Pakilan siirtolapuutarhan lisärakentaminen on estettävä

#8: - Nykyisten puutarhureiden tonteistakin meinataan ottaa puolet pois!

Onneksi nyt on suunnitteilla pakkojako, joka toteutetaan jo ensi vuoden aikana.

#131: - Re: Re: Nykyisten puutarhureiden tonteistakin meinataan ottaa puolet pois!

Kyllä, metsään suunniteltu tie tekee mahdolliseksi Mäntypolun rinnetonttien pakkojaon. Mitään takeita jaon vapaaehtoisuudesta ei rakennusviraston mukaan voida antaa.

#135: Lähialueen asukas - Kenen adressi ja mistä lisätietoja?

Kiitos kommentistasi.
Lisäsin adressiin uuden tiedotteen "Adressin tausta ja linkit kaavasuunnitelmiin."

Kun tavalliset kansalaiset ryhtyvät puolustamaan asuin- tai elinympäristöään tai lähiluontoaan, on se puisto tai lähimetsikkö, vedetään heitä vastaan esiin nimby-kortti. Oman ympäristönsä puolesta toimivat ihmiset leimataan itsekkäiksi oman edun tavoittelijoiksi. Ja jos mikä niin itsekkääksi leimaaminenhan tehoaa tavalliseen suomalaiseen ihmiseen.
Kuitenkin juuri nimby-kortin käyttäjillä onkin usein omat itsekkäät intressinsä asiassa: rakennusoikeudet/raha, poliittinen pyrkyryys, rahan ja politiikan yhdistävissä hyväveli-verkostoissa tehdyt lehmänkaupat jne.

Pakilan kaava-asiassa voidaan kysyä mikä on itsekästä? Sekö, että me adressin allekirjoittaneet pyrimme suojaamaan luonnoltaan arvokkaan kaupunkimetsän, Lystimetsän, autotien rakentamiselta sinne? Että haluamme suojata siirtolapuutarhamiljöön, sodan jälkeisten viisaiden arkkitehtien suunnitteleman hienon kulttuurikokonaisuuden slummiuttavalta täyteen rakentamiselta? Että haluamme suojata viereisen Tuomarinkylän kartanon jo vuosisatoja viljelyksessä olleen ainutlaatuisen peltomaiseman?
Että haluamme suojata täydessä kokonaisuudessaan alueen, jolla tuhannet kaupunkilaiset ulkoilevat, nauttivat sen kauniista näkymistä ja hakevat virkistystä ja iloa luonnosta.

Vai olisiko itsekästä se, että Pohjois-Helsingin luonnonkaunis metsä- ja viljelymaisema näkyy joidenkin silmissä euroina?
Alusta alkaen on ollut nähtävissä, että Pakilan kaavasuunnitelmissa kyse on laajemman projektin alku. Pakilan ja Tuomarinkylän jälkeen vaarassa ovat Haltialan ja Paloheinän metsät ja pellot. Kaupungin maankäytön johtavat virkamiehet ovat ilmaisseet kaupungin rakennuspaineen suuntautuvan tänne.
Mitä sitten tehdään, kun nekin pellot ja metsät on rakennettu? Onko kaupunkimme sen jälkeen hyvä asua?

Olen itse liikkunut yli 50 vuoden ajan Helsingin keskuspuistossa Laaksosta etelässä Haltialaan pohjoisessa. Olen nähnyt kehityksen, kun aikoinaan leveästä metsävyöhykkeestä on tehty nykyinen kapea ranko.
Ja aina samalla menettelyllä: pieni pala sieltä ja pieni pala täältä. Eihän se nyt mitään merkitse! Älkää nyt olko itsekkäitä!

Epäilemättä nimby-kortti olisi ollut ahkerasti käytössä, jos se olisi silloin ollut keksitty.
No, kaikki kuluu käytössä. Ja mitä enemmän käytetään sitä nopeammin kuluu. Toivottavasti nimby-korttia odottaa nykyvauhdilla pikainen puhkikuluminen.

Työtoveri vinkkasi viikolla katsomaan ”Pakilan siirtopuutarhan lisärakentaminen on estettävä ”-nettiadressia. Halusin miettiä kannatanko adressia vai en. En todellakaan ollut varma mistä adressissa on kyse. Koin ehkä adressin otsikoinnin turhan jyrkäksi ja ehdottomaksi.
Paneuduin sitten adressin sisältöön ja selvittelin sen jälkeen koko asian taustaa aika perusteellisesti. Luin kaupunkisuunnitteluviraston nettisivuja. Selailin nettiadressin kommentteja puolesta ja vastaan. Katsoin myös Pakilan siirtolapuutarhayhdistyksen nettisivuja. Siellähän on mm. tämän yhdistyksen PAPU-lehden nettinumeroita luettavissa.
Tulin sitten johtopäätökseen, että tässä on kyseessä luonto- ja kulttuuriarvojen puolustaminen virkamies- ja poliitikkovaltaa vastaan. Nimbyilyä en asiassa näe. Päädyin lopputulokseen, että kannatan adressin näkökohtia ja allekirjoitin adressin.
Ajattelen näin, että jos kaavaillut suunnitelmat toteutuvat, sillä tuhotaan aivan turhaan Helsingissä niin vähäistä jäljellä olevaa metsäluontoa. Tietojeni mukaan tässä siirtolapuutarhan lähimetsässä pesii mm. kanahaukka ja palokärki. Se on myös kolmen harvinaisen lepakkolajin elinaluetta, jotka ovat EU-direktiivillä suojattuja.
Muuten: EU-direktiivi koskee aivan yhtä tiukasti lepakoita kuin vaikka liito-oravia. Ihmettelenkin kuka lyö päätänsä seinään? Virkamiehet vai poliitikot? Eikö tämä suunnitellun ajotien rakentaminen metsänreunaan jo kaadu tähän EU-direktiiviin?
Toinen asia on sitten siirtolapuutarhan laajentaminen Tuomarinkylän kartanon viljelymaisemaan.
Maisema on vanhempi kuin kartano. Se on vanhempi kuin Helsinki. Itse asiassa se on Suomen oloissa eräs vanhimmista kulttuurimaisemista. Tässä pitäisi päättäjillä olla historian tajua, näkemystä menneen ajan kulttuuriin, menneiden sukupolvien työn ja merkityksen arvostusta.
Juuri näille seuduille, Tuomarinkylän maisemiin, tänne silloiseen kirveen koskemattomaan korpeen tulivat ensimmäiset raivaaja-uudisasukkaat 1200-luvulla. Voimme aivan hyvin sanoa: ensimmäiset helsinkiläiset esi-isämme ja -äitimme. Tänne Vantaanjoen laaksoon turvallisen matkan päähän levottomasta rannikosta he raivasivat peltonsa.
Täältä Helsinki syntyi!
Nimi minkä he antoivat uudisasutuspitäjälleen oli Helsinge.
Kun Kustaa Vaasa kolmesataa vuotta myöhemmin vuonna 1550 perusti kaupungin Vantaanjoen alajuoksun koskelle sekin peri edelleen saman nimen Helsingfors (=Helsingen pitäjän koski).

