IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Pekka Hipille ystävällisesti:

Tyrmäsit kirjoitukseni ja kommenttini siitä, että Suomen turvevarat ovat suuremmat kuin Pohjanmeren tunnetut öljyvarannot. Sanoit kirjoituksessasi että Norjan viiden vuoden öljyntuotanto vastaa Suomen turvevaroja. Onkohan Pekka nyt käynyt niin, että tietosi Norjasta ja sen merialueista ovat kateissa ja vaativat hieman päivitystä.

Tässä lyhyt info/päivityspaketti sinulle Pekka Pohjanmeren sijainnista:

Pohjanmeri (lat. Mare Germanicum) on Atlantin valtameren reunameri, joka sijaitsee Euroopan mannerjalustalla Britteinsaarten ja Euroopan mantereen luoteisosien välisellä alueella. Pohjanmeri yhtyy Atlantiin Calais’nsalmen ja Englannin kanaalin kautta lounaisessa osassaan ja Orkney- ja Shetlandsaarten sekä Norjan välistä pohjoisessa. Kun taas idässä Pohjanmeri kapenee Skagerrakiksi ja yhdistyy Itämereen Kattegatin ja Tanskan salmien kautta.

Naapurimaallamme Norjalla on toimintaa öljytuotannossa koko mannerjalustallaan, eli myös Norjanmerellä ja Barentsinmerellä. En suinkaan kommentissani maininnut koko Norjan mannerjalustan öljyvaroja ja niiden tuotantoa vaan nimenomaan Pohjanmeren öljyvarantoja. Edelleen totean että Suomen turvesoissa on enemmän energiaa kuin Pohjanmeren oljykentillä.

Tässä vielä Pekalle lisää maantieto infoa niin ehkä sitten jatkossa tiedät mistä puhutaan jos kyseessä on Norjan eri merialueet:

Norjanmeri on Atlantin valtameren osa joka sijaitsee Norjan ja Grönlannin välisellä alueella. Etelässä Norjanmeren raja kulkee Norjan länsirannikolta Stadlandetista Shetlandinsaarten, Färsaarten ja Islannin kautta Blossevillenrannikolle Grönlantiin ja pohjoisessa Grönlannin Koillisniemestä Huippuvuorten ja Karhusaaren kautta Nordkappiin.

Barentsinmeri on Pohjoiseen jäämereen kuuluva reunameri Euroopassa, Norjan ja Venäjän rannikoista pohjoiseen. Barentsinmerta rajana on idässä Frans Joosefin maa ja Novaja Zemlja, pohjoisessa Huippuvuoret. Lännessä sen raja Norjanmerta vastaan seuraa mannerjalustan reunaa; toisen, käytännöllisemmän määritelmän mukaan länsiraja kulkee Huippuvuorten eteläkärjestä Karhusaareen ja siitä edelleen Nordkappiin.

Barentsinmeren kaakkoinen osa Venäjän rannikon ja Novaja Zemljan välillä on nimeltään Petšoranmeri. Etelässä Barentsinmereen aukeaa Vienanmeri, joka on Pohjoisen jäämeren lahti, mutta jota ei lueta osaksi Barentsinmerta. Barentsinmeren ja Vienanmeren raja kulkee Kaninin niemimaan kärjestä Kuolan niemimaan Svjatoi Nos -niemeen.

M. Peltola kyseli turpeen työllistävyyden perään. Aiheesta on tehty montakin tutkimusta. Nämä ovat aivan julkista tietoa, ei tarvita kuin vähän viitseliäisyyttä ottaa asiasta selvää. Nämä eivät ole mitään Peltolan mainitsemia "sisäpiiritietoja". Valtion Tekninen Tutkimuskeskus mm. on tehnyt kattavan selvityksen aiheesta. Martti Flyktman työryhmineen on yksi tutkijoista.

Tuotannossa työllistävyys on 4 470 henkilötyövuotta  (htv).  Kuljetuksissa 1 030 htv.  Sähkön- ja lämmöntuotannossa 4 650 htv.  Ympäristö- ja kasvuturpeen työllistävyys puolestaan on 2 200 htv. Näistä päästään lukuun 12 350 htv.

Sähkön- ja lämmöntuotannossa käyttöhenkilöstön määrä on laskettu turpeen energiakäytön suhteessa koko henkilöstön määrään.

