Siis sisäilmaongelmatko Suomen lastensuojelun ylikuormituksen ongelmana onkin? Ja miten ns. tavallinen ihminen tai muu kuin tekninen asiantuntija pystyy varmistamaan, että lapsen häiriökäyttäytymisen tai vanhempien alkoholi/huumeongelmien syynä onkin sisäilmaongelma?

Eiköhän niitä lastensuojeluilmoituksia tehdä ihan eri syistä kuin sisäilmaongelmista.

#3: -

Vanhemmille kerrotaan ja heidän tuskaansa pyritään lisäämään selittämällä, että Lastensuojelun mielipiteen mukaan vanhemmat pitävät lasta sairaanpana kuin tämä on. Sitten lastensuojelun (kaupungin) asianajaja tulee kertomaan, että nyt onkin kaksi vastakkaista mielipidettä lapsen sairaudesta. Toinen on niin sanotun viranomaislääkärin, joka papereita arvoiden tekee vakuutuslääkärimäisiä johtopäätöksiä perheestä ja lapsesta jota ei ole mahdollisesti koskaan edes tavannut.

Näin toimien tarkoitushakuisesti ja järjestelmällisesti kiistetään sisäilmaongelmat ja todelliset, ulkoiset syyt mitkä vaikuttavat lapsen hyvinvointiin jätetään ottamatta huomioon.

Muuan lapsien asiaan erikoistuneelta asiamieheltä kysyttiin, valehtelevatko virkamiehet? Vastaus kysymykseen oli yksiselitteinen KYLLÄ.

Miksi viranomaiset toimivat tällä tavoin? Säilyttääkseen asemansa organisaatiossa, työpaikkansa ja turvatakseen etenemismahdollisuutensa. Koulun tutkimista vaativa rehtori saa yhteisössään valittajan maineen.

Kunnat ja kaupungit ovat ajautuneet niin sanottuun luulevaisuuden tautiin, ettei rakennuksilla olisi terveysvaikutuksia. Kuvitellaan ja odotetaan, että kohta tulee joku, joka sanoo ettei tarvitse tehdä mitään. Kuvitellaan, että rakennusten ei tarvitse olla terveellisiä käyttäjilleen. Kuvitellaan että aivan tavallinen koulu Suomessa on tavanomainen homekoulu.

Entä, todetaanko viranomaissairaaloissa sisäilmasairauksia? Otetaan esimerkiksi yksi Suomen suurimmista. Kiinteistön tutkimustuloksista voidaan päätellä, että kosteusvaurioita on. Rakennuksessa kasvavista lajeista voidaan päätellä, että ne aiheuttavat käyttäjilleen mahdollista terveyshaittaa. Osa yhdisteistä on esimerkiksi maksatoksisia, joita sisäilmaan vapautuu.

Henkilökunnalla on oireita sekä poissaoloja. Todetaanko työperäistä sairautta kosteusvaurioista? Tai työperäistä altistumista kosteusvaurioille? Ei todeta, koska sairaanhoitopiiri joutuisi korvaamaan työntekijöilleen heidän sairastumisensa, uudelleen kouluttamisen, mahdollisesti ohjaamaan toiseen työpaikkaan. Voidaanko tuolloin asiakkaalla, esimerkiksi lapsella todeta ko. olosuhteissa sisäilmasta johtuvaa oireilua? Ei voida, koska edellä kuvattu jouduttaisiin korvaamaan myös työntekijöille.

Viimeistään siinä vaiheessa viranomaisten oma mitta täyttyy, kun heidän pitää omalla kustanuksellaan kouluttaa lapsensa. Kaikkien lapsia ei saada mahtumaan siihen samaan kouluun, jossa viranomaisten omat lapset ovat.

Kyse on arvovalinnoista. Yhteiskunta auttaa taloudellisesti diabeteksen tyypin 1 hoitoa Suomessa. Sen sijaan on päätetty korvata myös diabeteksen tyypin 2 korvattavuudestakin -vaikka patofysiologisia perusteita korvattavuuteen ei ole olemassa.

Vain tietoisuus viranomaisten toiminnasta voi johtaa muutokseen.

