankasvattajaksi ryhtyessään saada kennelnimen.

Hintasyrjintä

Kennelnimi, joka maksaa tällä hetkellä 200 €, on kasvattajan ”tavaramerkki”, joka on jokaisen kasvattajan rekisteröimän koiran nimessä. Kennelnimen saannin ehtona on kasvattajasitoumuksen allekirjoitus ja kennelnimen säilyttämisen ehtona on kennelnimisäännön mukaan kennelnimen saantiedellytysten ylläpitäminen. Tällä ”rengasratkaisulla” Kennelliitto on saanut monet allekirjoittamaan sopimuksen, jota käräjäoikeus on tulkinnut tavallisena sopimuksena, tuntematta Kennelliiton sääntökiemuroita. Kasvattajasitoumuksen allekirjoittaminen on sidottu myös koiranpentujen rekisteröintimaksun suuruuteen. Kasvattaja, joka ei säännöistä huolimatta ole allekirjoittanut kasvattajasitoumusta, maksaa jokaisen pennun rekisteröintimaksussa 30 €:n suuruisen ”sakkomaksun”. Kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneelle kasvattajalle pennun rekisteröintimaksu on 38 € ja sitoumuksen allekirjoittamatta jättäneelle 68 €.

Puuttuva oikeusturva

Kennelliiton sisällä ei ole Urheilun oikeusturvalautakunnan tyyppistä valituselintä, vaan yksittäinen kasvattaja on kurinpidon kouriin joutuessaan joutunut oikeusturvaa saadakseen nostamaan käräjäoikeudessa kanteen Kennelliittoa vastaan. Tuomioistuinkäsittelyn kalleus on asettanut varakkaan yhdistyksen ja yksittäisen jäsenen hyvin erilaiseen asemaan. Tässä suhteessa Suomen Kennelliiton jäsenet ovat huomattavasti huonommassa asemassa kuin urheiluseuroihin kuuluvat urheilijat tai hevosharrastajat, koska kummallakin organisaatiolla on erillinen puolueeton valituselin (Suomen Hippos ry:llä ravituomioistuin).

Erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla

Kennelliiton kurinpitolautakunta on viimeisten kahden vuoden aikana kieltänyt kymmeniltä harrastajilta/elinkeinonharjoittajilta määräaikaisesti tai eliniäksi koirien rekisteröinnin ja/tai näyttely- ja kilpailutoiminnan. Perusteena on käytetty pääosin kasvattajasitoumusta. Kurinpitopäätökset ovat perustuneet esimerkiksi siihen, että kasvattaja on tehnyt suullisia sopimuksia toisten koiranomistajien kanssa, jättänyt käyttämättä Kennelliiton kauppasopimuslomaketta tai tehnyt kurinpitolautakunnan mukaan kohtuuttomia kauppasopimuksia. Koiramme-lehti (numero 9/2011 s. 126) on julkaissut kurinpitolautakunnan päätöksiä, joissa mainitaan kasvattajan nimi, koiran myyntihinta ja päätös siitä, että kaupan ehdot ovat olleet kohtuuttomat. Sama kasvattaja on määrätty yli 1 ½ vuoden mittaiseen rekisteröintikieltoon. Tällä tavoin määräävässä markkina-asemassa oleva yhdistys on vaikuttanut itsestään täysin riippuvaisen heikommassa asemassa olevan koirankasvattajan markkinoihin. Sopimusten kohtuullistaminen on käsityksemme mukaan siviilioikeudellinen riita-asia, joka kuuluu oikeustoimilain piiriin käräjäoikeudessa ratkaistavaksi. Suomen Kennelliitolla tai sen kurinpitolautakunnalla ei ole minkäänlaista toimivaltaa kahden yksityishenkilön välisessä riita-asiassa. Kurinpitolautakunta on antanut rangaistuksen myös sellaiselle henkilölle, joka ei edes ole Suomen Kennelliiton jäsen (Koiramme-lehti no 9/2011 s. 127). Nämä ovat erinomaisia esimerkkejä Kennelliiton harjoittamasta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Kohtuuttoman korkea hinnoittelu

Suomen Kennelliitto ei tue taloudellisesti jäseniään millään tavoin (vertaa esim Hiihtoliiton valmennustuki jne). Se kerää varansa jäseniltään jäsenmaksuina, näyttelymaksuina, pentujen rekisteröintimaksuina, kennelnimimaksuina sekä koirien terveystutkimuksiin liittyvinä maksuina. Kennelliiton taloudellinen tulos on ollut jo useita vuosia yli 8 milj € voitollinen, vaikka yhdistyslain 5 §:n mukaan yhdistys saa harjoittaa vain sellaista elinkeinoa, joka sen säännöissä määrätään ja joka on taloudellisesti vähäarvoista. Kasvattajien käsitys on se, että Kennelliitto on määräävässä markkina-asemassa ollessaan ylihinnoitellut mm näyttelyilmoittautumismaksut, koirien rekisteröintimaksut ja terveystutkimuksiin liittyvät maksut ja näin saanut huomattavan taloudellisen voiton. Kasvattajilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, koska kilpailevaa kenneljärjestöä ei (vielä) Suomessa ole. Suomen Kennelliitto on ilmoittanut, ettei FCI:n sääntöjen mukaan sellaista voitaisi maahan edes perustaa.

Perustelemme pyyntöämme myös seuraavien lakien pohjalta: Kilpailulaki 2011/948 ja Laki kilpailurajoituksista 1992/480.