Yllämainittujen lisäksi tulee vielä Ympäristökeskuksien osalta työpanos joka on noin 11 htv. Ympäristölupavirastoissa ja Vaasan hallinto-oikeudessa turve työllistää noin 12 htv(keskimääräisten vuosittaisten ympäristölupien ja niihin käytetyn työpanoksen perusteella). Turveteollisuudessa ympäristöasioihin liittyvissä tehtävissä on noin 70 htv ja lisäksi ostopalveluna 65 htv. Turvetutkimusta tehdään vuosittain noin 20 htv. Lisäksi turvetuotanto käsittää vielä soiden hankintaa, muita investointeja, teiden ylläpitoa ym.ym.

Edellä olevista yhteenlaskettuna tulee 12 508 henkilötyövuotta. Lisäksi tulevat vielä Ruotsissa ja ns. Itämeren maissa olevat työpaikat. Jos ne lasketaan mukaan ollaan noin 13 000 henkilötyövuoden luvussa.

Kyse on siis todella merkittävän suuruusluokan työllistävyydestä. Jossittelua voi aina tietysti tehdä loputtomiin kuten Peltola kirjoituksessaan tekikin. Aina voi heittää ajatuksen, että jos tämä henkilömäärä ei tekisi tätä niin se voisi tehdä tuota ja tuota. Nuo luvut vaan ovat tämän hetken lukuja, jotka tietysti hieman vaihtelevat vuosittain.

Metsänhoitaja oli ihan oikeassa tuotuotantoluvuissa on mukana myös Norjanmeren tuotanto.
Mutta tarkastellaanpa pelkästään Pohjanmeren tuotantoa.
1974-2006 Pohjanmereltä pumpattiin öljyä 7.16
miljardia tonnia ja jäljellä oli 2.01 miljardia.Uusimmpien tietojen mukaan Norjalla olisi vielä jäljella 1.5 miljardia tonnia.
Briteilläkin on vielä jokunen tonni.
Tietoa löytyy esim. Norjan valtion tilastoista ja öljyalan keskusliitosta.
Suuri kysymys on tietenkin miten turveala haluaa propagandassaan pohjanmeren öljyn käsitää, joka tapauksessa öljyä on jäljellä enemmän kuin Suomen soissa teknisesti käyttö-
kelpoisia turvevaroja(öljyksi muutettuna).

#332: M. Kuusisto - Työllisyyden jakautuminen turpeen tuotannossa ja käytössä 

Kuusiston mainitsema Martti Flyktman on tehnyt myös, Turveteollisuusliiton tilaamana, selvityksen ”Energia- ja ympäristöturpeen kysyntä ja tarjonta vuoteen 2020 mennessä”.

Siinä todetaan mm: ”Energiaturpeen työllistävä vaikutus (v.2020 = oma huomautukseni) tuotannossa, kuljetuksessa ja käytössä on suoraan n.3300 henkilötyövuotta (htv) ja välillisesti 2800 henkilöä, eli runsaat 6000 htv.”   Ja edelleen: ”...maksimissaan ympäristö- ja kasvuturpeen työllistävyys vuoteen 2020 mennessä on 1000-2000 htv.”

Nämä Flyktmanin laskelmat siis päätyvät turpeen suoran ja välillisen työllistävyyden osalta (v.2020)  n.8000 henkilötyövuoteen. Suurta eroa ei v:n 2020 arvioiduissa luvuissa silti ole nykytilanteeseen verrattuina.

 Tuossa Martti Flyktmanin selvityksessä todetaan mm. myös:

”Teknisesti turvetuotantoon käyttökelpoinen suoala on arvioitu runsaaksi 1,2 miljoonaksi hehtaariksi.”

Teknisesti käyttökelpoiseen suoalaan sisältyvät myös mm. suojelusuot, viljelymaiden ja tiestön peittämät suoalat, puolustusvoimien alueet sekä kaatopaikka-alueiden ym. maankäyttömuotojen turvevarat. Tämäkin sanotaan Flyktmanin raportissa.

