Jos ollaan todella loppuun asti sitä mieltä, että avioliitto on VAIN aikuisten välinen yksityisasia (ei yhteiskunnallinen, ei hengellinen), niin mitä seuraa, jos tällainen ultraliberalistinen näkemys viedään loppuun asti tinkimättä:

1) moniavioisuus tulisi samalla tavalla sallia, koska se ei koske muita osapuolia

2) ihmisen ja esineen (esim. katulamppu tai televisio) välinen avioliitto tulisi hyväksyä, koska se ei koske muita osapuolia

3) ihmisen ja haudatun vainajan välinen "henkinen avioliitto" tulisi hyväksyä koska se ei koske muita osapuolia

4) aikuisten välinen sukurutsakin tulisi hyväksyä, jos heiltä on poistettu hedelmöitymiskyky lopullisesti ja todistetusti lääketieteen avulla, koska sitten se ei koskisi muita

5) ... (vastaavia esimerkkejä, joita en edes tähän halua laittaa)

Perintöihin liittyvät asiat voitaisiin järjestää lainsäädännöllä, varmistaen näin, että perverssit avioliitot eivät koske muita osapuolia.

Haluammeko siis TODELLA, että avioliitto ja näin ollen homoliitto olisi VAIN kahden välinen yksityisasia, jolla ei ole yhteiskunnallisia eikä hengellisiä ulottuvuuksia?

Minä en halua. Kristillinen avioliitto miehen ja naisen välillä on varma valinta yhteiskunnan arvopohjan osaksi. Yhteiskunnan tulisi kannustaa ihmisiä terveeseen arvopohjaan. Maailma on aivan tarpeeksi sekaisin muutenkin, arvopohjaa ei tulisi hämmentää entisestään.

#19: anonyymi - Yhteiskunnan tulee tukea luonnonjärjestystä

No minusta nuo kaikki esimerkit voitaisiin sallia. Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen elää tavallaan ja turha muiden siihen puuttua.

#19: anonyymi - Yhteiskunnan tulee tukea luonnonjärjestystä

Adressissa ei ole kyse vain kahden välisestä yksityisasiasta. Huomaa ero avo- ja avioliiton välillä.