Tampereen seurakuntien puolesta

Seurakuntien yhdistäminen olisi hallinnollinen kokeilu. Julkishallintoa on 1990 –luvulta alkaen pyritty tehostamaan yritysmaailmasta – lähinnä tuotantotaloudesta - opituin keinoin. Tuotantotaloudessa voidaan pääsääntönä pitää, että tuotannon keskittäminen tuo säästöjä, ellei raaka-ainetuotanto, markkina-alueet tai näiden väliset kuljetuskustannukset ja tullisäädökset muuta edellytä. Keskittämisen idea toimii vain harvoin julkishallinnossa, koska palveluorganisaation tuote, sen mittaaminen ja hinnoittelu on hankalaa – useimmiten mahdotonta. Valtion ja kunnallishallinnossa tulokset ovat olleet laihoja ja kiistanalaisia – useimmissa tapauksissa tulokset eivät ole vielä edes tutkitusti tiedossa. Yhdistämisjärjestelyiden takaisinmaksuaika venyy epätarkoituksenmukaisen pitkäksi. Muussa julkishallinnossa voidaan kuitenkin tehdä kokeiluja luottaen siihen, että veronmaksajat säilyvät tuloksista huolimatta – seurakunnissa ei. Siinä missä on toivottavaa, että maallikot jättävät kristinopilliset asiat papistolle, olisi myös suotavaa, että seurakuntien johtamisessa luovuttaisiin hallinnollisista kokeiluista, mitä Tuomiokapituli on nyt esittämässä. Itse en haluaisi olla tätä kokeilua rahoittamassa.