Turpeenkaivuun kohteena on nykyisin n. 65 000 (minimi) hehtaarin suopinta-ala, joten turvetta kuokitaan Suomessa jo nyt n.5,4 prosentin osuudella teknisesti käyttökelpoisesta suoalasta.  Etelä- ja Keski-Suomessa prosenttiluku on huomattavasti suurempi. Vapohan  propagandassaan väittää turvetta kaivettavan alle prosentin alalla Suomen soista. Emäharhautus on siinä, että Vapo ja turveteollisuus laskevat edelleenkin turpeenkaivuupinta-alat maan kaikista ”suo- ja turvemaista”, 9-10 miljoonasta hehtaarista, joilla ei edes teoriassa voida turvetta kaivaa. Lobbareiden humpuukilaskelmissa siis sinänsä yksinkertaisen prosenttilaskun perusarvo on täysin väärä.

Kuusisto ei ole lukenut aiempaa kommenttiani kovinkaan tarkasti, tai hän ei halua ymmärtää sen sisältöä sanoessaan: ” Kuljetuksissa 1 030 htv.  Sähkön- ja lämmöntuotannossa 4 650 htv. ”

Nuo luvut ovat juuri niitä ns. ”välillisiä työpaikkoja” jotka olisivat enegiatuotannossa ja kuljetuksissa joka tapauksessa olemassa, olipa polttoaineena mikä tahansa palava materiaali. Jo nyt on tarpeen huomioida htv-lukuihin sekin, että kivihiili on kuluvana talvena syrjäyttänyt heikon huoltovarmuuden omaavaa turvetta monessa laitoksessa. ”Turvetyöpaikat” ovat niiltä osin muuttuneetkin yllättäen ”kivihiilityöpaikoiksi”, tai ”afrikkalaisen pähkinänkuoren työpaikoiksi”, miten vaan.

Se kuitenkin on myönnettävä, että tarkkoja työllistävyyslukuja ei reaaliaikaisiksi kyetä koskaan päivittämään. Kolmetoistatuhatta turvetyöpaikkaa on kuitenkin todellisuudessa yhtä vääristynyt luku kuin Vapon höpisemä  ”0,6 prosentin kaivuuala Suomen soista”.

Sekin täytyy muistaa, että ”tutkimukset” ovat aina tilaajien ehdoilla tehtyjä. Ja kun tilaajana on turveteollisuus, ei pidä kuvitella niiden olevan kaikilta osin objektiivisia. Tämä näkyy räikeinä virheinä ja puutteina mm. useimmissa turveyhtiöiden tilaamissa YVA-selvityksissä, joiden pitäisi kuulemma olla ”objektiivista tietoa”.

http://www.adressit.com/lintuneva

Vaikka turveteollisuus työllistäsikin tuon 12000 työvuotta, (mitä se ei tehne muuten, kuin Vapon papereissa, vaikka lasketaan mukaan vapon maksamat tutkijatkin) niinturveteollisuuden saama tuki henkilötyövuotta kohti on yli 10000 euroa.
Maksettava tuki kuluttaa melkoisesti turpeesta saatavia verotuloja.
Mahtaa monella pienyrittäjällä jäädä tuokin kymmenentuhatta euroa maksamatta veroja, joskin valtio, hyötyy polttoaineiden kautta, jonka lisäksi konekauppa ja mahdolliset konkurssipesien selvittelijät
hyötyvät. Yrittäjälle riskialtis ala sadekesinä.  Olishan tuo  rehtiä, jos verotulotkin saataisiin julki.

Luonnontila.fi-sivusto ilmoittaa turpeenkaivuun nykyiseksi pinta-alaksi liki 80 000 hehtaaria, sanatarkasti näin:
"Turvetuotantoon on Suomessa käytetty yhteensä noin 110 000 hehtaaria suota. Tämä vastaa noin 1,2 prosenttia nykyisestä kokonaissuoalasta. Tuotannossa ja valmisteluvaiheessa olevia alueita on yhteensä lähes 80 000 hehtaaria ja tuotannosta poistuneita loput eli noin 30 000 hehtaaria. "
http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/suot/su3-soiden-kaytto-turvetuotannossa

Turpeenkaivuuseen teknisesti käyttökelpoisesta suoalasta (1,2 milj.ha) tuo 80 tuhatta hehtaaria haukkaa n.6,7 prosenttia. Eli korjataan nyt aiemmin käyttämäni 65 000 ha (vuodelta 2005) oikeammaksi, mutta kaivuualan osuushan siinä vain synkistyy entisestään.
Ja Vapohan vaatii kahta prosenttia soistamme kaivettavaksi. Se valitettavasti meni jo, yli kolminkertaisena.