Entä maksaako Valtio homekoulujen korjauksesta? Ei maksa, jos kunta/kaupunki ei ole tehnyt mitään asian ennaltaehkäisyyn. Rakennuksista puuttuu esimerkiksi huolto- ja ylläpitosuunnitelma. Valtio maksaa sairauspoissaoloina niiden kuntien/kaupunkien välinpitämättömyydestä jotka eivät asioitaan hoida.

Mikään kunta tai maakunta ei saa toista maakuntaa enempää rahaa. On kuntalaisten yritteliäisyyden ja työn aikaansaannosta -jos syntyy ideoita, keksintöjä saada rahoitusta hyväksi havaitulle ideoille. Kuntien toimintatavat eivät tätä rahoitusta ansaitse.

Julkinen keskustelu on tarpeen. Se on tarpeen siksi, että vanhemmat eivät veisi lapsiaan sisäilmaongelmaisiin kouluihin / tiloihin. Oman lapsen sairastumista ei voida korvata mitenkään. Kuntien työntekijöillä on työterveydenhuolto ja mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin. Lapsille tällaista vakuutusta ei ole. Kunnat tietävät tämän. Korvausvelvollisuutta ei synny -koska syy-yhteyttä ei voida osoittaa. Pahiten saastuneet rakennukset puretaan ja syy-yhteyden osoittaminen käy mahdottomaksi.

Kunnat kiistävät ihmisten sairastumisen tiloissa. Aluehallintovirasto toteaa, ettei ole sairautta. Hallinto-oikeudet eivät tutki päätöksiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mukaisesti. Poliitikoille välitetään väärää tietoa rakennusten todellisesta kunnosta. Lääkäreille opetetaan väärää tietoa rakennusten terveysvaikutuksista.

Kuitenkaan asiassa ei ole kysymys biologiaa kummallisemmasta asiasta.

#3: - Apua saatava sisäilmasta sairastuneille lapsille

Olen ollut yli 10 lastensuojelu tapaamisessa ja niissä kaikissa tapauksissa on ollut sisäilmaongelmista sairastunut lapsi kohteena. Perheessä EI ole alkoholi ongelmaa eikä huume ongelmaa! Jos koulu ei halua tunnustaa koulun sisäilmaongelmia vaan kieltää ne ilman tutkimuksia, on perheellä ainoana keinona tehdä koulusta terveystarkastajalle tarkastuspyyntö kunnan kirjaamon kautta Terveysvalvontaan osoitettuna. Tätä pyyntöä ei tavallinen matti meikäläinen uskalla tehdä yksin. Ihmiset pelkää seuraamuksia. Mutta käytäntö on osoittanut, että koulun suhtautuminen jotenkin muuttuu jos mukana on terveystarkastaja.

Valitettavaa on kuntien harrastama sisäilmanäytteiden manipulointi. Ensin homeenpoisto aineilla desinfioidaan koulu ja sitten sanotaan, että näytteet ovat puhtaat. Joissakin kouluissa tämä toiminta on saanut kasvuun pahimman luokan myrkyntuottaja homeet esim Chaetomium homeen kasvua. Sitä yritetään hillitä kaasutuksilla aika ajoin. Kuinka suhtaudutaan lapseen joka ei tätä ympäristöä kestä vaan saa jatkuvia infektioita ja kuumeita päivittäin? Vanhempien on ratkaistava vaihtaako koulua(katkaistako lapsen sosiaaliset suhteet) vai antaako lapsen sairastua niin, että ei enää pysty normaaliin elämään. AINA HÄVIÄJÄNÄ ON LAPSI!

Tällaisissa tapauksissa koulu tekee lastensuojeluilmoituksen kun lapsi on liikaa pois koulusta! Onko järkee vai ei? Miksi koulu ei anna tukiopetusta? Miksi kotiin ei ilmoiteta tehtäviä? Ei ole koulukaverien asia huolehtia kaverista jatkuvasti viikoittain. Kyllä opetusvastuu on koululla ja kunnalla sairaankin lapsen osalta! Jos koulu ei voi kotiin opettaa voi lähetteen aina tehdä sairaalakouluun. Sieltä saa keinoja joilla lapsi saa oikeutensa opetukseen.