Kuulen töissäni usein nuorison sanovan ”hei, vähän respektiä”,
Eikö meillä pitäisi olla sitä respektiä? Vai onko raha/politiikka niin suuri komentaja, että sen takia voidaan tehdä mitä tahansa? Eikö kaupunkimme asutuksen synnyn ja syntysijojen arvostaminen merkitse mitään? Kunnioitus ja arvostus mennyttä aikaa kohtaan? Itse haluaisin kertoa oppillailleni: "Tämä maisema on meille tärkeä. Me tulemme aina säilyttämään sen koska se on kaupunkimme kehto.”

#139: Pentti - "Hei, vähän respektiä."

Pentti, kommenttisi sai mökinmummon liikuttumaan. Kirjoitat todella hyvin ja sinulla on perspektiiviä arvioida tätä kulttuurihistoriallisesti. Tuota samaa olen itse yrittänyt sanoa eri foorumeilla, mutta yhdistyksessämme se ei ole päässyt kuuluviin. Voisitko harkita tämän loistavan tekstin lähettämistä kaupunkisuunnittelulautakuntaan (esim. sinulle läheisimmän puolueen edustajalle), missä asiasta päätetään tiistaina 20.10.? Tässä sähkpostiosoitteet: P__t_ksenteko/J_senet

Varsinkin muiden kuin Pakilan siirtolapuutarhureiden kommentit ovat arvokkaita, koska lisärakentamisen vastustaminen on leimattu silkaksi nimbyilyksi.

#140: Mökinmummo - Re: "Hei, vähän respektiä."

Teksti on vapaasti käytettävissä.

#143: marenki - kaiken vastustaminen ei kannata

Tämä Pakilan tilanne on hankala, koska täällä kaikki tärkeimmät asiat kaavasuunnitelmassa kytkeytyvät toisiinsa.

Vaikka ajateltaisiinkin, että Tuomarinkylän kartanon maisemaan Vanhalle Riihipellolle rakennettavat mökit eivät ole kovin merkittävä huononnus (nimim. marenki: ”Peltomaisemaa Suomessa riittää.”), niin näille mökeille tarvitaan kuitenkin tie.
Ja tielinjauksen alta on hakattava Lystikukkulan metsän reuna.
Uusi tie on sitten taas se seikka, joka tekee mahdolliseksi 16 palstan jakamisen.

Toisaalta palstojen jakoa, joka on noille mökkiläisille hirvittävä painajainen, ei voitasi tehdä, jos Lystikukkulan metsän ajotietä ei tehtäisi. Ja sitä puolestaan ei oikeasti tarvita, jos Vanhalle Riihipellolle ei rakennettaisi mökkejä.

-----

Kaupunkisuunnitteluvirastolle on tehty ehdotuksia ja käyty keskustelua kahdestakin muusta vaihtoehtoisesta tielinjauksesta, jotka säästäisivät metsän.
Suunnittelijan kanta oli selkeä: tie tarvitaan nimenomaan Lystikukkulan metsään, jotta 16 puutarhapalstaa voidaan jakaa.

Arvokasta kaupunkimetsää hakataan 300 metrin matkalta 4-5 metrin leveydeltä 16 uuden mökin takia.

#143: marenki - kaiken vastustaminen ei kannata

Tässä kampanjassa toivotetaan 60 uutta mökkiperhettä lämpimästi tervetulleiksi Klaukkalanpuistoon, joka on kiinni Pakilan siirtolapuutarhassa ja jonka puutarhurit mm. jakavat saunan kanssamme. 60 mökkiä on neljä kertaa enemmän kuin esim. Marjaniemi otti pari vuotta sitten, 15 uutta mökkiä. Tässä kampanjassa ei todellakaan vastusteta kaikkea.

Peltomaisemaa Suomessa riittää, mutta harva pelto on Helsingin ensimmäisten asukkaiden raivaama ja liittyy ainutlaatuiseen kartanomaisemaan suojellussa Vantaanjokilaaksossa. Maiseman kauneus on juuri sen avaruudessa, ja tämän kauneuden pilkkominen sattuu sieluun.

Pelto - ja metsäalue ovat elintärkeitä puutarhoilla ja ihmisille suurien väylien läheisyyden vuoksi!