Po. sivulla mainitaan myös: "Turvetuotannon aloittaminen johtaa suon alkuperäisen eliöyhteisön täydelliseen tuhoutumiseen. Tuotantoalan valmisteluvaiheessa suo ojitetaan ja sen kasvillisuuskerros poistetaan. Turvesuo säilyy kasvittomana koko aktiivisen tuotantovaiheen ajan. " Niinpä.

Mikä on Luonnontila-sivusto?
"Luonnontila-sivusto on suomalaisten ympäristöalan tutkimuslaitosten, viranomaistahojen ja kansalaisjärjestöjen yhdessä kehittämä ja ylläpitämä luonnon monimuotoisuuden tilan ja kehityksen tiedonvälitysjärjestelmä. Sen tavoitteena on tuoda ajantasaista tutkimukseen perustuvaa tietoa Suomen luonnossa tapahtuneista muutoksista ja niiden taustalla olevista tekijöistä kaikkien aiheesta kiinnostuneiden ulottuville."

http://www.luonnontila.fi/fi/

http://www.adressit.com/lintuneva

Kaikki kansalaisethan hyvin tietää ja tiedostaa maa- ja metsätalouden olevan ylivoimaisesti suurin vesistöjen kuormittaja Suomessa. Turveteollisuus tuottaa onneksi myös kuivike- ja kompostointi- turvetta. Sen avulla vähennetään maa- ja karjatalouden vesistökuormitusta. Ympäristöturpeen käytön avulla sidottu ravinnemäärä on tutkitusti Suomessa suurempi kuin koko turveteollisuuden aiheuttama ravinnekuormitus. Turpeen avulla ravinteet saadaan imeytettyä ja sitoutettua etteivät ne pääse huuhtoutumaan vesistöihin. Tämä on merkittävä positiivinen ympäristöteko Suomessa. Tätä ei kuitenkaan usein mainita mediassa erityisemmin. Tämä jää myös lähes aina unohduksiin turpeen eri käyttöä koskevissa keskusteluissa eri palstoilla. Näissä keskusteluissa tuodaan yleisesti esille vain turpeen käytön negatiiviset asiat ja nekin hyvin suuresti paisuteltuina. Onneksi täällä palstalla keskustelussa on mukana muutama positiivinenkin kannanotto turpeen moninaisista hyödyistä mitä se tuo valtakuntaamme.

Turve on niin valtava ja ainoa suuren mittakaavan energiareservi maassamme, että sitä on ehdottomasti tulevaisuudessakin käytettävä ja korvattava sillä ulkomailta tuotavaa kivihiiltä. Tietysti on otettava suojelunäkökohdat huomioon ja soita on suojeltava. Tätähän turvetuottajat nimenomaan haluavatkin. Suojellun alueen määrä heidän mielestään voidaan vaikka tuplata eli nykyisestä noin 12 prosentista nostaa 24 prosenttiin jos samalla turvetuotantoon varattu alue Suomessa myös tuplataan. Siihen tarvitaan vain yksi ainoa prosentti. Suota riittää kaikille.

Pian pitäisi valmistua Suomen suo- ja turvemaita koskeva tulevaisuuden strategia. Sillä selkeytetään soiden tulevaa käyttöä eri tarkoituksiin. Mukana valmistelutyöryhmässä on mukana tietysti myös eri luontojärjestöjen edustajat. Tämän selvityksen valmistumista odotellessa.

Pekka Hipille:

Suomen suo- ja turvemaihin sitoutunut energiamäärä ylittää Pohjanmeren öljyn energiamäärän. Suomen suo- ja turvemaihin on sitoutunut 58 000 TWh suuruinen energiamäärä. Ja lisäksi turvetta kasvaa enemmän kuin turveteollisuus sitä tuottaa kulutukseen. Öljyä ei Pohjanmereen synny  lisää.

"Ja kun tilaajana on turveteollisuus" - kirjoitti Peltola kommentissaan. Sen tutkimuksen, jota siteerasin, tilaajana ei ole ollut turveteollisuus vaan ministeriö. Kyseessä on maa- ja metsätalousministeriö, ei turveteollisuus. Jostain kummaliisesta ja käsittämättömästä syystä keskustelussa koko ajan on vallalla mielipide jostain ihmeellisestä "salaliitosta". Jos tällaista epäilee, olisi kiva että se väite myös todistetaan oikeaksi. Liian helppo vaan "heittää" tuollainen väite ilman perusteluja.

Lähettäkää hyvät ihmiset minulle, ottamianne valokuvia, tai videoita, vesien sotkemisesta, niin pyrin tuomaan ne esiin jatkossa toreilla ja muilla näyttely paikoilla. Hyvä, jos on aiempi tilanne ja nykyinen. Näytetään mitä Suomi oli ja
mitä se on nyt.
Helpompaahan se olisi ollut, jos tähän olisi luotu, jo nyt isompi yhdistys, niin olishan se ollut uskottavampaa. Nyt mietimme perustammeko pinen porukan kanssa yhdistyksen ja luomme uskottavuuden toiminnallamme puhtaiden vesien puolesta.

Henkilökohtaisesti olen valmis keräämään toreilla uskottavuutta näyttelyjen
myötä ja myymään vaikka lohikeittoa vesistötutkimuksen rahoittamiseksi.
Lähetykset voi tehdä seuraavasti:
Mainitse kuvauspaikka, aika ja yhteystietosi ja lähetä se, joko postitse tai
sähköpostina os: pauli.pajunen@gmail.com
Postitettuna osoitteeseen:
Pauli Pajunen                                                         Kesällä voin tulla kuvaamaankin.
Tukkilahdentie 15
51430 Läsäkoski

#341: ranex -  

nimimerkki "Ranex" epäili että soita ei riitä kaikille osapuolille, sekä suojeluun, metsänkasvulle että turvetuotantoon. Kun meillä Suomessa on suo-ja turvemaita liki 10 miljoonaa hehtaaria ja turvetuotannon osuus on tuosta vain alle yksi prosentti niin ei ainakaan turvetuotanto ole se joka vie pois mahdollisuuden soiden riittävyydelle kaikille osapuolille.Metsätalouskäytössä on lähes 52 %, vesialtaiden ja tiestön alle on jäänyt suunilleen sama määrä  kuin on turvetuotannossa eli noin 1 %. Maatalouskäytössä noin 3 %. Suojelussa noin 12 % ja luonnontilassa noin kolmannes eli yli 30 %.

Suomessa on noin 34 000 kappaletta yli 20 hehtaarin pinta-alan omaavaa eri suota ja vielä asian selvennykseksi se että suokuvioita on likimain 100 000 kappaletta. Tuosta riittää todellakin jokaiselle.

#345: Hannu Heinonen - Re: kaikille sitä riittää 

Katsokaamme edellisiä kommentteja, mm. teknisesti kaivuukelpoisten soiden osuuden osalta "suo- ja turvemaista". Taisipa olla 1,2 milj.ha tuon Flyktmanin tutkimana, vai luinko väärin? Ja suojelusuot muuten sisältyvät luonnontilaisten soiden luokkaan, siihen 30 prosenttiin. Tulee muuten helposti mattinykäsmäinen "toistasataa prosenttia" sadastakin.  :)

Nuo "100 000 kappaletta suokuvioita" näkyvät kartalla sinisten viivojen lähes täydellisesti täyttäminä verkostoina. Sanovat niitä metsä- ja suo-ojiksi ja täällä eteläisessä osassa Suomea ne kattavat karttanäkymät "suo- ja turvemailta" yli 90-prosenttisesti. Eikö se vieläkään kuokkamiehille riitä? Luulen siniviivojen ilmenevän oikeina ojina myös maastossa ja sen Heinonen tilastoja ja pumaskoja seuranneena henkilönä tietää hyvin. Luonnontilaisten soiden, joihin suojelusuotkin kuuluvat, ylivertainen pääosa sijaitsee Pohjois-Suomessa. Tämä meidän täytyy huomioida, kun puhumme Etelä- ja Keski-Suomen soidensuojelutarpeesta. Nämä eteläiset, viimeiset luonnonsuot turveyhtiöt himoavat tuhottavakseen, koska ne sijainniltaan sopivat parhaiten alueen hirveiden turpeenpolttokolossien ruuaksi.

Jos vapolaiset ja muut suontuhoojat olisivat sanansa mittaisia, he jättäisivät mainitut luonnonsuot rauhaan. Mikseivät ojittamalla jo aiemmin kuivatetut suot kelpaa turveyhtiöille, jos teillä niin kova "soidensuojeluhalu"  on? Turveyhtiöt ovat härskin kasinaamaisuuden arkkityyppejä, kun eettisestä energiatuotannosta puhutaan. Löpinät suojeluhalusta on osoitettava myös käytännön toimin lipevien huuhaajuttujen sijaan.

Nimimerkki "Ranex" peräänkuulutti tietoa siitä, kuinka turpeella saadaan vähennettyä maa- ja karjatalouden valtavia päästöjä vesistöihin. Turvetuotannon fosforikuormitus on suuruudeltaan noin 20 t/a ja typpikuormituksen suuruus on 560 t/a. (vastaavat luvut ovat maatalouden osalta 2 600 ja 36 500, haja-asutus 355 ja 2 500, yhdyskunnat 200 ja 12 000, paperiteollisuus 180 ja 2 800, kalankasvatus 60 ja 690, metsätalous 320 ja 4 100, laskeuma 290 ja 12 300, turkistarhaus 45 ja 430 jne...). Tässä nähdään kuinka häviävän pieni on turvetuotannon osuus verrattuna todellisiin vesistöjen pilaajiin.

Turpeella pystytään sitomaan eläinten virtsaa, joka sisältää helppoliukoista typpeä, kaliumia ja hiukan fosforia. Naudan virtsassa on keskimääräinen N-pitoisuus 3,1 kgN/t, sialla vastaava on 2,1 kgN/t. Yksi kuutiometri kuiviketurvetta pidättää naudan virtsasta 2,2 kg typpeä ja 0,14 kg fosforia. Sian kohdalla vastaavat luvut ovat 1,8 kg typpeä ja 0,35 kg fosforia. Tämän lisäksi haihtuvaa ammoniakkia turve sitoo 2,5 kg kuivapainostaan.

Kuiviketurpeen tilavuuspaino on n. 150 kg/kuutiometri ja käyttökosteus n. 40%. Suomessa kuiviketurvetta käytetään tiloilla n. 500 000 kuutiometriä vuodessa. Tämä kuivikemäärä sitoo nautaeläinten virtsasta 1 100 tonnia typpeä ja 70 tonnia fosforia. Tämä määrä on typen osalta noin kaksinkertainen ja fosforin osalta reilusti yli kolminkertainen määrä verrattuna koko turvetuotannon aiheuttamaan vesistöjen ravinnekuormitukseen. Tätäkin määrää olisi helppo vielä moninkertaistaa lisäämällä kuiviketurpeen käyttöä ja lisäämällä lietelannan turveimeytystä. Turpeen käyttömäärät tietysti vaihtelee vuosittain hiukan, mutta käyttömäärä on onneksi tilastojen mukaan nousussa.

Tutkimuksia aiheesta on tehty Suomessa ja ulkomailla valtaisa määrä. Helsingin Yliopiston Ruralia Instituutti on mm. tutkinut aihetta kovasti ja koonnut useiden muiden vastaavia tutkimuksia tehneiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimustietoa sekä Suomesta että ulkomailta. Aihetta on tutkittu todella paljon ja syvällisesti. Jos tietoa haluaa, niin sitä löytyy helposti jos omaa hiukan viitseliäisyyttä.

Turpeen tuotanto ja sen käyttö maataloudenkin tarpeita varten on erittäin perusteltua ja auttaa ympäristön ja nimenomaan vesistöjen parantamisessa osaltaan. Lisäksi tulee sitten vielä energiakäytön ja kuiviketurpeen käytön lisäksi turpeelle hyvin moninaiset eri käyttömuodot. Kompostointiin soveltuva turve, imeytysturve, suodatinturve, tiivistysturve, puutarhoihin erilaisiksi kasvualustoiksi soveltuva turve, metsäpuiden taimien kasvattimiseen sopiva turve, öljyvahinkojen torjuntaan, kaatopaikkojen ja sora-alueiden maisemointiin, teiden rakenteisiin, maatalousmaan parantamiseen ja turvekylpyihin soveltuva turve. Lisäksi kemian teollisuuden tarpeisiin sekä tulevaisuudessa myös diesel polttoaineen valmistamiseen tarvitaan kotimaista turvetta. Useimmiten puhutaan vain ja ainoastaan turpeen poltosta voimaloiden kattiloissa, mutta turve on hyvin paljon muutakin. Järjetöntä olisi olla käyttämättä sitä, koska erilaisia käyttökohteita sille löytyy todella paljon maamme rajojen sisältä sekä myös vientituotteina.